Mitä erilaiset tervehdyksen tyypit kertovat meistä

Kunkin alueen, perheen tai sosiaalisen ryhmän erityispiirteiden ohella, jokaisen ihmisen ominaispiirteet ja hänen luomansa siteet nousevat esiin niin symbolisena toimintana kuin tapana, jolla tervehdimme toisiamme.

Sosiaalis-kulttuuriset tyylit

Sekä kahden entuudestaan toisilleen tuntemattoman ihmisen välinen tervehdys kuin emotionaalisesti siteessä olevien ihmisten välinen tervehdys osoittavat suhteellista ilmaisutyyliä.

• Esimerkiksi Ranskassa on tavallista, että kun kaksi toisilleen jo tuttua ihmistä ja emotionaalisen siteen jakavaa ihmistä kohtaavat, että he tervehtivät toisiaan kolmella poskisuudelmalla, olivat he sitten miehiä taikka naisia.
• Espanjalaiset taas tervehtivät toisiaan miesten kesken kättelemällä tai korkeintaan halauksen kera, kun taas naisten ja miesten tai naisten ja naisten kesken annetaan yleensä kaksi poskisuudelmaa.
• Italialaiset voivat tervehtiä toisiaan kättelemällä sekä miesten ja naisten kesken että pelkästään miesten kesken, ja tilanteissa, joissa toisiaan tervehtivät ihmiset eivät ole nähneet toisiaan pitkään aikaan, voidaan toisen tervehtiminen suorittaa halaamalla.
• Chilessä taas miehet tervehtivät toisiaan muodollisemmin kättelemällä, ja miesten ja naisten kesken yhdellä poskisuudelmalla. Samoin tehdään esimerkiksi Perussa ja Boliviassa.
• Argentiinassa taasen on tapana tervehtiä myös toisilleen täysin tuntemattomia ihmisiä yhdellä poskisuudelmalla, sekä miesten että naisten kesken, heti ensimmäisestä tapaamisesta lähtien.
• Marokossa naisten peittävät asut paljastavat pelkästään silmät ja nilkat. Lisäksi naisilla on tapana kävellä erillään miehestä ja tietysti, heille ei tulisi mieleenkään osoittaa hellyydenosoituksia julkisella paikalla.
• Itämaissa ja pääasiassa kiinalaisten keskuudessa, mies ja nainen kävelevät erossa toisistaan: mies yksi tai kaksi metriä naisen edellä. Lisäksi kiinalaiset tervehtivät toisiaan niin miesten kuin naisten kesken tyypillisellä kumarruksella ilman fyysistä kontaktia.

On huomioitavaa, että verratessamme miesten välisiä tervehdyksiä naisten kesken tehtyihin tervehdyksiin, löytyy naisten välisistä tervehdyksistä enemmän joustavuutta ja vähemmän estyneisyyttä fyysiseen kontaktiin.

Muutosten aika

Mutta nainen, tai enemmänkin naiset aina ​​60-luvulle asti, jotka ilmaisivat enemmän fyysistä lähestymistä toisten naisten kesken, asettivat myös suurempia fyysisiä etäisyyksiä miesten ollessa läsnä. Tämän lisäksi aina 60-luvulta lähtien keskuudessamme alkoi purkautua sarja naisten ja miesten stereotypioita, jotka heikensivät sitä viktoriaanista perfektionismia, joka vallitsi pääasiassa seksuaalisuuteen liittyvissä teemoissa, mikä taas johti muun muassa siihen, että naiset alkoivat tehdä enemmän aloitteita sukupuolten välisessä viettelyssä.

Esimerkiksi naiset eivät historiallisesti vain tervehtineet toisiaan suukoin, vaan alkoivat myös kulkea kaduilla pitäen toisiaan käsistään tai käsivarsistaan. Tästä asenteesta kasvoi niin tyypillinen naisellisena käytöksenä nähty asenne, että kahden miehen ei koskaan olisi ajateltu kävelevän kaduilla samalla tapaa käsikkäin.

Kuten sukupuolten välisessä erottelussa, miehet tunnetaan rationaalisuudestaan ja emotionaalisesta etäisyydestään, kun taas naiset liitetään herkkyyteen ja tunteelliseen ilmaisuun. Tänä päivänä elämme kuitenkin revisionismin aikaa.

Kaikki nämä syrjinnät muodostavat eroja, jotka korostavat tai estävät affektiivisia ilmaisun muotoja kehon kosketuksessa. Tämä tarkoittaa sitä, että tietyt kontekstin määrittämät säännöt tekevät kehonkielen muokattavuuden kehittämisen mahdollista tai joko estävät sen. Konteksti tietyllä tapaa kieltää tai stimuloi tätä kontaktia.

Perheiden tyylit

Perheen muodostamisen yhteydessä vanhemmat toistavat sen ympäristön malleja, joissa he ovat itse osallisina, ja luovat niitä voimakkaasti uudelleen aina ensimmäisistä vuorovaikutuksen hetkistä, jotka he viettävät lastensa kanssa. Näin perheet muodostavat niitä affektiivisia ja suhteellisia koodeja, jotka vastaavat kutakin perhettä, mutta jotka myös toistavat samoja ​​sosiaalisia stereotypioita.

• On perheitä, joiden emotionaaliset vuorovaikutusmallit viittaavat rajoittuneeseen kiintymyksen keholliseen ilmaisemiseen. Näissä perheissä ei halata, suukotella, anneta hellyydenosoituksia tai edes yksinkertaisesti katsota toisia silmiin ja joissa kiintymys ilmaistaan aineellisesti. Juuri näissä perheissä lause “minä rakastan sinua” ilmaistaan lahjan kautta. Suorien hellyydenosoitusten sijaan lahjoja annetaan niin matkojen, vaatteiden, rahan kuin kukkienkin muodossa.
• Toiset taas ilmaisevat kiintymystään sanojen kautta. He eivät anna toisilleen lahjoja, mutta kertovat toisilleen kuinka paljon he rakastavat toisiaan, vaikkakaan tätä kiintymystä ei tosin näytetä koskaan halausten, suudelmien tai hyväilyn kautta.
• Lisäksi on niitä perheitä, joiden affektiivista koodit näkyvät toimissa. Perheenjäsenet tekevät asioita toisten hyväksi. He ovat auttajia, he tekevät palveluksia, he havaitsevat mitä toinen tarvitsee ja he kiinnittävät toiseen huomiota.
• Joillakin perheillä ei taas ole ollenkaan fyysisen kosketuksen estoja ja nämä perheet onnistuvat ilmaisemaan kiintymystä toisiinsa myös fyysisten hellyydenosoitusten kautta.

On selvää, että maksimaalisen terve affektiivinen ilmaisu saadaan aikaan ilmaisumuotojen monimuotoisuuden lähentymisellä sen lisäksi, että jokainen perheenjäsen pystyisi löytämään sopivimman ilmaisukanavan tilanteen mukaan.

Tietty tyyli on kuitenkin aina hallitseva. Tällä tyylillä on taipumusta toistua joko vastakkaisena tai samankaltaisena tyylinä verrattuna siihen viitteelliseen kuvioon, joka liittyy alkuperäiseen perheeseen. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisillä on taipumusta samaistua omaksumalla ja toistamalla näitä stereotypioita myös muissa suhteissaan (lähinnä luodussa perheessään).

Erilaiset tervehdyksen tyypit

Jos kiinnitämme tähän huomiota, tervehdyksen tyypit asettavat suuntaviivan sille, miten ihmiset toimivat tunteiden ja kiintymysten suhteen: kehonkielen ilmaisun muokattavuus sekä kuinka vapautunutta tai jäykkää kehonkielen ilmaisun aste on suhteessa tunteisiin. Terapeuttina toimiva psykologiaan erikoistunut tohtori Marcelo Ceberio jakaa seuraavaksi terapiasessioistaan muutamia erikoispiirteitä.

Kaikki ihmiset eivät halaa, vaan tervehtivät muodollisesti kättelemällä. Esimerkiksi silloin, kun kyseessä on mies, osoittaa hän kädenpuristuksellaan muodollisuutta ja sosiaalista rakennetta, etenkin silloin, jos tervehdystä seuraa sosiaalinen hymy ja tilannetta vastaava “hauska tutustua” tai “hauska tavata”, joka yltää kauemmas siitä klassisesta vaatetuksesta, joka ei koskaan lakkaa olemasta muodissa.

Äärimmäisessä määrin samassa suunnassa on myös niitä ihmisiä, jotka tervehtivät tiukalla kädenpuristuksella tasapainottaen käsivarttaan jopa militaristisella tavalla. Lisäksi on niitä ihmisiä, jotka tervehtivät miehiä kädenpuristuksella ja naisia poskisuukolla.

Kädenpuristuksen voimakkuus on mielenkiintoinen yksityiskohta. Niin sanottuun kädenpuristuksen intensiteettiin on olemassa tietty keskiarvo, joka varmistaa sen, ettei manuaalisella tervehdyksellä ole sen suurempaa merkitystä.

Miesten tapauksessa kaikkein formalistisimmat puristavat kättä usein kohtuuttoman lujaa ja vääntävät keskustelukumppaneidensa sormiluita. Nämä tervehdyksen tyypit muistetaan ennemminkin niiden aiheuttamasta kivusta.

Monet ihmiset ilmaisevat tunteitaan liikkeiden voiman tai äkillisyyden kautta. Nämä ihmiset ovat pikemminkin rajuja, eivätkä pysty ilmaisemaan tunteitaan muun kuin karkeuden kautta. Tiukka kädenpuristus ja samalla keskustelukumppanin silmiin katsominen ilmaisevat suhteellista ja henkilökohtaista varmuutta.

Joskus ihmiset tervehtivät löysällä ja liukkaalla kädenpuristuksella. Tämä kertoo usein ujosta ja pääasiassa sellaisesta ihmisestä, joka kamppailee sosiaalisten kontaktien kanssa, eikä uskalla luoda syvällisiä ihmissuhteita pysyen mieluummin niiden pintapuolessa. Tämäntyyppinen tervehdys vahvistaa tätä hypoteesia silloin, kun henkilö katsoo poispäin, ei katso keskustelukumppaniaan suoraan silmiin kättä ravistellessaan tai yksinkertaisesti kääntää katseensa sivuttain ja alaspäin.

Äärimmäistä ihmiskontaktiin liittyvää fobiaa voidaan havaita niissä ihmisissä, jotka tervehtivät ottamalla vastaan tai tarjoamalla pelkästään omat sormenpäänsä. He eivät usein edes katso terapeuttiaan kohti ja suuntaavat kasvot lattiaan jatkaen matkaansa istumapaikalleen.

Jotkut taas ottavat keskustelukumppaninsa käden vastaan kokonaan ja asettavat jopa vasemman kätensä tervehtivän oikean käden päälle. Tällainen tervehdys on välitie kädenpuristuksen ja halauksen välille. Tällä tapaa tervehtivät ihmiset ovat niitä, jotka osoittavat enemmän hellyyttä ihmiskontaktissa. Joissakin tapauksissa heidän historiansa ja persoonallisuuden asenteensa kuitenkin kuvaavat jonkin verran tunkeilevaa ja kontrolloivaa persoonaa.

Toisinaan voimme myös nähdä hikiset kädet osoituksena hermostuneisuudesta ja jännityksestä ensimmäisessä kohtaamisessa.

Lisäksi on ihmisiä, jotka saavat tervehdyksen kestämään kauan ja liikuttavat toistuvasti kättään ylhäältä alas. Nämä ovat loputtomia tervehdyksiä, joissa näyttää siltä, ​​että kätemme on jäänyt kiinni keskustelukumppanimme käteen. Sen lisäksi, että tämä tervehdys voi olla hänen tyylinsä tai seurausta ahdistuneisuudesta, voi se toistaa tietynlaista riippuvaista, tahmeaa ja vaativaa sosiaalista suhdetta.

Kaikki nämä ensitapaamisen alussa tarjoamat tiedot tuovat esille niitä seikkoja, jotka täydentävät ihmissuhteita. Pelejä ja dynamiikkaa, joita voimme tulkita, ja jotka sitten vahvistavat myöhemmässä vaiheessa tapahtuvia ja kehittyviä vuorovaikutustilanteita, jos tapaamiset jatkuvat.

Tietenkin nämä tervehdyksen tyypit ovat yleistyksiä, eikä ihmissuhteiden dynamiikasta löydy yleisiä kuvioita. Nämä näytteet voivat kuitenkin toimia esimerkillisinä hypoteeseina siitä, kuinka vuorovaikutustyylien tiettyjä piirteitä tulisi lukea, ja jotta voisimme hyödyntää maksimaalisesti kaikkea sitä, mitä tämä hienovarainen kokemus voi meille tarjota!