Moraalinen irtautuminen
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Isabel Ortega
Miksi jotkut varastavat ja tekevät niin paljon vahinkoa toisille? Kuinka jotkut ihmiset voivat elää kaksoiselämää ja pettää kumppaniaan? Miksi jotkut ihmiset valehtelevat jatkuvasti? Saatamme joskus pohtia tällaisia moraalisia kysymyksiä.
Itse asiassa on tavallista, että etsimme vastauksia tämäntyyppisiin kysymyksiin moraalittomasta käyttäytymisestä yhteiskunnassa. Albert Bandura, kanadalainen psykologi, vastasi niihin teoriallaan moraalisesta irtautumisesta.
Moraalinen irtautuminen
Bandura näki moraalisen irtautumisen “joukkona kognitiivisia ja käyttäytymiseen liittyviä itsesäätelymekanismeja, jotka mahdollistavat häiritsevän ja rikollisen käyttäytymisen järkeistämisen ja oikeutuksen poistaen ne tavanomaiset esteet, jotka liittyvät moraaliseen arvosteluun”.
Moraalinen irtautuminen on psykologinen rakennelma, joka selittää rikolliseen toimintaan syyllistyneiden ihmisten kognitiiviset prosessit.
Kun meidän prefrontaalinen aivokuoremme kypsyy, meillä on taipumus oppia hallitsemaan käyttäytymistämme. Lisäksi hankimme arvoasteikkoja ja rajoja, joilla teemme eron moraalisen ja moraalittoman käytöksen välillä. Bandura väitti, että rakennamme käyttäytymistämme syntymästä lähtien. Näitä käyttäytymismalleja joko vahvistetaan ja/tai niistä rangaistaan.
Voiko ihminen kuitenkin olla ystävällinen ja samalla tehdä epäinhimillisiä tekoja? Vastaus on kyllä. Juuri näin tapahtuu prosessissa, jota Bandura kutsuu moraaliseksi irtautumiseksi.
Moraalisen irtautumisen selitys
Moraalisella irrottautumisella tarkoitetaan yksilön käyttämiä henkisiä mekanismeja, joiden avulla hän näkee tietyn häiritsevän tai moraalittoman käyttäytymisen itsellään tai muilla ei niin pahana tai haitallisena.
Tämän irtautumisen tarkoitus on oikeuttaa moraalitonta käytöstä. Lisäksi se varmistaa, että tekijä ei koe vahingoittavansa minäkuvaansa ja itsekäsitystään.
Mutta miten moraalinen irtautuminen tapahtuu? Se voidaan ymmärtää itsehillinnän deaktivoitumiseksi. Tämä johtuu erilaisten mekanismien toiminnasta, jotka vaikuttavat yksilön käyttäytymiseen. Esimerkiksi:
- Moraalinen perustelu. He perustelevat tekonsa omien tarkoitusperiensä vuoksi.
- Eufemistinen kieli. He pitävät haitallista toimintaa vähemmän vakavana käyttämällä neutraalimpaa kieltä sitä kuvaillessaan.
- Itselle edullinen vertailu. He vertaavat omaa käyttäytymistään muiden käyttäytymiseen, jota he pitävät paljon huonompana.
- Seurausten vääristäminen. He katsovat, että heidän käyttäytymisensä tai toimintansa “ei ole iso juttu”.
- Syyllisyyden antaminen. He uskovat, että uhri tai uhrit ansaitsivat kyseisen kohtelun. Siksi he näkevät oman käyttäytymisensä normaalina.
- Epäinhimillistäminen. He vähentävät empatiaansa kärsiviä ihmisiä kohtaan, jotta he eivät tuntisi syyllisyyttä seurauksista.
- Vastuun siirtäminen. He siirtävät vastuun muille ulkoisille elementeille. Tämä vapauttaa heidät itsensä kaikesta vastuusta.
- Vastuun hajauttaminen. He jakavat vastuun useiden ihmisten tai tilanteiden kesken. He pitävät näitä moraalittoman käyttäytymisensä syyllisinä.
Moraalittomaan käyttäytymiseen vaikuttavat mekanismit
Näiden mekanismien tavoitteena on määritellä uudelleen käyttäytyminen, hajottaa vastuu, tulkita uudelleen seurauksia tai syyttää uhria.
Tapahtuuko moraalinen irtautuminen sitten vain henkilöillä, jotka tekevät todella kauheita tekoja, kuten murhan? Vastaus on ei. Tämä psykologinen mekanismi voidaan havaita eri yhteyksissä. Esimerkiksi kiusaaminen, rikollinen toiminta, päihteiden käyttö, terrorismi tai doping.
Kun parisuhteessa on uskottomuutta tai hierarkkisissa yrityksissä on epäinhimillistä käyttäytymistä, näemme Banduran moraalisen irtautumisen teorian toiminnassa yksinkertaisella tavalla.
Tämä teoria voidaan havaita jokaisessa yksilössä, joka pitää omaa käyttäytymistään normaalina tai tyypillisenä, mutta jota hän aiemmin oli pitänyt haitallisena, julmana tai jopa rikollisena. Moraalinen irtautuminen vähentää myös heidän empatian tunteitaan.
Bandura selvensi, että moraalinen irtautuminen ei välttämättä viittaa henkilöön, joka osoittaa normalisoitua käyttäytymistä ja joka tekee julmia tekoja. Pikemminkin se viittaa progressiiviseen prosessiin, jossa tiettyjä käyttäytymismalleja harjoitetaan, vaikka ne aiheuttaisivatkin epämukavuuden tai syyllisyyden tunteita.
Myöhemmin samanlaisen käyttäytymisen toistuessa epämukavuus tai syyllisyyden aste, jota yksilö voi tuntea, vähenee. Samalla hänen käyttäytymistensä vakavuus kasvaa. Lopulta nämä käytökset muuttuvat rutiiniksi ja yksilö näkee ne normaaleina.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Bandura, A., Barbaranelli, C., Caprara, G. V. & Pastorelli, C. (1996). Mechanisms of Moral Disengagement in the Exercise of Moral Agency. Journal of Personality and Social Psychology, 71(2), 364-374.
- Boardleya, I.A., Smith, A.L., Mills, J., Grixa, j., Wynnea, C. & Wilkins, L.(2018). Development of moral disengagement and self-regulatory efficacy assessments relevant to doping in sport and exercise. Psychology of Sport & Exercise, 36, 57-70.
- Giulio, D., Petruccelli, I. & Pace, U. (2018). Drug use as a risk factor of moral disengagement: A study on drug traffickers and offenders against other persons. Psychiatry, Psychology and Law. Advance online publication.
- Gutzwiller-Helfenfinger, E. (2015). Moral disengagement and aggression: Comments on the special issue. Merrill-Palmer Quarterly, 61(1), 192-211.
- Kokkinos, C. M. & Kipritsi, E. (2017). Bullying, moral disengagement and empathy: exploring the links among early adolescents. Educational Psychology, 1-18.
- Muratori, P., Paciello, M., Buonanno, C., Milone, A., Ruglioni, L., Lochman, J. E. & Masi, G. (2017). Moral disengagement and callous–unemotional traits: A longitudinal study of Italian adolescents with a disruptive behavior disorder. Criminal Behaviour and Mental Health, 27(5), 514-524.
- Petruccelli, I., Simonelli, C., Barbaranelli, C., Grilli, S., Tripodi, M. F. & D’Urso, G. (2017). Moral disengagement strategies in sex offenders. Psychiatry, Psychology and Law, 24(3), 470-480.
- Villegas de Posada, C., Flórez, J. & Espinel, N. (2018). Moral disengagement mechanisms and armed violence. A comparative study of paramilitaries and guerrillas in Colombia. Revista Colombiana de Psicología, 27, 55-69.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.