Naiset haluavat puhua, miehet haluavat juosta karkuun

Onko tässä kyse sukupuolesta? Miksi aina käy samalla tavalla? Kuka antoi yhdelle roolin puhua ja toiselle roolin vältellä tilannetta? Tottakai miehet ja naiset ovat erilaisia, mutta heillä on kuitenkin monia asioita jotka ovat samanlaisia. Kommunikaatio on juuri se, mitä meidän tulee vahvistaa voidaksemme olla parisuhteessa.

Naiset puhuvat, miehet pysyvät hiljaa

Mitä me havaitsemme tutkiessamme erilaisia pariskuntia on se, että naiset pitävät sanallisesta kommunikoinnista enemmän kuin miehet. Kun he tunnistavat ongelman parisuhteessa, he ymmärtävät, että tulee olemaan hyvin vaikeaa ratkaista se jos he eivät puhu siitä. Miehet näyttävät olevan alttiimpia toimimaan tai kärsivällisesti odottamaan, että myrskypilvet vain katoavat.

Kumpikaan tapa ei ole parempi kuin toinen. Ne ovat kaksi täysin erilaista tapaa olla ja meidän pitäisi ymmärtää tämä. Miehiltä vie enemmän energiaa kertoa miltä heistä tuntuu, jakaa ongelmiaan ja jopa jakaa hyvät uutiset. Monet ajattelevat, että puhuminen tarkoittaa sitä, että he asettavat itsensä vaaran. Se on alue, jolla he tuntevat olevansa erityisen lahjattomia ja he pelkäävät astuvansa harhaan.

 

Toisaalta naiset tuntevat turvallisuutta osallistuessaan keskusteluun tunteistaaan. Heistä tuntuu aivan kuin se olisi aloituspiste lähestulkoon kaikkeen. He käyttävät sanoja tarinoiden kertomiseen, mutta myös vaatimiseen ja tunteidensa ilmaisemiseen.

Puhu tuulettaaksesi tunteitasi, ota etäisyyttä ajatellaksesi

Seuraavassa on aiheesta yksinkertainen esimerkki: poikaystävä ja tyttöystävä, Jouni ja Iines. Molemmat työskentelevät kodin ulkopuolella ja toimistolla kummankaan asiat eivät suju hyvin. Heidän molempien täytyy odottaa kamalassa ruuhkassa keskellä kaupunkia, riidellä pomojensa kanssa, miettiä sitä kuinka pientä palkkaa he saavat…

Kun he pääsevät kotiin, Jouni istuu sohvalle ja harhauttaa itsensä jalkapallopelin avulla. Mutta Iines haluaa puhua siitä mitä tänä päivänä tapahtui. Toinen valitsee sisäisen käsittelytavan ongelmiinsa samalla kun toinen valitsee jaetun käsittelytavan samaan ongelmaan.

Niinkuin John Gray sanoo kirjassaan Miehet ovat Marsista, Naiset Venuksesta, suurin ero sukupuolien välillä on se, että kun miehillä on ongelmia heistä tulee introvertteja ja he keskittyvät muihin asioihin. Voisi jopa sanoa, että he piileskelevät omassa pikku luolassaan ja eristävät itsensä ulkopuolisesta maailmasta. Heille on erittäin vaikeaa kysyä neuvoa tai delegoida tehtäviä muille.

Toisaalta taas naisista tulee tunteellisia ja tämä voi olla ylivoimaista miehille. Tapa jolla naiset lieventävät heidän pelkojaan ja huoliaan on niiden läpi puhuminen ja että päästää kaiken ulos, vaikka siinä ei aina ole tavoitteena löytää tai kuunnella ratkaisuja tai mielipiteitä.

Molemmat kohtaavat ongelmat eri tavalla. Ehkä se johtuu siitä, että miehet tuntevat tarvetta säilyttää oma kunniansa samalla kun naisilla on lupa itkeä ja näyttää tunteensa.

Miesten ja naisten tulee ymmärtää toisiaan

Biologisista, sosiaalisista ja evoluution luomista eroavaisuuksista huolimatta, me emme voi pysyä passiivisina joka kerta kun meidän tulee ratkaista ongelma tai puhua jostain tietystä aiheesta.

Aloitetaan opetuksesta naisille. On tärkeää ymmärtää miksi sinun puolisosi piileskelee luolassaan ja tuntee olonsa turvalliseksi siellä (siihen pisteeseen asti, että hän ei halua lähteä sieltä): tämä intiimi ja rikkoutumaton tila, jonne kukaan ei voi päästä sisään, antaa hänen miettiä ja tehdä päätöksiä sitten kun myrsky on laantunut.

Jos seisot sisäänkäynnillä ja haluat tunkeutua hänen alueelleen, vaikka kysyisitkin lupaa, hänen on erittäin vaikeaa kutsua sinut sisään. On parempi odottaa hänen päättävän itse poistua luolastaan. Hyvä asia on se, että sillä aikaa te voitte molemmat rauhoittua ja etsiä tehokkaampia ratkaisuja.

Ja nyt miesten oppitunti. Kun kumppanisi alkaa kysellä sinulta mitä tapahtui ja yrittää saada sinut jäämään luokseen sen sijaan että antaisi sinun mennä suojapaikkaasi, yritä kohdata tilanne. Naisten tarvitsee ilmaista itseään sanoin, elein ja jopa kyynelin ja nauruin ilmaistaakseen miltä heistä tuntuu. Heidän tarvitsee myös tuntea, että heidän kumppaninsa tukee heitä ja kuuntelee.

Kuinka voimme löytää tasapainon näiden kahden asenteen välillä? Tämän on asian ydin, kuten sanotaan. Entä jos mies piileskelisi luolassaan pohdiskelemassa samalla kun nainen bussissa matkalla kotiin puhuu ystävälleen purkaakseen kaikki yksityiskohdat siitä mitä on tapahtunut? Tällä tavoin heidän molempien käytös olisi paljon rennompaa kun he tulevat kotiin.

Tämä voisi olla hyvä tapa kohdata toinen toisensa puolivälissä, keskellä sitä mitä molemmat haluavat tehdä konfliktitilanteessa. Toinen ei voi velvoittaa toista puhumaan tai olemaan hiljaa, mutta jos he osoittavat näkevänsä vaivaa välttääkseen suurentamasta kuilua toistensa välillä, ehkä he voivat löytää kultaisen keskitien. 

Ennen kaikkea he pystyvät välttämään riitoja, jotka voivat vahingoittaa suhdetta. Itsensä asettaminen toisen henkilön kenkiin ja hänen ymmärtämisensä on ensimmäinen askel konfliktien välttämisessä ja elämästä nauttimisesta yhdessä.