Missä maissa kuolemanrangaistus on edelleen voimassa?

Puhumme rangaistuksesta, joka on aiheuttanut lukuisia sisäisiä ja ulkoisia konflikteja maissa, jotka sitä harjoittavat tai ovat sitä harjoittaneet. Itse asiassa kansainvälinen yhteisö on ottanut käyttöönsä erilaisia ​​instrumentteja, jotka kieltävät tämänkaltaisten seuraamusten käytön.

Tässä artikkelissa tutkimme tärkeimpiä kuolemanrangaistuksen soveltamista koskevia kansainvälisiä normeja ja analysoimme lisäksi sen käyttöä.

Kuolemanrangaistuksen poistamista koskevat määräykset

Koko historian ajan kuolemanrangaistus on kehittynyt sekä sen soveltamisessa että tapauksissa, joissa se on langetettu. Tätä rangaistusta on käytetty aina ihmisaikojen alusta lähtien tiettyihin rikoksiin tai ratkaisuksi saman yhteisön alaisuuteen kuuluvien jäsenten välisiin konflikteihin.

Kuolemanrangaistus oli akseli, johon heimoyhteiskunnat perustuivat. Se oli väline rauhan ylläpitämiseen sen pelkoa nostattavan vaikutuksen ansiosta. Tänä päivänä kuolemanrangaistus on kuitenkin pääosin poistettu käytännöstä kaikissa demokraattisissa maissa.

Suomessa kuolemanrangaistus on ollut voimassa historian kuluessa aina vuonna 1949 tehtyyn lakimuutokseen saakka, jossa kuolemanrangaistusta ei enää saanut langettaa taikka toteuttaa muulloin kuin sotatilan ollessa voimassa ja vain niissä maanosissa, joissa sotatila oli virallisesti julistettu.

Myöhemmin vuonna 1972 annetulla lailla poistettiin myös tämä ainoa tapa, joka mahdollisti kuolemanrangaistuksen soveltamisen, ja se julistettiin poistettavaksi myös sotarikoslaista.

Lisäksi kansainvälinen yhteisö on hyväksynyt useita eri instrumentteja, jotka kieltävät kuolemanrangaistuksen soveltamisen:

• Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen toinen valinnainen pöytäkirja, jonka tarkoituksena on kuolemanrangaistuksen poistaminen.
• Amerikan valtioiden ihmisoikeussopimuksen pöytäkirja, joka koskee kuolemanrangaistuksen poistamista.
• Euroopan ihmisoikeussopimuksen pöytäkirja numero 6 ja pöytäkirja numero 13 kuolemanrangaistuksen poistamisesta ja kuolemanrangaistuksen poistamisesta kaikissa olosuhteissa.
• Amerikan valtioiden ihmisoikeussopimuksen pöytäkirja, joka koskee kuolemanrangaistuksen poistamista.

Tätä kautta kansainvälisessä lainsäädännössä määrätään, että kuolemanrangaistuksen käyttöä kansainvälisiin murhiin on rajoitettava. Eri organisaatiot, kuten Amnesty International katsovat, että kuolemanrangaistus ei ole ratkaisu ja niiden mielestä se on osoitus väkivallan kulttuurista eikä ratkaisusta.

Voimassa olevien kuolemanrangaistusten nykyinen tilanne

Tänä päivänä yli kaksi kolmasosaa maailman maista on poistanut kuolemanrangaistuksen joko oikeudellisesti tai käytännössä. Teloitusten määrä on myös laskussa, sillä 20 viime vuoden aikana yli 50 maata on kieltänyt sen lainsäädännössään. 108 valtiota on poistanut kuolemanrangaistuksen, 7 on poistanut sen yleisen lain rikoksista ja 29 ylläpitää lyhennysvapautta teloituksille. Tästä huolimatta kuolemanrangaistusta sovelletaan edelleen 55 eri valtiossa.

Vaikka teloitusten kokonaismäärää on vaikea määrittää, koska joidenkin maiden tapauksista ei löydy virallista tietoa, Amnesty International rekisteröi yhteensä 690 teloitusta vuonna 2018. Nämä 690 teloitusta jakautuivat 20 eri maahan. Laskua teloitusten määrällä oli 31 % edelliseen vuoteen verrattuna ja se on kaikkein aikojen alhaisin rekisteröity määrä. Suurin osa teloituksista tapahtui Kiinassa, Iranissa, Saudi-Arabiassa, Vietnamissa ja Irakissa (tässä järjestyksessä).

Rikoksen aikana alaikäisinä olleiden tuomittujen teloitus

Lisäksi jotkut maat tuomitsevat kuolemaan edelleen myös niitä ihmisiä, jotka olivat alle 18-vuotiaita rikoksen tekohetkellä. Näin tapahtuu siitä huolimatta, että kansainvälinen ihmisoikeuslaki kieltää kuolemanrangaistuksen soveltamisen näissä tapauksissa.

Vuodesta 1990 lähtien Amnesty International on dokumentoinut yhteensä 145 rikoksen aikana alaikäisenä olleen tuomitun teloitusta kymmenessä eri maassa: Saudi-Arabiassa, Kiinassa, Yhdysvalloissa, Iranissa, Nigeriassa, Pakistanissa, Kongon demokraattisessa tasavallassa, Sudanissa, Etelä-Sudanissa ja Jemenissä.

Vaikka lasten teloitusten määrä on vähentynyt maailmanlaajuiseen yleiseen lukuun verrattuna, sen merkitys yltää näitä tietoja kauemmas, sillä tämä käytäntö asettaa kyseenalaiseksi näiden maiden sitoutumisen kunnioittaa kansainvälistä lakia. Joka tapauksessa puhumme kiistanalaisesta aiheesta, jolla on ollut suuri painoarvo poliittisissa kampanjoissa niinkin tärkeissä maissa kuin Yhdysvalloissa.