Musiikki ja Alzheimer: tunteiden herättäminen

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Musiikilla ja Alzheimerilla on kummallinen, voimakas ja mielenkiintoinen suhde. Tämän sairauden kehittyneessä tilassa olevat potilaat kokevat yhtäkkiä hämmästyttävän heräämisen, kun he kuulevat laulun heidän nuoruudestaan. Tuo rytmi, tietämättämme miksi, avaa muistoja ja kognitiivisia kykyjä, käärien ne hämmästyttäviä tunteita täynnä olevaan valtamereen…

Neurologit sanovat että syistä joita emme vielä tunne, aivoissamme on alueita joilla on yhteys pitkäkestoiseen musikaaliseen muistiin, ja ne ovat vanhemmallakin iällä edelleen eheitä ja hyvin säilyneitä. Psykologit, terapeutit ja tästä sairaudesta kärsivien ihmisten omaiset taas tietävät, että musiikki on parasta lohdutusta Alzheimer-potilaille.

Musiikin kuunteleminen ja laulaminen voi olla todella hyödyllistä emotionaalisesti ja käyttäytymisen kannalta niille, jotka kärsivät Alzheimerin taudista tai muista dementian tyypeistä.

Monet teistä saattavat tuntea nimen Glen Campbell. Hän oli Yhdysvalloissa countrymusiikin ikoni läpi 60- ja 70-lukujen. Hänen kuolemastaan ei ole paljon aikaa, ja hän kuoli vaikeaan taisteluun Alzheimerin kanssa. Hänen tarinansa voisi olla kenen tahansa tarina. Aivan kuin moni muukin joka on elänyt uskomattoman elämän, täynnä menestystä, vaikeuksia ja unohtumattomia muistoja, hänkin kohtasi tämän sairauden, joka pyyhki tai sumensi muistot hänen mielestään.

Glen Campbellin tapaus on ollut yksi silmiinpistävimmistä tapauksista kliinisestä näkökulmasta, johtuen siitä että hän ei koskaan lakannut laulamasta tai soittamasta kitaraansa. Lisäksi hän sai osan selkeydestään takaisin jopa niin suuressa määrin, että hän kykeni suorittamaan vielä useita kiertueita. Tiettyinä hetkinä kun hän puhui yleisölleen, hän kertoi miten hän on onnistunut pääsemään irti alkoholista, mutta ei tuosta inhottavasta sairaudesta, Alzheimerista.

Tämä on mielenkiintoinen tapaus. Se on tarina, joka saa meidät kysymään itseltämme mitä oikein on Alzheimerin taudin ja musiikin suhteen takana…

Musiikki ja Alzheimer, mysteeri jota ollaan ratkaisemassa

Tämä on tiedetty jo pitkään. Tiedemiehet ovat aina olleet tietoisia siitä, että näiden kahden välillä on ainutlaatuinen yhteys, tukimuuri musiikin ja Alzheimerin välillä, jossa on päästy outoon sopimukseen: progressiivinen aivojen heikentyminen ei vaikuta niihin rakenteisiin, joilla on tekemistä pitkäkestoisen musikaalisen muistin kanssa. Uusien aivokuvaustekniikoiden ansiosta hiljattain on saatu selville jotain yhtä mielenkiintoista kuin tämä.

Leipzigin Max Planckin kognitiivisen ja ihmisen aivotutkimuksen instituutissa suoritetun tutkimuksen mukaan tutkijat löysivät ensimmäistä kertaa alueita, jotka liitetään musikaaliseen muistiin. Heille selvisi, kuten olettaa voi, että nämä alueet olivat melkein täysin eheät.

Tutkimuksen johtaja tohtori Jörn-Henrik Jacobsen sanoi, että aina viime aikoihin asti on uskottu että musikaaliset kyvyt sijaitsevat ohimolohkossa. Diagnostiset testit osoittivat kuitenkin jotain aivan muuta: musikaalinen muisti sijaitsee täydentävässä motorisessa aivokuoressa. Alzheimer ja sen tuhoava varjo eivät vaikuta tähän erityiseen aivojen osaan, tähän taianomaiseen nurkkaukseen. Tässä osassa tapahtuu vähemmän hermosolujen menetystä, eikä se vaikuta myöskään amyloidiproteiinipitoisuuteen. Eli tämä alue on edelleen siis aktiivinen, se on edelleen toiminnassa.

Asiassa on myöskin eräs toinen mielenkiintoinen näkökohta. Kun tämä sairaus itsessään etenee kuluttamalla meidän kognitiivisia prosessejamme, uusia yhteyksiä ilmestyy gingivaalisessa urassa. Aivan kuin itse aivot yrittäisivät säilyttää, melkein epätoivoisesti, osan henkilön olemuksesta. Se tekee tämän aktivoimalla alueet, joilla on tekemistä musiikin ja muistojemme kanssa.

Ja tämä on paikka, jossa jälki meidän niin tärkeästä hengestämme, sielustamme, persoonallisuudestamme säilyy. Se on siellä, odottaen hiljaisuudessa että musiikki herättää meidät hetkeksi. Se on aikaa, jossa voimme palata (melkein) omaksi itseksemme.

Musiikin hyödyt Alzheimer-potilaissa

Musiikki on ensisijainen media omaelämänkerrallisessa tallenteessa. Elinkaaressamme on hetkiä, joilla on yhteys eri lauluihin, melodioihin, erityisiin konteksteihin, ihmisiin jotka nämä saivat aikaan, ja koettuihin tunteisiin.

Kun Alzheimer-potilas kuulee melodian joka on hänelle tärkeä, se mitä me voimme heistä nähdä on seuraavaa:

• Vähentynyt ahdistus tai ahdinko.
• Vähentynyt rauhattomuus.
• Parantunut mieliala. He yhdistyvät ympäristöönsä. Kaikkein mielenkiintoisin asia on, että se on emotionaalinen yhteys. Se on kuin tunteisiin ja nautintoon havahtuminen, joka muutama sekunti sitten oli täysin lamaantunut.

Kuinka voin auttaa Alzheimerista kärsivää läheistäni musiikilla?

Tässä vaiheessa tiedämme, että musiikin ja Alzheimerin välillä on todella suora positiivinen yhteys. On hyvinkin mahdollista, että monella lukijoistamme on perheenjäsen, joka kärsii tästä sairaudesta, ja he toivovat nauttivansa yhteyden hetkestä läheisensä kanssa. Lisäksi he haluaisivat varmasti nähdä hymyn Alzheimerista kärsivän läheisensä kasvoilla.

Tarkastellaanpa keinoja joilla voimme tehdä tämä parhaalla mahdollisella tavalla:

• Mieti läheisesi musikaalisia mieltymyksiä. Nämä laulut, melodiat, balladit tai konsertit ovat olleet osa hänen elämäänsä.
• Valitse kaikkein sopivin hetki, se hetki päivästä jolloin hän on rauhallinen.
• Luo edistävä ympäristö ilman ulkoisia ärsykkeitä, rauhallisessa ja miellyttävässä tilassa.
• Laita hänen korvilleen kuulokkeet. Näin musikaalinen kokemus on paljon merkityksellisempi. Hänen keskittymisensä on paljon voimakkaampi ja musiikin vaikutus kestää aivoissa kauemmin.
• Rohkaise liikeeseen, auta häntä seuraamaan rytmiä. Taputa hänen käsiään, anna hänen liikuttaa jalkojaan, yritä jopa tanssia hänen kanssaan. Näin kokemuksesta tulee vieläkin palkitsevampi.

Viimeiseksi, muista kiinnittää huomiota hänen reaktioihinsa. On mahdollista että jokin musiikki ei miellytä häntä, ja on musiikkia joka saa hänet reagoimaan positiivisemmalla tavalla. Tärkeää on olla hänen kanssaan läsnä. Ja että tuona hetkenä me syleilemme häntä, tuntien kuinka hänen olemuksensa, hänen autenttinen olemuksensa tulee taas pinnalle…