Mistä löytää voimia vaikeina aikoina

Toki olemme havainneet saman ilmiön vaikuttavan muihinkin. Olemme nähneet sen heidän kasvoillaan, heidän eleissään, heidän käsissään, heidän ylpeydessään, kärsimyksen sädekehänä joka huokuu jostain heidän sielunsa syövereistä.

Me olemme myös nähneet ihmisiä, jotka ovat sortuneet paineen alla, eivätkä silti ole sallineet itsensä tulla kukistetuiksi. Yhtä lailla kuin vastakohtaisesti olemme nähneet heitä, jotka ovat sepitelleet verukkeita vaikeuksien osuessa kohdalle.

“Kauneimmat tapaamani ihmiset ovat heitä, jotka ovat tunteneet tappion, tunteneet kärsimyksen, tunteneet kamppailun, tunteneet menetyksen, ja löytäneet tiensä ulos näistä syvyyksistä. Näillä yksilöillä on kyky arvostaa, herkkyyttä havainnoida ja sellainen ymmärrys elämästä, joka täyttää heidät myötätunnolla, nöyryydellä ja syvästi rakastavalla suhtautumisella asioihin. Kauniit ihmiset eivät ilmaannu tyhjästä. “

-Elisabeth Kübler-Ross-

On olemassa ihmisiä, jotka löytävät voimaa sisältään ja voitokkaasti tuovat päivänvaloon ammattimaisen pelaajan valaistun hymyn; pelaajan joka tietää säästää parhaat kortit viimeiseksi, mikä itsessään asettaa todennäköisyydet hänen puolelleen. He selviytyvät voittajina, vaikka joitakin minuutteja sitä ennen saattaa vaikuttaa siltä kuin he häviäisivät.

Eivät tälläiset ihmiset ole erityisen vahvoja, eivätkä he ole niitä, jotka suojelevat tunteitaan tai kätkevät tuskansa. Tälläiset ihmiset ovat yksinkertaisesti vilpittömästi sitoutuneet löytämään elämästä parhaat puolet. 

Vaikeina hetkinä näistä ihmisistä tuntuu, aivan kuten sinusta ja minusta, että helpointa olisi vain sulkea silmät ja antaa itsensä langeta. He haluavat luovuttaa ja mieluummin vain toivoa, että tunnelin päässä odottaa vesisänky jossa he voivat levätä kunnes heidän voimansa palaavat. Mutta he eivät tee niin.

Tämän voimavaroja vapauttavan tukipisteen löytäminen on monille haasteellinen tehtävä. Kuvittele kahden lapsen yksinhuoltajaäiti, joka on juuri jäänyt työttömäksi eikä löydä töitä.

Toki hän aluksi etsii mielellään töitä sen toiveikkaan harhakuvan vallassa, jota ajan kuluminen ei ole vielä tosiasioilla syövyttänyt. Kuitenkin, jos hän ei löydä töitä, haihtuu tämä harha ja hän alkaa päivitellä itselleen: “Miksi minä kamppailen päivästä toiseen jos menen takaisin sänkyyn samoin lopputuloksin kuin minulla oli jo herätessäni?”

Luultavasti tässä vaiheessa kuva hänen lapsistaan ilmaantuu hänen mieleensä. Ja sellainen rakkaus, joka suo voimia ylittää niiden ihmisten henkiset rajat, jotka olisivat samassa tilanteessa antaneet vastoinkäymisille periksi. Hänestä tuntuu siltä, että muita keinoja ei ole, ei ole muuta mahdollista polkua, ja että hän ei tule koskaan antamaan periksi sillä hänen maailmansa arvokkaimmat asiat luottavat ja tukeutuvat häneen.

Mielenkiintoista kyllä, tämän kaltaisissa tilanteissa paljastuu käytännössä varsin erikoinen ajattelumalli, jota kutsutaan “pelurin virhepäätelmäksi”. Mikä tämä harhakuvitelma tarkalleen ottaen on?

Tälläisen päättelyn vaikutteiden alaisena toimiva henkilö ajattelee, kuten korttipeluri, että koska he ovat jo kokeneet monia jatkuvan epäonnen tilanteita, on todennäköisempää, että ensi kerralla onni on heidän puolellaan. Nimenomaan arvio todennäköisyydestä on se, mikä kannattaa toivoa ja antaa voimia pitää taistelua yllä.

Toisina aikoina taasen me löydämme voimaa uhrauksista, joita olemme tehneet. Tätä tapahtuu niinä hetkinä, jolloin mietimme kaikkea sitä mitä ja miten olemme panostaneet päästäksemme tähän pisteeseen, ja kaikesta rakentamastamme tuleekin juuri se syy miksi emme voi vain kääntyä kannoillamme ja lähteä kävelemään.

Tässä mielessä me jo aikoinaan arvioimme valitsemamme polun riskit ja päätimme silloin hyväksyä sen meidän toimintaperiaatteidemme kohtalona ja sallimuksena, oli se sitten meidän suurin riemuvoittomme tai katastrofaalisin epäonnistumisemme.

Tavalla tai toisella nämä näkymättömät, sydäntäsärkevät ja vilpittömät keinot itsensä kannatteluun ovat niitä, jotka suojelevat sydämiä joihin kylmyys hyökkää. Silloinkin, kun kuura tuntuu itsepäisesti lävistyvän luihin ja ytimiin asti.