Liika muisteleminen tarkoittaa elämistä vähemmän

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Fátima Servián Franco

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Muistoissamme eläminen on rajoittavaa. Jollain tavalla se, ettemme nauti nykyhetkestä, on kuin emme käyttäisi sitä hyödyksemme. Elämässä ei ole kyse muistelemisesta, elämässä on kyse toimimisesta. Elämässä ei ole kyse taaksepäin kulkemisesta, vaan eteenpäin kulkemisesta. Elämässä ei myöskään ole kyse siitä, että muistelemme menneisyyttä ja mietimme tulevaisuutta, aivan kuin nykyhetkeä ei olisi olemassa.

Muistelu on luontainen osa elämää, ja joskus myös väistämätöntä. Tietyllä tavalla muistot ovat tapa pitää kiinni siitä mitä me rakastamme, keitä me olemme ja mitä emme voi menettää. Pidämme kiinni siis siitä, mikä on koskettanut meihin syvästi.

“Eilinen on tämän päivän muisto, ja huominen on tämän päivän unelma.“

–Kahlil Gibran–

Muistot ovat petollisia, sillä ne on väritetty mielen ansoilla. Väärien muistojen ja aitojen muistojen ero on sama kuin jalokivien kanssa: väärät ovat niitä, jotka näyttävät aidoimmilta. Väärät ovat niitä, jotka loistavat eniten.

Kirjailija, käsikirjoittaja, ja ohjaaja Ray Loriga on sanonut hänen kirjassaan ’’Tokyo doesn’t Love Us Anymore’’ jotain siitä, mistä tiedemiehet ovat varoittaneet meitä: ’’Muistot ovat kuin kaikkein tyhmin koira, heitämme sille kepin, ja se tuo meille minkä tahansa vanhan esineen.’’

“Eläthän jokaisena elämäsi päivänä.”

-Jonathan Swift-

Elämä olisi mahdoton, jos muistaisimme kaiken

Eräässä haastattelussa joku kysyi Albert Einsteinilta mitä hän teki, kun hän sai uuden idean. Jos hän esimerkiksi kirjoitti uuden ideansa paperille tai vihkoon. Albert Einstein vastasi päättäväisesti: ’’Kun saan uuden idean, en unohda sitä.’’ Ja tämä on totta. Kun joku riemastuttaa meidät, sitä on melkein mahdotonta unohtaa.

Täten me muistamme sen mikä on todellakin tärkeää ja mikä saa meidät jännittymään, sillä se aktivoi ne aivojen alueet, jotka tallentavat tuon muiston. Ongelma on siinä, että aivot säilyttävät intensiivisesti sen, mikä meidän pitäisi unohtaa. Mikään ei säilytä muistoa niin voimakkaasti kuin halu unohtaa se.

Käänteispsykologia varoittaa meitä siitä, että unohtaminen on välttämätöntä tallentaaksemme oleellisia muistoja. Loppujen lopuksi on mahdollista, etteivät muistomme ole niin tyhmiä ja ne voivat itse asiassa tarjota meille jotain, sen kepin sijaan jonka heitämme sille.

“Sinun on elettävä nykyhetkessä, työnnettävä itseäsi eteenpäin jokaisella aallolla, löydettävä ikuisuus jokaisesta hetkestä. Typerät ihmiset seisovat paikallaan heidän tilaisuuksiensa saarilla, katsoen muita alueita. Ei ole olemassa muita alueita, ei ole olemassa muuta elämää kuin tämä.”

-Henry David Thoreau-

Muistot ovat kuin hajuvesi, joka pysyy

Nautinto on kuin kukka, joka kukkii kun elämme, toimimme tai teemme. Tämän avulla rakennamme muistojamme päivittäin, ja tämä on se hajuvesi, joka pysyy. Onnellisimmat muistot ovat niitä hetkiä, jotka loppuvat juuri niin kuin niiden pitääkin loppua, ilman että raahaamme niitä mukanamme.

Tästä syystä emme muista päiviä, mutta muistamme kyllä hetkiä. Siksi meidän olisi luotava uusia kokemuksia uudestaan ja uudestaan. Elämän onni piilee niissä muistoissa, joita itse luomme. Jatkuvasti toimiminen on hieman hankalaa, etenkin silloin, jos olemme jumissa mukavuusalueellamme. Mutta meidän on kuitenkin tehtävä tämä elääksemme intensiivisesti.

Siitä huolimatta että meillä on fyysinen keho ja kykenemme havaitsemaan maailman kaikilla aisteillamme, olemme tottuneita elämään mielessämme. Mutta meidän on tehtävä valintoja. Voimme kuluttaa elämämme muistelemalla sitä mitä on tapahtunut menneisyydessä ja kuinka se saa meidät tuntemaan. Tai voimme hallita kokemuksiamme, ja tietenkin myös tunteitamme. Voimme nauttia olemassaolostamme vain jos teemme näin.

Avain elämiseen enemmän kuin muistelemiseen on ajattelemisessa, mielikuvituksessa ja siinä, että odotamme asioilta vähemmän. Meidän on hyväksyttävä se mitä meillä on, eikä mitään muuta. Hetkessä eläminen antamatta mielemme ansojen häiritä meitä.

Olemme aina valmiita elämään, mutta emme oikeastaan koskaan elä. Elämän pitäisi kuitenkin toimia juuri toisinpäin. Onnellisuus ei ole missään muualla kuin nykyhetkessä, tässä ja nyt. Muistetaan tämä.