Miehen seksuaalinen halu

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi José Padilla

Viimeisin päivitys: 05 syyskuuta, 2024

Halu on inhimillinen taipumus, joka ajaa meidät etsimään sitä, mitä meillä ei tällä hetkellä ole ja jota ilman emme voi kokea täyttymystä. Sama tapahtuu seksuaalisen halun kanssa.

Seksuaalinen halu rohkaisee ihmistä etsimään seksuaalista kohtaamista eri syistä. Esimerkiksi lisääntyminen, sosiaalinen, henkilökohtainen syy jne. Se johtuu havaitusta puutteesta suhteellisella tasolla. Tämä laukaisee sarjan käyttäytymismalleja, joiden tarkoituksena on tuoda yksilö lähemmäksi odotettua seksin tavoitetta.

Miehen seksuaalinen halu

Seksuaalinen halu on psykologinen tila, joka pyrkii käynnistämään ja ylläpitämään ihmisen seksuaalista käyttäytymistä. Sen voivat laukaista sisäiset tai ulkoiset ärsykkeet. Pohjimmiltaan se on impulssi, joka motivoi yksilöitä (tässä tapauksessa miehiä) kohti intiimiä kohtaamista toisen henkilön kanssa. Se voi olla myös halua jakaa läheisyyttä, ylläpitää suhdetta, nauttia olosta, kokea nautintoa jne.

Miehen seksuaalinen halu herää murrosiässä. Silloin se liittyy usein tahattomiin siemensyöksyihin nukkuessa. Tämä halu voi säilyä yhtä aktiivisena noin 50 ikävuoteen asti, kunnes se alkaa heiketä. Joissakin tapauksissa siihen liittyy myös libidon heikkeneminen.

Miehen seksuaaliseen haluun liittyvät tekijät

Tämäntyyppiseen haluun liittyvät tekijät ovat biologisia, psykologisia, seksuaalisia, suhteellisia ja kulttuurisia (Nimbi et al., 2020).

Biologiset tekijät

Androgeenit, kuten testosteroni, ovat välttämättömiä miesten seksuaaliselle käyttäytymiselle. Aihetta koskeva tutkimus on osoittanut, että androgeenien vähimmäistaso vaaditaan seksuaalisen halun kokemiseen.

Tiedetään myös, että testosteroni lisää halukkuutta seksiin ilman sitoutumista ja useampien seksikumppaneiden kanssa. Näiden toiveiden tyydyttäminen yleensä alentaa veren testosteronitasoja yhdynnän jälkeen, mutta ei koetun halun tasoa (Puts et al., 2015).

Sukupuolihormonit vapautuvat verenkiertoon rauhasten kautta. Ne matkustavat aivoihin, joissa ne herkistävät tiettyjä aivokuoren alueita. Tämä tekee yksilöstä vastaanottavaisemman seksuaalisille ärsykkeille ja ajatuksille.

Psykologiset tekijät

Vaikka on totta, että tietyt mielialat voivat edistää tai estää seksuaalista halua, aihetta koskevat tutkimukset tarjoavat ristiriitaisia tuloksia. Jotkut tutkimukset osoittavat, että seksuaalisen halun alhainen taso liittyy seksuaalisuuteen liittyvän positiivisen vaikutuksen puuttumiseen kuin negatiivisempien tunteiden läsnäoloon (Nimbi et al., 2018; Nimbi et al., 2019).

Masennuksen ja ahdistuksen on myös havaittu liittyvän alhaiseen seksuaaliseen haluun. Bancroft et al. (2003) suoritti tutkimuksen 919 miehellä. He havaitsivat, että yhdeksän prosenttia niistä, joilla oli kohonnut masennus, ilmoitti lisääntyneestä seksuaalisesta kiinnostuksesta, ja 42 prosenttia ilmoitti sen vähentymisestä.

Samoin havaittiin, että miehistä, joilla oli merkittävää ahdistusta, 21 prosenttia ilmoitti seksuaalisen halun lisääntyneen ja 28 prosenttia ilmoitti sen vähentyneen.

Seksuaaliset tekijät

Positiiviset ja negatiiviset aiemmat seksuaalikokemukset vaikuttavat suoraan seksuaaliseen kiinnostukseen ja käyttäytymiseen. Itse asiassa seksuaaliset ongelmat voivat vaikuttaa negatiivisesti seksuaaliseen kiinnostukseen ja toimintaan yleensä.

Esimerkiksi erektiohäiriön ja ennenaikaisen siemensyöksyn on raportoitu olevan yleisimmät sairaudet miehillä, joilla on alhainen seksuaalinen halu (Carvalheira, 2014).

Mitä tulee seksuaaliseen reaktioon, halun taso yleensä lisääntyy minkä tahansa seksuaalisen kokemuksen (masturbaation, yhdynnän) aikana orgasmiin asti. Lisäksi se näyttää ennustavan orgasmisen vaiheen laatua ja tyytyväisyyttä (Paterson et al., 2014).

Suhteelliset tekijät

Murray et al. (2017) teki tutkimuksen miesten kokemuksista pitkäaikaisissa parisuhteissa. He havaitsivat, että iästä tai suhteen pituudesta riippumatta tekijät, kuten “haluttu olo”, “jännittävät ja odottamattomat seksuaaliset kohtaamiset” ja “intiimi kommunikaatio” olivat tekijöitä, jotka herättivät seksuaalista halua.

Toisaalta “hylkääminen”, “fyysiset ja negatiiviset sairaudet”, “terveysominaisuudet” ja “emotionaalisen yhteyden puute kumppanin kanssa” olivat tärkeimmät halua estävät tekijät.

Kulttuuriset tekijät

Vertaispaine ja miesten sukupuolirooliodotukset on tunnistettu seksuaalisen halun riskitekijöiksi. Samoin on havaittu, että miesten heikentyneen libidon leimautuminen voi vaikuttaa negatiivisesti seksuaaliseen tyytyväisyyteen (McCarthy, 2009).

Monet kulttuuriset stereotypiat tai myytit miesten seksuaalisesta halusta voivat vaikuttaa siihen. Esimerkiksi stereotyyppinen ajatus siitä, että miehet ajattelevat seksiä koko päivän, voi saada miehet tuntemaan olonsa painostetuksi sellaiseen käyttäytymiseen. Tämä ei ehkä ole ongelma, kunhan niitä ei aliarvioida, jos ne eivät ole tällaisen standardin mukaisia.

Lopuksi voidaan todeta, että miesten seksuaaliseen haluun vaikuttavat erilaiset muuttujat. Nämä halut voivat motivoida miehiä etsimään seksuaalista läheisyyttä, mutta ei välttämättä emotionaalista läheisyyttä. Lisäksi monille heistä seksuaalinen halu ja sen tyydyttäminen on tapa luoda mainittu läheisyys, ei sen seuraus.