Manipuloiva media

Uutiset, joita katsot televisiosta, luet sanomalehdistä tai internetistä saattavat muokata mielipiteistäsi. Tämän lisäksi, monet näistä uutiskatsauksista on määrätietoisesti suunnattu vaikuttamaan sinun ajatteluusi. Haluatko tietää, kuinka media kykenee saavuttamaan tällaisen kontrollin mielesi alueella?

Sanotaan, että jollei se ole uutisissa, sitä ei koskaan tapahtunutkaan. Yksi esimerkki tästä tapahtui vuonna 1994, Ruandan sisällissodan aikana. Kaksi sen alueen suurinta etnistä ryhmittymää aloitti toistensa tappamisen. Tämä laajeni asteittain, kunnes saavutti kansanmurhan tason. 75 prosenttia etnisestä tutsi -ryhmästä tapettiin hutu -johtoisen hallituksen toimesta.

Ensimmäisen kansanmurhaviikon aikana mikään vaikutusvaltainen taho Euroopassa ei ryhtynyt toimeen. Lehdistö ei välittänyt uutisia, ja siksi kukaan ei välittänyt niistä lukemattomista murhista, joita tapahtui. Toisen viikon aikana alkoi media raportoida näitä tapahtumia uutisissa. Tämän seurauksena Euroopan valtiot aloittivat avun tarjoamisen joukkomurhan lopettamiseksi.

Siitäkin huolimatta, vähäisen kuvamateriaalin määrä Ruandan tapahtumista sai uutisen näyttämään vähemmän kiireelliseltä kuin se todellisuudessa oli. Ja tämä puolestaan johti yleisen kiinnostuksen tilanteesta jäävän minimaaliseksi. Ihmisten tunteet eivät olleet heränneet Ruandan tilanteesta, joten heidän huomionsa kiinnittyi tapahtumiin vain ohimennen.

Mitä meidän tulisi ajatella?

Mikäli meillä ei ole tietoa ajankohtaisista tapahtumista, emme pysty saamaan selville mitä todella on meneillään. Media kertoo mitä meidän tulisi ajatella. Emme kuitenkaan aina aktiivisesti ajattele kaikkea, mitä luemme tai kuulemme.

Kiinnostuksemme taso ohjaa meitä omistamaan huomiota joillekin uutisille enemmän kuin toisille. Yksi tekijä joka vaikuttaa uutisten tärkeyden määrittämisessä on pelko. Uutiset, jotka saavat aikaan pelkoa, kiinnittävät enemmän huomiotamme. Esimerkkeinä näistä ovat viittaukset uhkakuviin, kuten kaupungissa leviävään virukseen tai lähiympäristössä tapahtuvaan ryöstöketjuun.

Ehkäpä artikkelin alussa jaettu kertomus sai sinut ajattelemaan Ruandan tapahtumia. Koska tämä uutinen on vanhentunut ja sen seuraukset monen nykypäivän ihmisen elämään nähden minimaaliset, sille omistetaan aikaa vain, mikäli sillä on jotain henkilökohtaista merkitystä.

Kuinka meidän tulisi ajatella?

Ajattelemme uutisia joista olemme kiinnostuneita ja välitämme. Tämä puolestaan riippuu meidän aiemmin hankkimistamme tiedoista tai tiedoista, jotka ovat välittömästi ulottuvissamme. Arvioimme median välittämää informaatiota ja samalla vertaamme sitä aiempiin mielipiteisiimme. Ellei sitä ole ilmaistu erittäin vahvasti, ja ellei meillä ole jo ennestään epäilyksiä esitettyjä asioita kohtaan, informaatio ei aiheuta muutoksia meidän aiempiin uskomuksiimme tai mielipiteisiimme.

Mikäli henkilö on jo aiemmin muodostanut mielipiteen Ruandan tapahtumista, artikkelissa aluksi esitetty informaatio ei muuta heidän näkemyksiään. Mutta mitäpä jos henkilöllä ei ole ollut aiempaa käsitystä näistä tapahtumista tai vain hyvin hataria mielikuvia niitä koskien? Silloin on paljon todennäköisempää, että annettu informaatio johtaa häntä ajattelemaan tapahtumia tietyllä tavalla.

Heuristiikan rooli

Heuristiikka muodostuu helpoista ja yksinkertaisista säännöistä maailman tulkitsemisessa. Palvellaksemme tämän artikkelin tarkoitusta, käytämme esimerkkinä uutisten tulkintaa. Kun uutiset ovat merkityksellisiä, informaatiota prosessoidaan kognitiivista “oikopolkua” pitkin ja verrataan aiemmin omaksuttuun tietoon.

Sitä vastoin jos uutisia ei pidetä merkityksellisinä, informaatiota prosessoidaan perifeerisiä reittejä pitkin. Tässä heuristiikka astuu kuvaan, sillä mielipiteemme muodostuminen riippuu uutisen sisällyttämistä perifeerisistä vihjeistä.

Kun uutisten lähteen uskotaan olevan luotettava, niin kuin esimerkissämme Ruandan kansanmurhasta, on todennäköisempää, että uskomme uutisen. Jos tiedonlähteenä olen minä, ja lukijani eivät luota minuun, he joko eivät usko uutista, tai ovat varautuneita antamani tiedon suhteen.

Uutisissa sellaiset sanat kuin sota, kansanmurha tai joukkomurha ovat usein käytettyjä. Nämä avainsanat nostattavat pintaan hyvin negatiivisia tunteita uutista ajateltaessa, ja jättävät huonon kuvan hutu -heimosta. Tämä negatiivinen tunne ei olisi yhtä voimakas, mikäli olisi käytetty sanaa “konflikti” sanan “sota” sijasta.

Kun tilastoja esitellään prosentteina, uutiset vaikuttavat negatiivisemmilta. Mikäli sen sijaan annetaan pelkkiä lukuja suhteuttamatta niitä koko kansan lukumäärään, vaikutus on lievempi. Tapahtumien katalyytin raportointi saa ihmiset syyttämään hutuja. Mikäli uutisessa olisi sanottu, että eurooppalaiset valitsivat hutu -hallituksen, ehkäpä eurooppalaisia olisi syytetty enemmän.

Uutisia raportoitaessa jokaisella sanalla on merkitys. Siksi seuraamukset vaihtelevat riippuen siitä, kuinka merkityksellisiä käytetyt sanat ovat, tai kuinka paljon aiempaa informaatiota asiasta kullakin yksilöllä on. Median suostutteluvoima voi olla hyvin vahva, varsinkin mikäli yksilö ei ole tietoinen yllä mainituista mielen prosesseista. Meidän tietoisuutemme noista prosesseista ei kuitenkaan lopeta median yrityksiä kontrolloida näitä prosesseja ulkopuolelta. Mitä se kuitenkin mahdollistaa, on meidän mahdollisuutemme puuttua asiaan.

Erinomaiset vanhemmat innostavat lapsiansa