Nainen ja sudet: Dakota-intiaanien legenda
Tämä Dakota-intiaanien legenda kertoo rakkauden ja särkyneen sydämen vaikutuksesta elämään. Hellyyden puute voi tehdä meistä passiivisia kohtalomme suhteen, kun taas rakkaus tekee meistä vahvoja ja luottavaisia.
Tämä vanha Dakota-intiaanien legenda kertoo tarinan kauniista nuoresta naisesta, joka asui Amerikan intiaanien kylässä. Hänen naapurinsa eivät kunnioittaneet häntä. Hän oli pelokas ja totteli kaikkia kysymättä mitään yrittäessään ansaita muiden kunnioituksen.
Eräänä päivänä nuori mies heimosta puhui hänelle ystävällisesti. Se teki naiseen vaikutuksen välittömästi, koska hän ei ollut koskaan kokenut vastaavaa aikaisemmin. Hän oli komea nuori mies. Pikku hiljaa he rakastuivat ja lopulta mies pyysi häntä menemään kanssaan naimisiin. Nuoren naisen isä ei juurikaan kiinnittänyt huomiota pyyntöön ja hyväksyi heidän liitonsa ajattelematta sitä sen enempää.
Nuori mies lupasi kohdella naista aina ystävällisesti ja kunnioituksella. Hän sanoi myös rakastavansa häntä koko loppuelämänsä ajan ja tekevänsä hänet onnelliseksi. Kuitenkin pian heidän naimisiin menonsa jälkeen, nuori mies alkoi kohdella uutta vaimoaan huonosti. Dakota-intiaanien legenda kertoo, että mies nöyryytti ja pahoinpiteli häntä. Kukaan heimosta ei auttanut naista, joten hän päätti karata ja pelastaa itsensä surullisesta elämästään.
”Kun toivut tai löydät jotain, joka ravitsee sieluasi ja tuo iloa, välitä tarpeeksi itsestäsi, jotta voit tehdä sille tilaa elämässäsi.”
-Jean Shinoda Bolen-
Uusi koti
Nuori nainen vaelsi peltojen ja metsien läpi. Hän halusi päästä mahdollisimman kauas miehestään ennen kuin tämä huomaisi hänen poissaolonsa ja alkaisi etsiä häntä. Hän vietti useita päiviä kävellen, kunnes hän romahti syrjäiseen paikkaan.
Nainen nukahti. Yhtäkkiä hän kuuli äänen ja heräsi. Hänen edessä oli pelätty susien päällikkö. Hän oli kuullut tästä sudesta; ihmiset sanoivat sen olevan villi ja julma. Lauman johtaja kuitenkin vain katsoi häntä ja lähestyi sitten hitaasti. Hän sanoi naiselle, että hän voisi elää halutessaan lauman kanssa.
Nainen epäröi, mutta jokin hänen sydämessään kertoi hänelle, että hän voi luottaa susien johtajaan. Hän päätti seurata sutta sinne missä muut sudet odottivat. Ne tervehtivät häntä ystävällisyydellä ja kunnioituksella. Dakota-intiaanien legenda kertoo, ettei kukaan ollut koskaan kohdellut häntä niin hyvin.
Rakkauden voima
Legendan mukaan susien johtaja kysyi naiselta, mitä hän haluaisi syödä. Hän vastasi, että hänen suosikkiruokansa oli biisoni. Niinpä hän lähetti muut sudet metsästämään biisonia, jotta nainen voisi syödä biisonin lihaa. Muutaman tunnin kuluttua sudet palasivat mukanaan paljon ruokaa.
Susilauman johtaja kysyi, millaisena nainen söi lihaa. Tänä kertoi hänelle, että hän keitti sen. Kaikki sudet lähtivät etsimään asioita, joita tarvitaan lihan keittämiseen, ja lopulta tarvittavat keittiövälineet löytyivät.
Vähitellen nuori nainen lakkasi olemasta pelästynyt ja epävarma. Sudet kohtelivat häntä niin suurella kunnioituksella ja kiintymyksellä, että hän oppi rakastamaan ja kunnioittamaan itseään. Hän tunsi olonsa kotoisaksi ja hänestä tuli yksi lauman jäsenistä.
Eräänä päivänä susien johtaja pyysi saada puhua hänelle uudelleen. Hän sanoi, että ihmiset olivat valmiita aloittamaan puhvelin metsästyksen. Hän sanoi, että jos susilauma osuisi heidän tiellensä, ihmiset tappaisivat lauman varmasti. Legenda kertoo, että susien johtaja pyysi nuorta naista auttamaan laumaa vaaran välttämiseksi.
Kiitollisuuden arvo Dakota-intiaanien legendan mukaan
Nuori nainen tuli siihen johtopäätökseen, että hän täytyy puuttua ihmisten toimiin susien puolesta. Hän heräsi aamunkoitteessa ja alkoi kävellä takaisin heimonsa luo. Hän saapui kukkulan huipulle ja näki joukon metsästäjiä, jotka seurasivat biisonia. Myös he näkivät hänet ja tulivat lähemmäksi. Yksi miehistä tunnisti hänet ja kertoi muille.
Oli kulunut paljon aikaa, yli kolme vuotta. Nuoren naisen äiti ja isä olivat tyytyväisiä uutisiin. He olivat menettäneet tyttärensä. He eivät olleet ymmärtäneet kuinka paljon he rakastivat häntä, kunnes he menettivät hänet. Nuori nainen pyysi ryhmää säästämään sudet surmaamiselta.
Vakuuttakseen heidät hän kertoi, mitä sudet olivat tehneet hänelle. Hän pyysi metsästäjiä myös antamaan susille osan metsästyssaaliista. He suostuivat tähän.
Legendan mukaan useiden päivien metsästyksen jälkeen soturit palasivat mukanaan osa siitä, minkä he olivat tappaneet. Nuori nainen kiipesi kukkulan huipulle ja ulvoi kuin susi. Kun hän oli valmis, hän käveli pois lihojen luota. Sitten suuri susilauma tuli syömään ruokaa, jonka ihmiset olivat jättäneet niille. Tyttö palasi kotiin ja kaikki näkivät, ettei hän ollut enää se pelokas tyttö, jonka he olivat kerran tunteneet.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
Arce, J. M. V. (Ed.). (2000). Entre la magia y la historia: tradiciones, mitos y leyendas de la frontera. Plaza y Valdés.