Moderni kasvatus asettaa lapset pakkopaitaan

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Pedro González Núñez

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Espanjalainen toimittaja Carles Capdevila sanoi kerran: “Meidän lapsemme saavat olla lapsia ja tehdä virheitä. Mutta heidän pitäisi myös ymmärtää miten aikuisten elämä toimii.” 

Toisaalta todellisuus kertoo meille, että joskus me rajoitamme lapsiamme niin paljon, että me teemme heistä pieniä lapsia pakkopaidoissa. Jotkut nykyajan kasvatustyylit uskovat, että virheet ovat paholaisia ja ylihuolehtivaisuus on normaalia.

Tämä tiukka filosofia asettaa lapset tiukkiin univormuihin, jotka on tehty juuri heidän kokoisikseen.

Anna minun selittää. Moderni kasvatus yrittää liian usein muotoilla onnellisia, vaikuttavia lapsia, joille ei voida tuottaa pettymystä. He eivät voi turhautua tai nähdä, mikä ei kuulu heille.

Heidän on oltava täydellisiä tai ainakin yrittää olla. Lapset ovat tämän utopian vankeja sen sijaan että he olisivat motivoituneita.

Modernin kasvatuksen virhe

Nämä lapset ovat täydellisiä ja onnellisia paperilla, mutta eivät tosielämässä. Jotkut vanhemmat puuttuvat tarkoituksella lastensa elämään niin, että he eivät tee virheitä.

Tuloksena on että lapset turhautuvat, koska vanhemmat ottavat pois heidän oikeutensa tehdä virheitä. He ottavat pois mahdollisuuden oppia.

Eräs tutkimus vuodelta 2011 osoittaa juuri sen. Tutkimuksessa tarjottiin esikouluikäisille lapsille erilaisia leluja. Myöhemmin tutkija meni takaisin huoneeseen lapsen kanssa.

Kokeen edellytykset sanelivat, miten tutkija toimi huoneessa. Yksi vaihtoehdoista oli selittää lapselle, miten lapsen valitsema lelu toimi. Sitten tutkija lähti ja jätti lapsen yksin.

Tässä tutkimuksessa todettiin, että kun tutkijat opettivat lapselle miten käyttää lelua, lapsi leikki sillä aina samalla tavalla ja rajoitetummin. Hän myös kyllästyi nopeammin.

Kun tutkijat eivät antaneet mitään ohjeita, lapset yrittivät itsenäisesti selvittää miten lelu toimi. Tämä haaste auttoi heitä kehittämään luovuuttaan.

He löysivät enemmän tapoja leikkiä lelulla, ja sen seurauksena he eivät kyllästyneet niin nopeasti.

Tämän tutkimuksen vuoksi psykologian professori Alison Gopnik Kalifornian yliopistosta uskoo, että yliohjattu kasvatus on virhe.

Vanhempien täytyy auttaa lapsiaan menestymään. Samaan aikaan heidän täytyy pitää mielessä, että kaikkien toimien pitäisi olla auttamista, mukana olemista tai kehityksen edistämistä varten.

Heidän ei pitäisi kohdata haasteita lastensa puolesta. Lapset pystyvät voittamaan haasteet itse niiden kykyjen avulla joita heillä jo on.

Miltä moderni kasvatus näyttää

Alison Gopnik kutsuu vanhempia jotka puolustavat modernia kasvatusta “puusepiksi”. Miksi? Koska he jatkuvasti yrittävät muotoilla ja veistää lapsiansa kuin he olisivat pala puuta. Tämän tyyppiset vanhemmat haluavat lastensa jäljittelevän heidän omia normejaan, arvojaan ja unelmiaan.

Itse asiassa he saattavat jopa laittaa oman turhautumisensa ja unelmansa lastensa harteille. Tällaisilla vanhemmilla on seuraavat ominaisuudet:

• He järjestävät lastensa elämän viimeistä yksityiskohtaa myöten. Ei ole hoitamattomia asioita, sillä he kontrolloivat täysin lastensa aikataulua.
• Vanhemmat aliarvioivat unelmia joita lapsella on. Vanhemmat sanovat aina viimeisen sanan.
• Vanhemmat siirtävät arvonsa opin muodossa. He ovat käytännössä “opettajia”. Lapsilla ei ole ajatuksen, pohdiskelun tai harkinnan vapautta. Tällaisesta yrityksestä rangaistaan tai se jätetään huomiotta.
• Vanhempi tarjoaa kaikenlaisia opettavaisia leluja ja toimintoja, joiden hän katsoo olevan hyödyllisiä lapselle. Hän ei kuitenkaan yleensä ajattele lapsen nautintoa, vaan vain tämän kykyjen edistämistä. Jopa niin, että lapsi ei saa kommentoida tätä käyttäytymistä. Lasten mielipidettä ei lasketa, vaan vain vanhemman.
• He uskovat että lapset ovat velkaa vanhemmilleen. Siksi he ajattelevat että heillä on oikeus manipuloida lapsiaan. Näin tapahtuu jopa aikuisten lasten kanssa.
• He suojaavat ja eristävät lapsensa todellisesta maailmasta. Ylisuojelevat vanhemmat näkevät lapsensa korkea-arvoisena omaisuutena. He eivät tarjoa lapsillensa asianmukaisia työkaluja kehitykseen näiden mieltymysten mukaan.

On toinenkin tapa kasvattaa lasta

Toisaalta Gopnik uskoo, että on olemassa toinen, paljon positiivisempi kasvatustapa. Hän kutsuu vanhempia jotka kasvattavat tällä tyylillä “puutarhurivanhemmiksi”. Ajatuksena on, että vanhemmat ovat aikuisia jotka kastelevat kasvavia kukkia rakkaudella ja huomiolla.

“Elä niin, että kun lapsesi ajattevat oikeudenmukaisuutta, välittämistä ja rehellisyyttä, he ajattelevat sinua.”

-H. Jackson Brown-

Toisin sanoen Alison Gopnik uskoo, että vanhempien pitäisi antaa lastensa kasvaa puuttumatta liikaa heidän elämäänsä. Heidän täytyy vastustaa kiusausta kontrolloida ja häiritä lastensa elämää liikaa.

Lasten täytyy tutkia maailmaa, tehdä virheitä, kaatua ja oppia ratkaisemaan konflikteja. Lasten täytyy oppia sietämään turhautumista ratkaistakseen omat ongelmansa.

Näin tehdäkseen vanhempien täytyy kuunnella lastensa mielipiteitä. Lapsen pitäisi tutkia ja löytää omat mieltymyksensä ja kykynsä. Näin tehdäkseen vanhempien tulisi kannustaa heidän uteliaisuuttaan ja ajattelun vapautta.

Vanhempien pitäisi antaa lastensa ajatella, ja kun heillä on taitoja tehdä niin, he voivat tehdä omia päätöksiä asioista. Vanhemmat, jotka puolustavat modernia kasvatusta, eivät usko että lasten tulisi tehdä omat päätöksensä.

Se ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista. Jos yrität kovasti olla kontrolloimatta lapsiasi, saatat päätyä työntämään heidät kauemmas.

Sinun täytyy vain olla läsnä suojellaksesi ja auttaaksesi heitä. Se on haaste, mutta se on kaunis haaste.

Ei ole mitään parempaa kuin nähdä heidän kasvavan ja olevan ylpeitä siitä että he tekevät asioita itse. Asioita, joita kuukausia ennen he eivät olisi edes voineet kuvitella tekevänsä. Vain läsnäolo, ylisuojelematta, on korvaamatonta.

Ja kyllä, he kaatuvat tuhat kertaa kun he oppivat kävelemään. Mutta on parempi kaatuilla kun he ovat nuoria ja kuin kumista tehtyjä, kuin myöhemmin elämässä.

Meidän tehtävämme on tarjota apua ja kannustaa heitä nousemaan takaisin ylös ja yrittämään uudelleen.

“On vain kaksi kestävää perintöä, jotka kannattaa antaa lapsilleen: juuret ja siivet.”

-Hodding Carter-