Lastenlapset: rakkauden perintö

Sanotaan, että kun ensimmäiset lapsenlapsesi saapuvat, saat selville mitä tosirakkaus todella on. Se on side joka menee syvemmälle kuin veri; se on kahden sukupolven liitto joka jättää pysyvän tunteellisen jäljen, sillä mikään ei saa aikaan sellaista tyytyväisyyden tunnetta kuin lapsenlapsena oleminen, ja myöhemmin elämässä, isovanhempana oleminen.

Kun nämä uudet perheenjäsenet saapuvat, ihmissuhde vanhempien ja lasten välillä muuttuu: jos äitinä oleminen oli ihanaa, myöhemmin tyytyväisyys kasvaa kun tulet isoäidiksi tai isoisäksi. Se on elämänkierron uusi vaihe, joka on rikastuttavaa kaikille, ja jolloin erot kutistuvat ja sidokset vahvistuvat.

Kahden kaukaisen sukupolven liitto on joskus intensiivisempi ja erityisempi kuin läheisempien sukupolvien. Roolit ovat rennompia ja heidän välilleen muodostuu ainutlaatuinen kieli ja yhteisymmärrys, rakkaus joka kyllästää iltapäivän välipalat ja iltasadut.

Lastenlapsien saapuminen ja uusien sidosten luominen

Jokainen isovanhempi, vanhempi ja lapsenlapsi muodostaa mielenkiintoisen osan sukupolvien tarinan juonesta, jossa kaikilla on määrätty rooli. Tänä päivänä me kaikki tiedämme että isovanhempien merkitys lastenlasten hyvinvoinnin kannalta on perustavanlaatuinen, mutta ilmassa on edelleen kysymys, onko myös heillä velvollisuus kasvattaa lapsia.

Yhteisössä olemme lopulta kaikki vastuussa tulevien sukupolvien opettamisesta. Vanhemmat, koulu ja jopa media ovat osallisia. Isovanhemmat ovat kuitenkin jo kantaneet vastuunsa omien lastensa kasvattamisesta, ja nyt, heidän lastenlastensa myötä, he ansaitsevat rennomman roolin, joka perustuu välittämiseen ja tunneperäiseen perintöön.

Ei ole parempaa paikkaa rentoutua ja unelmoida kuin isovanhempiemme sylissä. He ovat vitamiinimme. He ovat nippu vuosia ja harmaita hiuksia, joilla on sisäinen lapsi, ihan kuin me.

Oxfordin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan isovanhemmilla on elintärkeä osuus lastenlastensa elämässä. Espanjan terveys- ja sosiaaliministeriö päätyi samaan johtopäätökseen, mennen jopa askeleen pidemmälle pitäen heitä keskeisinä pelaajina myös maan toimimisen kannalta.

Isovanhempien rooli nykyajan yhteiskunnassa

Nykyaikana isovanhemmista rakentuu tärkeitä henkilöitä yhteiskunnassa. Odotettu elinikä on pidentynyt ja monissa kodeissa sekä isät että äidit tekevät töitä, jolloin lastenhoito lankeaa isovanhempien kontolle.

On esitetty, että lasten psykologinen hyvinvointi on sitä vahvempi, mitä enemmän isovanhemmat osallistuvat heidän elämäänsä.

Isovanhemmat ovat myös elintärkeitä eronneiden tai työttömien vanhempien kodeissa. Emotionaalinen ja taloudellinen tuki, jota vanhemmat antavat lapsilleen heijastuu positiivisesti lapsiin. Isovanhemmat nousevat merkittävään, positiiviseen rooliin tällaisissa tilanteissa.

Lastenlasten merkitys isovanhempien elämässä

Lastenlapsiensa kautta isovanhemmat kokevat paitsi sukupolvien ylittävää jatkuvuutta, mutta myös näkevät oman elämänsä muuttuvan sukupolvien roolien muuttuessa.

Ikääntymistä ei tulisi määritellä vain henkilön elämänsä aikana keräämien materiaalisten saavutusten perusteella. Viisaan ikääntymisen prosessi sisältää ymmärryksen siitä, että elämämme tärkeimmät asiat ovat siteet jotka luomme, ja sen emotionaalisen rikkauden arvostaminen, joka pysyy kanssamme silloin kun emme enää ole täällä.

Kiitollisuus on isovanhempien suurin perintö

Kiitollisuuden opettaminen on yksi parhaista perinnöistä jonka isovanhempi voi jättää jälkeensä. Kumma kyllä, suurin kritiikki vanhempiin ihmisiin liittyen on se, että he antavat lapsille liikaa lahjoja. He antavat heille salaa rahaa ja erityisiä nameja normaalipäivinä.

Isovanhemmat ovat viisaita, ja he tietävät että paras perintö jonka he voivat jättää uusille sukupolville on emotionaalinen jalanjälki.

Kiitollisuuden tarjoaminen on mainio tapa opettaa toisten arvostamista. Sillä tavoin lapset oppivat arvostamaan asioita ja näkemään maailman kunnioittavalla tavalla.

Kiitollisuutta on myös se, että antaa maailman liikkua vähän hitaammin; sen ymmärtämistä että kaikella on rakenteensa, rytminsä ja periaatteensa; sen tietämistä, että haluamasi asian saaminen juuri nyt ei ole aina mahdollista tai suositeltavaa.

Toinen merkittävä puoli kiitollisuudessa on oppia, mikä on todellisuudessa tärkeää elämässämme. Jos lapset ymmärtävät tämän nuoresta lähtien, autamme heitä kasvamaan kypsiksi ja viisaiksi.

Isoisälläni on vanhan suden viisaus. Hänen ryppynsä kertovat tuhat tarinaa, mutta hänen silmänsä ovat kuin lapsella, lapsella joka ei koskaan anna periksi ja joka nauttii siitä, että hän on paras ystäväni.