Muihin yhdistyminen: haaste uusille kommunikaatiomuodoille

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Adriana Díez

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Viestinnän kannalta teknologia on yksi parhaista tekojemme kaksinaisuuden edustajista. Toisaalta se antaa meille kokemuksia, kun taas toisaalta se tuo mukanaan todellisen vaaran estää meitä kokemasta. Muihin yhdistyminen on nykyään siis helpompaa kuin koskaan, ja samaan aikaan myös vaikeaa.

Esimerkiksi sosiaaliset verkostot sallivat meidän tuoda asioita lähemmäs meitä. Voimme olla yhteydessä ihmisten kanssa, jotka ovat tuhansien kilometrien päässä meistä. Lisäksi voimme nähdä paikat joissa he vierailevat, mistä he pitävät, mitä harrastuksia heillä on ja millaiset heidän sosiaaliset piirinsä ovat.

Tämän vaara tulee esiin, kun se mikä näytön takana toimii muuttuu perinteisen kommunikaatiomuodon vaihtoehdoksi. Muihin yhdistyminen on paljon enemmän kuin vain jostain julkaisusta ”tykkäämistä”. Kasvokkain keskusteleminen merkitsee suurta määrää eri vivahteita, joita ei ole WhatsApp-keskusteluissa. Valokuvilla on harvoin valtaa kertoa koko todellisuutta, tai ainakaan yhtä kokonaista sellaista, jonka voisimme saada henkilökohtaisesti.

Meillä on riski tulla riippuvaiseksi sosiaalisista verkostoista, ja unohtaa kuinka yhdistyä ihmisiin katseiden ja eleiden avulla. Tulkitsemme sanattoman kielen myös kuvista. Joskus nämä kuvat kuvaavat meitä niin, ettemme osoita maailmalle mitä todella tunnemme. Avain on saada uudesta teknologiasta kaikki irti, mutta emme saa luottaa niihin täysin. 

Muihin yhdistyminen tarpeesta vai halusta?

Määrittelemme elämämme lataamalla päivittäistä elämäämme sosiaalisiin verkostoihin. Kokemus ei ole aina “todellinen”, ellei se ole julkaistuna sosiaalisessa mediassa. Ei ole tarpeeksi vain elää ja nauttia tapahtumista. Meillä on tarve, että myös muut tietävät niistä ja ottavat niihin osaa sosiaalisessa mediassa.

Wisconsinin, Haverfordin, Northwesternin ja Toronton yliopistojen suorittama tutkimus selvitti, että parit, jotka postasivat enemmän sosiaalisiin verkostoihin, olivat kaikkein onnettomimpia. 

Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että ihmiset joilla on tarve saada ulkoista tunnustusta (tykkäyksiä ja vierailuja profiileissa, jne.) ovat sisältä myös kaikkein köyhimpiä. Hyvän itsetunnon omaava ihminen ei tarvitse muiden antavan heidän hyväksyntäänsä näille kuville tai matkoille, kumppaneille tai ystäville. He käyttävät sosiaalista mediaa aina silloin tällöin, mutta eivät koskaan tarpeesta johtuen.

Älkäämme unohtako, että puhuminen tai keskusteleminen sisältää enemmän kuin vain katseemme pitäminen kiinni näytössä tai viestien kirjoittaminen. Eikä valokuvien katsominen ole oikeiden maisemien näkemistä. ”Tykkäykset” eivät tarkoita mielipiteen ilmaisemista, se tarkoittaa yksinkertaisesti tätä: ”olen täällä, ja seuraan sinua.”

Muistimme kamera on paljon parempi kuin puhelimemme kamera

Päivittäisen elämämme todellinen ydin on tallennettuna muistiimme, eikä ole hyväksi vähentää sen arvoa älypuhelimen kameralla. Yksittäinen hetki voi piilottaa sisälleen tunteellisen hetken, jonka voimme menettää, jos ainoa tapamme nähdä se on puhelimen kameran kautta. 

Meidän pitäisi unohtaa puhelimemme hetkeksi (mitään kamalaa ei tapahdu, jos jätämme sen joskus kotiin). Käykäämme kahvilla, sosiaalisissa tapahtumissa, matkustakaamme ja ottakaamme kaikki hetket vastaan, hymyilkäämme, pitäkäämme toisia kädestä ja eläkäämme todellisuudessa.

Emmekä me ole ainoita jotka ovat tätä mieltä. Vaikuttaa siltä, että monet ihmiset ovat valinneet puolensa tässä digitaalisen kommunikaation ja fyysisen kommunikaation taistelussa. Kyky olla muiden kanssa fyysisesti on periaatteessa ihme. Jos emme halua menettää ihmisistä otetta, meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä paikkoihin, joissa useimmat heistä jo ovat – digitaalisessa maailmassa.

Todelliset elämät ovat piilossa sosiaalisen median takana. Jokaisen profiilin takana on todellinen elämä. Olemme jokainen paljon enemmän kuin vain kuva tai kontakti. Jokainen henkilö on oma maailmansa, joka heijastuu vain vähän heidän sosiaaliselle verkostolleen. Eli muiden kanssa yhdistyminen on paljon enemmän kuin ”online-tilassa” olemista. Jättäkäämme näyttömme taaksemme, niin voimme nähdä sen todellisuuden, mikä meitä odottaa.