Mitä on humanistinen psykologia?

Humanistisen psykologian synty

“Ymmärrän, että jos olisin tasapainoinen, harkitseva ja muuttumaton, eläisin kuolemassa. Tästä syystä hyväksyn hämmennyksen, epävarmuuden, pelon sekä henkiset ylä- ja alamäet. Tämä on se hinta, jonka olen valmis maksamaan vakiintumattomasta, sekavasta ja jännittävästä elämästä.”

-Carl Rogers-

Humanistinen psykologia alkoi nousta 1900-luvun puolivälissä. Se syntyi vaihtoehdoksi kahdelle psykologisen ajattelun pääsuuntaukselle, behaviorismille sekä psykoanalyysille, jotta ihmisen ongelmia voitaisiin lähestyä erilaisella tavalla.

Humanistinen lähestyminen ylistää henkistä terveyttä ja kaikkia elämän positiivia ominaisuuksia. Ihminen nähdään yksilönä, jota tulee lähestyä moniulotteisella ja henkilökohtaisella tavalla.

Humanistinen psykologia juontaa juurensa eurooppalaisesta eksistentialismista ja kirjailijoista, kuten Jean-Paul Sartresta (“Ihminen on syntynyt vapaana, vastuuntuntoisena ja ilman tekosyitä.”), Jean Jacques Rousseausta (“Ihminen on luonnoltaan hyvä. Se on yhteiskunta, joka turmelee hänet.”), Erich Frommista (“Jos olen sitä, mitä minulla on, ja jos hävitän sen, mitä minulla on, mitä minä olen?”) sekä Viktor Franklista (“Ihmisestä tulee yhtä täysi kuin miten paljon hän sitoo itseään täyttääkseen elämänsä tarkoituksen.”)

Näillä kirjailijoilla oli ajatus ihmisyyden tilasta, joka pohjautuu vapauteen, elämän tarkoitukseen, tunteisiin ja vastuuseen. He näkivät yksilön vastuullisena teoillensa ja omalle elämällensä ja uskoivat ihmisen kykenevän itse löytämään tiensä vapauteen.

Humanistisen psykologian edelläkävijät

Abraham Maslowia sekä Carl Rogersia pidetään humanistisen psykologian edelläkävijöinä.

Abraham Maslow tunnetaan parhaiten kuuluisasta “Maslown pyramidista”, teoriasta, joka perustuu ihmisen tarpeiden hierarkiaan, alkaen pohjalla olevista, tärkeimmistä perustarpeista (fysiologisista sellaisista) ja päättyen huipulla olevaan itsensä toteuttamiseen. Itsensä toteuttaminen on Maslown luoma konsepti, jolla hän tarkoittaa sitä, että ihmisen kaikki tarpeet ovat tyydytetyt vasta, kun hän on kehittynyt koko potentiaaliinsa.

Carl Rogersin innovatiivisessa ajatuksessa terapiasta terapeutin ja “asiakkaan” välille muodostettaisiin suorempi suhde (hän käytti psykologiasta puhuessaan termiä “asiakas”, sillä hän koki sen “potilasta” oikeammaksi termiksi).

Kirjassaan Asiakaskeskeinen terapia hän näyttää, kuinka kliinisten kokemustensa perusteella hän onnistuu muodostamaan lähemmän suhteen asiakkaidensa kanssa hylkäämällä ohjeistavat tekniikat, ja auttaa näin asiakasta löytämään itsensä paremmin.

Tästä näkökulmasta katsottuna hänen panoksellaan psykologialle on ollut valtava merkitys, sillä hän piti ihmistä kykeneväisenä löytämään sisältään kaikki tarpeelliset voimavarat pitääkseen elämänsä tasapainossa.

Rogersin mukaan ihmiset kärsivät, koska he ovat “unessa” ja heidät tulisi herättää sisäisen viisautensa kautta. Terapeutti toimii oppaana, jotta “asiakkaan” olisi mahdollista löytää omat vastauksensa. Tämä pohjautuu Rogersin luottamukseen jokaisen yksilön omia itseparantavia kykyjä kohtaan.

Humanistisen psykologian pääohjenuorat

• Sen näkökulma on laaja ja kokonaisvaltainen. Ihminen nähdään kokonaisuutena, jonka jokaisella puolella on yhtä paljon merkitystä: ajatuksilla, keholla, tunteilla ja henkisyydellä. Nämä puolet liittyvät kaikki toisiinsa.
• Ihmisen olemassaolo liittyy ihmissuhteisiin. Tästä syystä kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa on usein erittäin tärkeää ja välttämätöntä ihmisen henkilökohtaisen kehityksen kannalta.
• Ihmisellä on taito tehdä itse omat päätöksensä, olla niistä vastuussa sekä aloittaa oma kehityksensä ja oman potentiaalinsa esiin tuominen.
• Henkilökohtaista kehitystä tuetaan ja helpotetaan. Psykologi on väline, jonka avulla yksilö voi omien kykyjensä kautta ymmärtää ja kehittää itseään.
• Ihmisellä on sisäinen taipumus itsensä toteuttamiseen. Ihmiset voivat luottaa sisäiseen viisauteensa. Kaikki parantuminen voi löytyä ihmisen omista vastauksista. Meidän ei tarvitse hallita ympäristöämme tai tunteitamme alistamalla niitä.

Humanistinen psykologia keskittyy ihmisen kokonaisvaltaisesta näkökulmasta ymmärtäen, että jokainen seikka, joka tekee ihmisen, on tärkeä. Ihmistä pidetään uniikkina yksilönä, joka on vastaanottavainen omia kokemuksiaan kohtaan ja joka kykenee olemaan tietoinen omista resursseistaan kehittäen itseään, pyrkien itsensä toteuttamiseen ja yrittäen löytää oman potentiaalinsa.

“Peruselementti tiedon saralla on intiimi ja suora kokemus. (…)
Kokemukselle ei ole olemassa korvaajaa.”

-Abraham Maslow-