Logo image
Logo image

Miksi Internet rohkaisee suvaitsemattomuuteen?

3 minuuttia
Internet ei suinkaan auta meitä avautumaan muille todellisuuksille, vaan se voi saada meidät juurtumaan mielipiteisiimme. Tämä minimoi mahdollisuutemme olla osa avointa yhteiskuntaa ja kehittyä.
Miksi Internet rohkaisee suvaitsemattomuuteen?
Elena Sanz

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Elena Sanz

Viimeisin päivitys: 24 kesäkuuta, 2023

Kun Internet saapui, se muutti maailmaa ja ihmisiä. Se on verkosto, joka nopeuttaa globalisaatiota, tiedonsaantia ja sosiaalista viestintää. Tällä on monia etuja. Sen avulla voimme esimerkiksi oppia tuntemaan todellisuuksia, jotka ovat äärimmäisen erilaisia ja kaukana omistamme. Internet ei kuitenkaan edistä empatiaa ja avoimuutta monimuotoisuuteen, vaan rohkaisee suvaitsemattomuuteen.

Syrjiviä asenteita on aina esiintynyt. Ihmisinä meillä on tapana osoittaa sormella kaikkea, mikä on erilaista. Tämä voidaan havaita missä tahansa tilanteessa ja historiallisessa kontekstissa. Meillä on myös tapana pitää kiinni uskomuksistamme ja ideologioistamme, vaikka ne perustuisivat ennakkoluuloihin tai aiheuttaisivat vahinkoa muille. Aivomme eivät etsi totuutta tai oikeutta, vaan vahvistusta siihen, mitä jo tiedämme.

Lisäksi Internetissä on useita ominaisuuksia, jotka vahvistavat näitä suuntauksia. Siksi, jos emme käytä sitä tietoisesti, joudumme polarisoitumisen ansaan. Tutkitaanpa asiaa.

Miksi Internet rohkaisee suvaitsemattomuuteen

Sosiaalinen media ja muut virtuaaliset alustat ovat erinomaisia tapoja tuoda mielipiteemme ja kokemuksemme näkyväksi. Voimme esimerkiksi kaikki kertoa tunteistamme, puhua kokemuksistamme ja jakaa mielipiteemme miljoonien Internetin käyttäjien kanssa eri puolilta maailmaa.

Itse asiassa ilman tätä työkalua vähemmistöjen ääniä tuskin kuuluisi tai meidän olisi vaikea esittää tiettyjä kysymyksiä. Näin ollen voimme saada anteeksi, jos ajattelemme, että Internet rikastuttaa meitä ja laajentaa näköalojamme. Todellisuus on kuitenkin kaukana tästä idyllistä.

Viharikokset kasvavat sosiaalisessa mediassa joka vuosi. 34 prosenttia nuorista sanoo joutuneensa hyväksikäytetyksi Internetissä. Pohjimmiltaan tämä johtuu siitä, että kybermaailma eroaa todellisesta maailmasta monilta osin. Lisäksi sillä on omat säännöt ja ehdot, joista ei aina ole hyötyä.

Some figure
Vaikka tosielämässä on olemassa sääntöjä, jotka rajoittavat hyväksikäyttöä, Internetissä ei ole tällaisia sosiaalisia kontrolleja.

Anonymiteetin suoja

Tosielämässä on tietty sosiaalinen kontrolli, joka estää meitä olemasta väkivaltaisia, töykeitä, itsekkäitä tai syrjiviä. Tämä johtuu siitä, että toimintamme liittyy näkyvästi meihin itseemme. Joten jos käyttäydymme sopimattomasti, muut vastaavat potkimalla meidät ulos tai vaativat meitä ottamaan vastuun huonosta käytöksestämme. Tämä saa meidät noudattamaan rinnakkaiselon sääntöjä ja hillitsemään toimintaamme (useimmissa tapauksissa).

Internetissä näin ei kuitenkaan tapahdu. Asettumalla näytön taakse voimme anonyymisti vuodattaa vihaisia mielipiteitä ja välttää niiden seuraukset. Voimme jopa vahvistua saamalla samanmielisten ihmisten hyväksynnän, sellaisten, joihin emme tavallisesti edes törmää.

Algoritmit vahvistavat mielipiteet

Kuten jo totesimme, me kaikki haluamme, että meidän mielipiteemme vahvistetaan. Tätä varten etsimme niitä tukevaa tietoa ja jätämme huomiotta tiedot, jotka ovat ristiriidassa mielipiteidemme kanssa. Tämä vahvistusharhaksi kutsuttu ilmiö lisääntyy Internetissä algoritmien toiminnan avulla.

Sosiaalinen media, sovellukset ja muut alustat on määritetty ymmärtämään, mistä pidämme, mitä etsimme ja miten ajattelemme. Ne näyttävät meille yhä enemmän sitä, mitä jo tiedämme. Jokaisen vuorovaikutuksen myötä tämä palautesilmukka kasvaa ja siirrymme kauemmas erilaisista mielipiteistämme ja todellisuuksistamme. Viime kädessä kuluttamamme sisältö on siis jatkuvaa toistoa siitä, mitä jo ajattelemme, ja se vain polarisoi meitä entisestään.

Meidän maailmamme, meidän sääntömme

Internet rohkaisee suvaitsemattomuuteen, koska se totuttaa meidät omien ohjeidemme hallitsemaan maailmaan. Kun olemme verkossa, saamme mitä tahansa sisältöä mistä tahansa. Näemme mitä haluamme, milloin haluamme ja skrollaamme ylös tai alas tai suljemme näytön, jos emme pidä siitä, mitä näemme. Meille annetaan kaikki mieltymystemme ja toiveidemme mukaisesti ja siihen lopulta totumme.

Tämän seurauksena, kun joudumme kohtaamaan todellisen elämän, ihmissuhteet, työn ja muut ryhmät, ne tuottavat meille pettymyksen, koska toisin kuin Internet, ne eivät sovi siihen, mitä haluamme tai tarvitsemme. Huomaamattamme olemme menettäneet kyvyn neuvotella, elää rinnakkain ja tehdä yhteistyötä niiden kanssa, jotka olemme erilaisia kuin me itse.

Some figure
Näytön takana oleva nimettömyys oikeuttaa asenteet, joita emme olisi koskaan toteuttaneet kasvokkain.

Tarve pitää mieli avoimena

Kaikki edellä mainittu tapahtuu, kun annamme tiettyjen automaattisten psykologisten mekanismien viedä itsemme pois.

Toisaalta Internet voi olla erinomainen työkalu, jos osaamme käyttää sitä. Se voi rohkaista avarakatseisuuteen. Meidän on kuitenkin oltava valmiita poistumaan kuplistamme, sellaisista, joita mielemme ja algoritmimme rakentavat, ja uskaltautua sukeltamaan epämukavaan ja tuntemattomaan.

Uskomuksemme haastavan monipuolisen sisällön nauttiminen ja siihen suhtautuminen mielenkiinnolla voi olla erittäin hyödyllistä. Se voi rikastuttaa meitä ja tehdä meistä empaattisempia ja suvaitsevaisempia. Lisäksi meidän on muistettava, että virtuaalinen nimettömyys oikeuttaa asenteet, joita emme fyysisessä maailmassa koskaan toteuttaisi käytännössä. Vain käyttämällä Internetiä kunnioittavasti, tietoisesti ja inhimillisesti meistä voi tulla parempia ihmisiä.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Lapidot-Lefler, N., & Barak, A. (2012). Effects of anonymity, invisibility, and lack of eye-contact on toxic online disinhibition. Computers in human behavior, 28(2), 434-443. https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0747563211002317
  • Megías Quirós, I., & Rodríguez San Julián, E. (2018). Jóvenes en el mundo virtual: usos, prácticas y riesgos. Centro Reina Sofía sobre Adolescencia y Juventud. Fundación de Ayuda contra la Drogadicción (FAD). https://www.observatoriodelainfancia.es/ficherosoia/documentos/5597_d_mapfre_riesgos_tic200918.pdf
  • Suler, J. (2004). The online disinhibition effect. Cyberpsychology & behavior, 7(3), 321-326. https://www.liebertpub.com/doi/abs/10.1089/1094931041291295

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.