Miksi on virhe käyttää ruumiillista kuritusta lapsiin?

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Pedro González Núñez

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Ruumiillisella rangaistuksella on tuhoisia vaikutuksia lapsen kehitykseen. Vaikka tämä saattaa toisinaan vaikuttaa helpoimmalta keinolta käsitellä lapsen tottelemattomuutta, ei lyöminen ole milloinkaan paras ratkaisu. Se saattaa olla tehokasta alkuun ja vaikuttaa kätevältäkin, mutta tämä johtuu ainoastaan siitä että moinen ratkaisu ei vaadi lainkaan ajattelua.

Vaan aina on olemassa parempikin vaihtoehto. On olemassa tapa kasvattaa lapsi, joka vaatimastaan lisävaivasta huolimatta on huomattavasti enemmän eduksi pitkällä aikavälillä.

Mitä on ruumiillinen rankaisu?

Valitettavasti jotkut vanhemmat uskovat edelleen tämän vanhan sanonnan pitävän paikkansa: “joka vitsaa säästää se lastaan vihaa”. Mutta jokaikinen isku jättää jäljen, joka tekee enemmän pahaa kuin hyvää. Se luo lapsissa jotain, mikä on huomattavasti enemmän pelon kaltaista, kuin toive käyttäytyä hyvin. Lasten kurittaminen käyttämällä ruumiillisia rangaistuksia hidastaa heidän kehitystään.

Puhuessamme ruumiillisesta rangaistuksesta tarkoitamme tönimistä, ravistamista, nipistämistä ja läpsäisyä. Tällaiset toimintamallit voivat ehkäistä tietynlaista käytöstä, mutta ne eivät selitä millä tapaa kyseinen rangaistuksen aiheuttanut käytös on väärin – se ainoastaan yhdistää tämän teon heidän mielessään rangaistukseen.

Loogisesti ruumiillinen rangaistus ainoastaan rohkaisee sellaista käytöstä, jota emme toivo lastemme ilmentävän. Me tiedämme jo, että lapsilla on taipumus matkia näkemäänsä. Näin ollen jos he näkevät fyysistä aggressiota päivittäisessä elämässään, tulevat he uskomaan olevan hyväksyttävää lyödä muita.

“Me usein annamme lapsille vastauksia muistettavaksi ratkaistavien ongelmien sijaan.”

-Roger Lewin-

Jos me rakastamme pienokaisiamme ja he oivaltavat tämän rakkauden, mutta kuitenkin lyömme heitä heidän käyttäytyessään huonosti tai epäonnistuessaan ymmärtää jotain, tulevat he ajattelemaan lyömisen olevan osa rakkautta. He tulevat kehittämään ymmärryksen, jonka mukaan pelottelu ja väkivalta ovat hyväksyttäviä tapoja rakastaa. Sillä loppujen lopuksi aikuiset tietävät aivan kaiken — ainakin lapsen silmissä.

Ruumiillisen rankaisemisen seuraamukset lapsen elämässä

Kuten voimme havaita, ei ruumillisesta rangaistuksesta seuraa juuri muuta hyvää kuin tietyn käytöksen päättäminen hetkellisesti. Sen aiheuttamat negatiiviset seuraamukset voivat kuitenkin olla erittäin vakavia, varsinkin pitkällä aikavälillä. Mikäli lisäämme palettiin vielä muita tekijöitä, kuten huutamisen, tulevat tunnetason ongelmat moninkertaistumaan entisestään. Tästä syystä onkin niin ensiarvoisen tärkeää pitää nämä seuraukset mielessä:

• Lapsen lyöminen estää terveellisen itsenäisyyden ja aloitekyvyn kehittymistä. Se tekee ongelmien ratkaisusta ja itsensä rakastamisesta hänelle vaikeampaa. Näin se johtaa huonoon itsetuntoon.
• Lyöminen rajoittaa lisäksi lapsen älykkyyttä hänen kasvaessaan. Ruumiillinen rangaistus häiritsee oppimisprosessia vakavasti.
• Lisäksi se aiheuttaa ongelmia perhesuhteissa. Tämä vaikuttaa lapseen sosiaalisesti ja tunnetasolla.
• Ruumiillinen rankaisu voi saada lapsen tuntemaan olonsa hylätyksi, surulliseksi ja yksinäiseksi. Hän tulee kokemaan olonsa kelvottomaksi ja tarpeettomaksi.
• Lapsen maailmankuva muuttuu lopulta synkäksi, negatiiviseksi ja uhkaavaksi. Hän tulee kokemaan kuin hänelle ei olisi tilaa maailmassa.
• Lapsi voi suuttua silmittömissä määrin ja alkaa kokea halua karata kotoa.

Miten kurittaa lasta tukeutumatta väkivaltaan

Tiedämme toki, että lasten kurittaminen ei aina ole helppoa. Tämä on normaalia; heillä on omat persoonallisuutensa ja he haluavat ilmaista itseään. Väkivalta ei kuitenkaan ole milloinkaan ratkaisu. Lasten ollessa erittäin pieniä heidän kanssaan ei voi järkeillä. Mutta heidän tulisi alkaa omaksua kodin sääntöjä ja normeja jo hyvin varhaisessa vaiheessa.

Ruumiilliselle rangaistukselle on olemassa monia vaihtoehtoja ja tapoja, joilla edistää tervettä kotiympäristöä. Voit käyttää esimerkiksi myönteistä vahvistusta apunasi. Palkitse hyvää käytöstä sen sijaan että rankaiset huonoa käytöstä. Opettamalla lapsille mitkä käytösmallit ovat oikein, viestität samalla mitkä puolestaan eivät ole. Tässä piilee myönteisen vahvistamisen voima.

“Se joka tekee vaikeista asioista helppoja on opettaja.”

-Ralph Waldo Emerson-