Miksi älykkäät ihmiset usein teeskentelevät, etteivät he ole älykkäitä
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater
Oletko yksi niistä ihmisistä, jotka ovat joutuneet jättämään ansioluettelosta pois tiettyjä mainintoja työn saamiseksi? Jos näin on, saatat nähdä taitosi ja arvosi enemmän ongelmana kuin etuna. Yhteiskunnassa on nykyään erityisiä skenaarioita, joissa keskinkertaisuutta suositaan lahjakkuuden sijaan.
Se näkyy niissä, jotka ilmeisestä kyvyttömyydestään huolimatta saavuttavat ylemmän tason johtotehtäviä. Heidät valitsevat sellaiset johtajat, jotka suosivat uskollisia työntekijöitä arvokkaiden ihmisten sijaan. Monet organisaatiot eivät halua uusia ideoita, mitään muutosta tai etenkään auktoriteettien kyseenalaistamista.
Joissakin tapauksissa toiminnallinen tyhmyys valitaan innovatiivisen mielen sijaan. Sellaisen mielen sijaan, joka joustavuudella, päättäväisyydellä ja kriittisellä näkökulmalla muotoilee rakenteita uudelleen ja tuo edistystä. Suuri osa tästä todellisuudesta saattaa selittää, miksi kirkkaimmat ihmiset joutuvat pettymään. Siksi he päättävät peittää potentiaalinsa.
Olemme kaikki sosiaalisia olentoja. Meidän kaikkien täytyy useimmiten tuntea sopeutuvamme, me kaikki tarvitsemme työn, me emme voi olla “outoja”, sillä se saa ihmiset tuntemaan olonsa epämukavaksi. Mutta voivatko ne, jotka joutuvat alentamaan arvoaan integroituakseen, koskaan olla onnellisia?
Älykkäät ihmiset ovat ajattelevia, kriittisiä ja totuutta etsiviä. Tämä saa heidät usein pettymään ympäristöön, joka ei aina tunnista, kuka on arvokkain.
Miksi älykkäät ihmiset teeskentelevät, etteivät he ole älykkäitä
Elämme maailmassa, jossa tietämättömimpiä pidetään lahjakkaimpina (Dunning-Kruger-ilmiö) ja älykkäimmät aliarvioivat ansionsa (huijarin syndrooma). Vaikka se saattaa tuntua ironiselta, se on itse asiassa kauhea asia. Älykkäimmät ja pätevimmät ihmiset menevät hukkaan järjestelmässä, joka on kestävä, mutta ei edisty.
Kuten sanottu, usein älykkäät ihmiset teeskentelevät, etteivät he ole älykkäitä, vain selviytyäkseen. Lisäksi korkeamman älykkyysosamäärän omaavilla on monesti vaikeuksia mukautua. Siksi he menettävät monia sosiaalisia etuja. He eivät esimerkiksi välttämättä saavuta ammattiuraa ollenkaan tai heillä on vaikeuksia löytää hyviä ystäviä tai sopiva kumppani.
Selvitetään tarkemmin, miksi jotkut älykkäät ihmiset teeskentelevät, etteivät he ole älykkäitä.
Koulussa älykkäimmät lapset leimataan usein ylpeiksi, nörteiksi tai joksikin muuksi. He kärsivät usein kiusaamisesta ja tuntevat olonsa hylätyksi lahjakkuutensa vuoksi. Tämä voi saada heidät jossain vaiheessa valehtelemaan taidoistaan sopeutuakseen ja ollakseen herättämättä huomiota.
Ylipätevyys on ongelma työn löytämisessä
Älykkäät ihmiset teeskentelevät usein, etteivät he ole sellaisia, koska he tuntevat olevansa iso kala pienessä lammikossa. Korkeasti koulutetuille työntekijöille on niin vähän töitä tarjolla, ettei heillä ole muuta vaihtoehtoa kuin alentaa odotuksiaan ja lyhentää ansioluetteloitaan.
Ylipätevyys nähdään jopa uhkana monissa työympäristöissä. Ensinnäkin se johtuu siitä, ettei tällaisille ihmisille ole tarpeeksi työpaikkoja. Toiseksi yritykset tuntevat usein, etteivät ne aina pysty tai halua antaa tällaisille työntekijöille sitä, mitä he ansaitsevat.
Länsi-Australian yliopisto teki tutkimuksen, jonka mukaan monet johtajat olettavat, että kun henkilö on ylipätevä johonkin tehtävään, he saattavat kyllästyä. He uskovat, että vähitellen nämä ihmiset kyllästyvät työhönsä, irrottautuvat velvollisuuksistaan ja syrjäytyvät.
Valoisia ja lahjakkaita ihmisiä ympäröivät monet ennakkoluulot. Tämä selittää sen, miksi he haluavat usein teeskennellä osaavansa vähemmän mitä he osaavat ja leikata ansioluetteloitaan selviytyäkseen ja yksinkertaisesti saadakseen työpaikan.
Ikuinen tarve sopeutua sosiaaliseen joukkoon
Singaporen yliopiston tekemä tutkimus väitti, että vaikka valtaosa ihmisistä viettää mieluiten aikaa ystävien kanssa, älykkäimmät ihmiset nauttivat enemmän yksinäisyydestä. Tämä ei tarkoita, että he olisivat epäsosiaalisia tai että he eivät tarvitsisi yhteyttä muihin, sillä kaikki ihmiset tarvitsevat sosiaalista kanssakäymistä.
Mutta jos älykkäät ihmiset haluavat rakentaa ystävyyssuhteiden perusverkoston, heidän on usein pakko laimentaa todellista itseään. Näin he voivat pitää yhteyttä muihin ilman, että muut tuntevat olonsa epämukavaksi heidän seurassaan.
Kun älykkäät ihmiset teeskentelevät olevansa jotain, mitä he eivät ole, he tekevät sen vain selviytyäkseen. He ovat ymmärtäneet, että se helpottaa heidän jokapäiväistä elämäänsä ja sopeutumistaan.
Tarve olla herättämättä huomiota
Älykkäät ihmiset teeskentelevät joskus, etteivät he ole älykkäitä, välttääkseen kärsimystä. Tämä saattaa tuntua oudolta, mutta sitä tapahtuu usein. Esimerkiksi lapsi, jolla on korkea älyllinen toimintakyky, joutuu usein kiusatuksi.
Kasvaminen leimattuna rumaksi ankanpoikaseksi tai kaikkitietäväksi pöllöksi, joka on aina yksin koulun pihalla, jättää arven ja traumatisoi. Aikuisuuden kynnyksellä he voivat päättää tukahduttaa persoonallisuutensa, karismansa, kykynsä ja tietonsa. Se on perusmekanismi, jolla vältetään hylkääminen ja kipu, jota he kärsivät lapsuudessa.
Teeskentelyn vaikutus
Älykkäitä ihmisiä määrittelee pitkälti heidän kykynsä ratkaista ongelmia. Kun he tietävät, että lahjakkuus ja loistava mieli nähdään uhkana, he haluavat yleensä ratkaista haasteen päättäväisesti. Niinpä he vähentävät potentiaaliaan ja laimentavat persoonallisuuttaan.
Tällä on todella kielteisiä seurauksia. Jos he esimerkiksi poistavat tietyt opinnot tai taidot ansioluettelostaan saadakseen töitä, he tuntevat olonsa motivoimattomaksi ja turhautuneeksi. Lisäksi he saattavat päättää teeskennellä tiettyä naiiviutta, jotta he eivät näyttäisi ylimielisiltä tai koska he eivät halua saada ketään tuntemaan olonsa epämukavaksi heidän seurassaan. Mutta tämä tarkoittaa, että he päätyvät elämään ristiriitaisella tavalla ja tuntemaan olonsa onnettomaksi.
Teeskentelemällä jotain, mitä he eivät ole, piilottelemalla älykkyyttään ja luomalla hahmon, joka mukautuu ympäristöönsä, laimentaa heidän aitoa minäänsä. Tämä voi johtaa masennukseen yhteiskunnassa, joka haluaa kaikkien olevan samanlaisia. Erilaisuus, ainutlaatuinen ja poikkeuksellinen olemus on arvo, joka heidän tulisi hyväksyä ja jota heidän tulisi hyödyntää ja parantaa.
Aina on ihmisiä, jotka arvostavat ja etsivät kirkkaimpia kipinöitä. Kenenkään ei pitäisi koskaan sammuttaa sisäistä valoaan vain elääkseen hämärässä muiden kanssa. Meidän täytyy luottaa itseemme.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Furnham, A., Dissou, G., Sloan, P., & Chamorro-Premuzic, T. (2007). Personality and intelligence in business people: A study of two personality and two intelligence measures. Journal of Business and Psychology, 22(1), 99-109.
- Gonzalez-Mulé, E., Carter, K. M., & Mount, M. K. (2017). Are smarter people happier? Meta-analyses of the relationships between general mental ability and job and life satisfaction. Journal of Vocational Behavior, 99, 146-164.
- Li NP, Kanazawa S. Country roads, take me home… to my friends: How intelligence, population density, and friendship affect modern happiness. Br J Psychol. 2016 Nov;107(4):675-697. doi: 10.1111/bjop.12181. Epub 2016 Feb 4. PMID: 26847844.
- Liu, S., Luksyte, A., Zhou, L., Shi, J., & Wang, M. (2015). Overqualification and counterproductive work behaviors: Examining a moderated mediation model. Journal of Organizational Behavior, 36(2), 250-271.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.