Löydä sisäinen lapsesi

Käytämme termiä ”sisäinen lapsi” viittaamaan siihen kuvaan, joka meillä kaikilla on meistä itsestämme suhteessa tunteisiimme, arvoihimme ja kykyjemme tunnistamiseen. Kyse on myös kyvystämme löytää tyytyväisyyden tunnetta siitä, keitä me olemme.

Meidän sisäinen lapsemme kehittyy lapsuuden aikana ja jatkuu läpi elämämme. Se ilmenee kärsimyksen, kivun ja ongelmien hetkillä. Yleisesti tunnemme sitä eniten ristiriitaisissa tilanteissa tai psyykkisissä tukoksissa, etenkin jos noita tunteita ei selvitetty lapsuudessamme. Mutta ei kaikki ole kadotettu tai jäänyt selvittämättä. Voimme palauttaa sisäisen hyvinvointimme ja rakentaa uudelleen kuvan, joka meillä on itsestämme.

Lapsuus, tutkimisen aikaa

Lapsuuden aikana käsitys itsestämme kehittyy. Toisin sanoen, silloin luomme kuvan itsestämme, mikä perustuu laajalti siihen mitä vanhempamme ja muut aikuiset elämässämme heijastavat meihin, sekä kohtaamiemme kokemusten ja olosuhteiden kautta.

Kun olemme nuoria, elämässämme olevat aikuiset ovat kuin peilejä. Heistä näemme ensimmäisen kerran keitä oikein olemme. Heidän kauttaan kykenemme tunnistamaan itsemme ja tietämään keitä olemme. Joskus, vaikka vanhempamme tai huoltajamme toivovat antavansa meille parastaan, emme välttämättä saa sitä. Kun olemme lapsia, emme usein tiedä mitä tarvitsemme. Emme tiedä miten pyytää sitä, ja vanhempamme sekä muut aikuiset eivät aina osaa tarkalleen kertoa mitä se on.

Siksi kasvamme aikuisiksi kasvattaen tiettyjä psyykkisiä aukkoja, tiettyä kipua ja surua, ja jopa lapsuuden trauman. Tämä trauma voi olla tiedostomaton, tukahdettu ja se voi jättää syvän jäljen, emmekä välttämättä edes tiedä, että se on siellä.

Lapsuuden menettäminen

Kun lapsuus ei ole onnellista aikaa, meistä kasvaa psyykkisesti tyytymättömiä aikuisia. Kasvamme aikuisuuteen ilman, että lapsuuden ristiriitamme on selvitetty. Näin on sen takia, että ne saattavat olla alitajuntaisia, mutta tuo henkilökohtainen tyytymättömyys tulee seuraamaan lapsuudestamme aina aikuisuuteemme.

Usein, kun siirrymme aikuisuuteen, emme muista eri osia lapsuudestamme. Aivan kuin meillä olisi valikoiva muistihäiriö. Tämä saattaa olla selvittämättömien sisäisten ristiriitojen oire.

Menetämme sisäisen lapsemme. Olemme kykenemättömiä löytämään sisäisen tyytyväisyyden tunnetta. Kun kasvamme aikuisiksi, menetämme tuon kaiken viattoman toivon joka meillä oli olemassa lapsuudessamme. Meillä ei ole suunnitelmia; meillä ei ole unelmia. Emmekä ole enää motivoituneita leikkimään ja pelaamaan tappaaksemme aikaa. Joten elämästä tulee apaattista, vakavaa, surullista, ja tyytymätöntä.

”Se on leikkiminen, ja vain leikkiminen, joka saa lapsen tai aikuisen olemaan kykeneväinen luovuuteen ja käyttämään heidän koko persoonallisuuttaan. Vain olemalla luova yksilö voi löytää itsensä.”

-Donald Winnicott-

Kaikkien aikuisten sisäinen lapsi

Saavuttaessamme aikuisuuden tyydyttävän lapsuuden jälkeen, ilman mitään häiriöitä, lapsi joka olimme jatkaa meissä olemista läpi elämän. Tuo lapsi ilmestyy leikkisissä hetkissä. Tuo lapsi pilkistää lapsellisen toivon ja unelmoimisen hetkillä. Tuo lapsi löytää nautintoa kaikissa pienissäkin asioissa, ja se kehittyy osana leikkimistä aikuisena. Tämä on myös tapa pitää nuorekasta leikkiä yllä aikuisuudessa.

Voisimme sanoa, että huolimatta kaikista ongelmista joita kohtaamme aikuisessa iässä, elämä voi  silti olla hauskaa sekä täynnä intohimoa ja onnellisuutta. Vain se että olemme nyt aikuisia ei tarkoita, että elämässä ei tulisi olla hupia tai unelmia.

”Katson sinua, katson sinua ilman että väsyn katsomisesta, ja kuinka kauniin lapsen näenkään kurkistavan läpi silmiesi.”

-Gabriela Mistral-

Löydä sisäinen lapsesi

Löytääksesi sisäisen lapsesi sinun hyväksyttävä ja omaksuttava se kuka olet. Sinun on arvostettava ja rakastettava itseäsi. Tunnista kykysi ja kapasiteettisi tehdä ja löytää uusia asioita, ja kykysi jatkaa unelmoimista. Kun teet näin, voit rakentaa uudelleen henkilökohtaisen tyytymyksesi ja löytää todellisen onnen.

Seuraavat askeleet voivat auttaa sinua löytämään sisäisen lapsesi uudestaan:

• Kuvittele lapsi, joka joskus olit, ja kuvittele nykyinen aikuinen itsesi pitämään huolta tuosta lapsesta ja rakastamaan häntä.
• Muistele mistä pidit ja mitkä olivat kiinnostuksesi kohteita lapsena. Salli itsellesi, nyt aikuisena, samat tykkäämisen ja kiinnostuksen kohteet. Salli itsesi nauttia noista hetkistä ja kuljettaa ne takaisin lapsuuteesi.
• Leiki, pidä unelmasi elossa ja tutkiskele niiden pieniä yksityiskohtia. Tee sitä mitä tykkäsit tehdä lapsena, mutta sopeuta nuo toimet aikuiseen elämääsi.
• Hymyile, naura, hyväksy ja anna anteeksi lapsuudessasi sinulle kipua tuottaneille.
• Muistele mitä olisit halunnut kuulla lapsena. Ilmaise itsellesi noita ajatuksia ja tunteita, nyt aikuisena.
• Kuuntele sydäntäsi ja sitä mitä kaipaat. Pidä nuo halut mielessäsi.
• Tarkkaile itseäsi, pidä huolta itsestäsi, rakasta itseäsi ja arvosta itseäsi.

”Meidän tulisi kuunnella lasta joka joskus olimme, sillä se on edelleen olemassa sisällämme. Tuo lapsi ymmärtää taianomaisten hetkien kautta.”

-Paulo Coelho-