Naiset ja tytöt tieteenaloilla: tasa-arvoisen tulevaisuuden puolesta

Jos pyytäisimme ketä tahansa lasta juuri nyt piirtämään tieteenaloilla työskentelevän henkilön, suurin osa heistä saisi päähänsä saman kuvan. Vanhempi mies, valkoisessa takissa, joka muistuttaa hyvin paljon Doc-tutkijaa elokuvasta Paluu tulevaisuuteen. Samoin, jos pyytäisimme ketä tahansa ihmistä nimeämään naisen, joka on omistanut elämänsä tieteelle, vain harvat voisivat antaa Marie Curien lisäksi muita naispuolisten tieteilijöiden nimiä.

Tieteilijät kuten Rita Levi-Montalcini, Lise Meintner, Sophie Germain tai Marie Anne Pierrette-Paulze, jäävät usein unholaan. Tämä kenties siksi, että sellaiset nimet kuten Isaac Newton, Benjamin Franklin, Nicola Tesla tai Louis Pasteur ovat täysin ottaneet haltuunsa tämän suurten tieteilijöiden pallin, jossa miehillä on aina ollut suurempia mahdollisuuksia, suurempi asema ja suurempi arvovalta.

Tarkoittaako tämä sitä, että tieteelle omistautuneiden naisten lukumäärä on historian aikana ollut niin pieni? Ei ollenkaan. Ongelmana on ollut se, että kaikki naispuoliset tieteilijät ovat aina jääneet miesten varjoon. Esimerkki tästä on epäilemättä Mileva Einstein, Albert Einsteinin ensimmäinen vaimo.

Monet kutsuivat häntä vanhaksi noidaksi, koska hän oli poikkeuksellisen nerokas mieleltään. Ja kuten biograafikot ovat selvittäneet, Mileva oli Einsteinin muotoileman suhteellisuusteorian keskeinen pala, ja tämä teoria, kuten me hyvin tänä päivänä tiedämme, toi miehelle Nobelin palkinnon.

Naiset ja tytöt tieteenaloilla: näkökohta, joka meidän tulee ottaa huomioon

Joka vuoden 11. helmikuuta vietetään päivää, joka muistaa naisia ja tyttöjä tieteenaloilla. YK:n pohjalta julistettiin, että yksi seuraavien 15 vuoden päätavoitteista on nimenomaan lopettaa sukupuolten välinen epätasa-arvo tällä ammattialalla.

Tiede, tekniikka, insinööritieteet, matematiikka … Naisten läsnäolo näillä aloilla on lisääntynyt jo jonkin aikaa, ja sinällään sen tuomat tuntemukset ovat hyviä. Tälle tasa-arvon tulevaisuudelle on kuitenkin edelleen ratkaisevia tekijöitä. Analysoimme seuraavaksi näitä näkökohtia perusteellisesti.

Sukupuoleen liittyvien ennakkoluulojen paino

UNESCO:n useiden raporttien mukaan alle 30 prosentissa tapauksista tieteellisen tutkimuksen kulusta vastaa naispuolinen henkilökunta. Samalla tapaa tieto- ja viestintätekniikan (ICT) kaltaisille aloille ilmoittautuneiden naisopiskelijoiden määrä saavuttaa vain kolme prosenttia. Toisaalta kuitenkin sellaisilla aloilla, kuten luonnontieteissä, tilastotieteissä, matematiikassa tai tekniikassa samainen luku on hieman yli kahdeksan prosenttia.

Eikö naisilla ole taitoa omistautua näille tieteenaloille? Totta kai heillä on. Mutta tässä näkökohdassa piilee pieni ongelma. Naisten ja tyttöjen todelliseksi sisällyttämiseksi tieteenaloille on välttämätöntä poistaa ensin kaikki sukupuoleen liittyvät ennakkoluulot. Tänä päivänä esimerkiksi jo 6- ja 7-vuotiaat lapset sisäistävät tiedottomalla tavalla sen, mitkä työpaikat ovat “pojille ja mitkä taas tytöille”.

Ilmailualan insinöörit, matemaatikot ja jopa yliopiston professorit nähdään kaikkein pienimpien silmissä aina miespuolisina hahmoina. Nämä puolestaan ovat ennakkoluulojen määrittelemiä järjestelmiä, jotka on korjattava jo nuoresta iästä lähtien yhtäläisten mahdollisuuksien lisäämiseksi sekä tytöille että pojille. Tällaisia korjauksia voisi olla esimerkiksi tyttöjen tieteellisen ammatin edistäminen ja heidän kiinnostuksensa herättäminen näillä alueilla, jotka epäilemättä loisivat rohkaisevan muutoksen, joka tullaan näkemään myös tulevaisuudessa.

Miksi naisilla ei ole vastuuta kantavia tehtäviä tieteenaloilla?

Tämä on kiistaton tosiasia. Kun etenemme ammatillisen kehityksen asteikolla, naiset edustavat miehiä selkeästi pienempää osuutta päätöksenteko-, vastuu- ja johtotehtävissä. Mikä on sitten syy tähän? Yleensä syyksi voidaan esittää tasa-arvon edistämiseen liittyvän politiikan epäonnistuminen. Miespuolinen tutkija nähdään edelleen pätevämpänä, ja lisäksi tilannetta monimutkaistaa toinen huolestuttava tekijä.

Äitiyden ja työuran yhteensovittaminen on naispuolisten tutkijoiden suurimpia vaikeuksia. Usein heidät nähdään kykenemättöminä saamaan ylennys, jossa on suurempi vastuu, sillä äitiyden ja työuran yhteensovittamiseen ei ole tarjolla riittävästi tukea.

Toisaalta mukana on kolmas tekijä, jota olisi korostettava. Se on historioitsija Margaret W. Rossiterin vuonna 1993 luoma “Matilda-efekti”. Matilda-efekti on ilmiö, jonka mukaan työpaikoilla on taipumusta aliarvioida naisten työtä miesten hyväksi. Kyseessä on Rossiterin mielestä ilmiö, jota tapahtuu liian usein.

Mikä tahansa naisen tekemä edistysaskel tai löytö jää varjoon tai pahempaa, hänen löytönsä siirretään miespuoliselle tutkijalle, joka ottaa kaiken luoton tehdystä työstä. Näin naistutkija karkoitetaan “ostrakismokseen”, jolloin hän jää ilman rahoitusta, ilman mahdollisuutta julkaista tutkimuksiaan tai hankkia ansaitsemiaan ylennyksiä.

Naiset ja tytöt tieteenaloilla: tulevaisuus täynnä toivoa

Opettakaamme tytöille, että he voivat olla juuri sitä, mitä he haluavat. Avatkaamme heille kosmoksen valtava maailma, genetiikan pienin universumi, tekniikan uskomaton ulottuvuus ja ne mahdollisuudet, joita kaikki nämä tieteenalat pitävät sisällään etenemistä ja tulevaisuutta varten. Jotta naisten ja tyttöjen osallistuminen tieteeseen olisi todellista, tarvitsemme pääasiassa kaksi tärkeää tekijää: koulutus ja mahdollisuudet.

Jokaisen pojan ja tytön tilanteesta tai alkuperämaasta riippumatta heidän olisi voitava hakea ja päästä juuri niihin opintoihin, jotka heitä eniten kiinnostavat. Tämä siksi, että intohimo luo edistystä ja juuri todellinen kiinnostus omaa alaa kohtaan tulee palautumaan takaisin yhteiskuntaan niin, että se voisi edetä. Jos koulutamme tyttöjä ja poikia tasa-arvoisesti ja jos tarjoamme kaikille todellisia keinoja kehittyäkseen työssään täysimääräisesti ilman ennakkoluuloja ja esteitä, voitamme kaikki.