Lakkaa taistelemasta jonkun sellaisen hyväksi, joka ei rakasta sinua

Tiedämme kaikki, että tämän tekeminen ei ole aivan helppoa. Olemmehan tietoisia siitä, että aivoissa ei ole nollausnappulaa, hätäuloskäyntiä tai edes ikkunaa, jonka voisi avata ja päästää raittiin tuulahduksen sisään suruja tuulettamaan. Aivot ovat jääräpäiset, metodiset ja sinnikkäät. Ne taistelevat pitääkseen kiinni tunnepitoisista muistoista, koska juuri ne jättävät niin suunnattomat jäljet omaan identiteettiimme.

Sanotaan sellaisen ihmisen rakastamisen, joka ei rakasta sinua, vastaavan sitä kuin koettaisit sytyttää kynttilän sytyttämättömällä tulitikulla. Emmekä me edes oikeastaan tiedä, miksi me teemme näin ja suorastaan väkipakolla palvomme ihmistä, joka ei rakasta meitä itseämme. Me jatkamme itsepintaisesti ja vastustamme hyväksymästä totuutta, ajatellen vääristyneitä ajatuksia, kuten “jos kerron hänelle tämän, hän saattaisi…” tai “jos minä muutan tämän, on mahdollista että…” aivan kuin voisimme aikaansaada moisella jotain.

Rakkaus ei kuitenkaan ole automaatti. Et voi lyödä kolikkoa sisään, painaa nappulaa ja saada juuri mitä halusitkin. Toisinaan ei ole olemassa muuta hoitokeinoa, kuin ottaa loikka tuntemattomaan, unohtaa kaikki omat virheelliset toiveesi ja lakata murhaamasta itseäsi jonkun sellaisen tähden, joka on mennyt eri suuntaan muiden ihmisten kanssa.

Rakastaessasi ihmistä joka ei rakasta sinua vastavuoroisesti takaisin, et saa häntä mielestäsi

Hieman aiemmin pohdimme sitä, miksi on niin vaikeaa siirtyä seuraavaan kappaleeseen ja olla vahva, vaikka tietää että joku ei rakasta sinua. Vastaus tähän kysymykseen löytyy neurologian hienojakoisesta ja aina yhtä kiehtovasta maailmasta. Ymmärtääksesi sitä hieman paremmin, tutustu seuraavaan esimerkkiin:

Sanotaan sinun viettäneen joitakin hyviä päiviä, joina koet pääseväsi erosta yli. Eräänä satunnaisena iltapäivänä kuitenkin kuljet sinulle tuiki tuntemattoman ihmisen ohi, jolla on samaa hajustetta kuin mitä entinen kumppanisi käytti. Sinut valtaa yllättäen suunnaton suru, joka lopulta lähes halvaannuttaa sinut ja saattaa sinut kyyneliin.

Kalifornian yliopiston neurobiologi Antoine Bechara on luonut termin “aivoperäinen konflikti” kuvaamaan, miten ihmisen tullessa torjutuksi aivot jatkavat tiettyjen ärsykkeiden, kuvien ja muistojen yhdistämistä toisiinsa. Tästä läheisestä ja tehokkaasta suhteesta vastuussa oleva neuroverkko sijaitsee hippokampuksen ja mantelitumakkeen välissä.

Kannattaa pitää mielessä, että nämä rakenteet ohjaavat ja järjestävät tunneperäisiä muistoja. Näin ollen joka ikinen kokemus, jonka olet kokenut sinulle erityisen ihmisen kanssa, on polttomerkitty muistiisi ja lisäksi vastavuoroisesti yhteydessä tiettyisin ärsykkeisiin, jotka sitten laukaisevat muistosi.

Joten haistaessasi tietyn hajuveden, nähdessäsi tietyn valokuvan tai vaatekappaleen, tai kävellessäsi juuri sen ravintolan ohi jossa kävitte illallisella joka viikonloppu, aktivoivat nämä ärsykkeet aivojesi välittäjäaineet ja tekevät sinusta lähes riippuvaisen todellisuudessa mahdottomasta rakkaudesta.

Eikä tämän yhteyden katkaiseminen ja aivoperäisen konfliktin hallitseminen ole helppoa.

Rakas itse, avaa silmäsi ja paranna sydämesi

Torjunnan ja hylkäämisen anatomia on brutaalia, syvällistä ja monimutkaista. Me tiedämme jo, että meidän vastahankaisuutemme sivun kääntämiseen elämässämme ei ole aina tahdonalaista, vaan että aivot ruokkivat omalta osaltaan tätä julmaa biokemiallista kierrettä.

Neurologit kuitenkin selventävät, että aikaa myöten nämä asioihin liitetyt muistot aktivoituvat aina vaan harvemmin. Aikoinaan negatiiviset tunteet aiheuttaneet hermoyhteydet alkavat menettää tehoaan, kunnes niistä muotoutuu vain surullisen ja etäisen melodian kaiku, joka aiheuttaa joka kerta sen kuullessasi hieman vähemmän kipua kuin edellisellä kerralla.

Ajan kuluminen sallii sinun lisäksi jatkaa elämässäsi eteenpäin tyynemmin, kunhan käytät hyväksesi sopivia psykologisia toimintamalleja saadaksesi itsesi lopettamaan sellaisen ihmisen palvonnan, joka ei tarjoa sinulle vastarakkautta. Alla esittelemme joitakin strategioita, joista voi olla sinulle apua.

Vinkkejä torjunnasta selviytymiseen

Rakas itse, jos hän ei rakasta sinua, muista rakastaa itseäsi enemmän kuin mitään muuta. Tämä on tärkein lähtöoletus, joka sinun tulee sulauttaa elämääsi. Vaan meidät on opetettu olemaan luovuttamatta ja häviämättä, mikä tekee entistä vaikeammaksi minkä tahansa siteen katkaisemisen.

• Ymmärrä, että rakkaus ei ole uhraus. Ei ole milloinkaan kannattavaa ajatella asioita, kuten “jos lakkaan tekemästä näin, ehkä hän alkaa rakastamaan minua” tai “jos minä muutan tämän tai tuon itsestäni, niin ehkä hän pitää minusta enemmän.” Älä tee sitä. Älä tee tunnetasoista, älä nöyryytä itseäsi, älä sytytä ilmiliekkeihin sitä ainutta asiaa, joka antaa sinulle voimaa: sinun itsetuntosi.
• Jos hän satuttaa sinua, hän ei rakasta sinua. Tämä on yksinkertaista. Jos olet ainoastaan näkymätön hevonen hänen uskottomuutensa, itsekkyytensä ja loukkauksiensa karusellissa, niin pysy hänestä kaukana. Miksi tehdä itsestäsi hänen tunnetasoisen kidutuskammionsa vanki? Jos pakenet, tulet lopulta ymmärtämään vapauden olevan paras turvan lähde ja yksinäisyyden olevan tervetullut turvapaikka.
• Mahdottomassa rakkaudessa ensimmäinen asia, jonka menetät, on toivo. Joissain ihmissuhteissa on erääntymispäiväys ja jos olet täysin tietoinen, että mitään haluamaasi ei koskaan tule tapahtumaan, sinun tulisi poistua samasta ovesta josta kävelit tilanteeseen sisään. Ja tee se arvokkuudella, pitäen pääsi pystyssä ja sydämesi ehjänä.

Jonkun sellaisen rakastaminen, joka ei rakasta sinua vastavuoroisesti takaisin, on äärimmäisen tuskallista, mutta on vielä tuskallisempaa lakata rakastamasta itseäsi jonkun sellaisen hyväksi, joka ei edes ansaitse sinua. Ole vahva ja viisas, sekä muista aina, että sinun tulisi rakastaa ainoastaan sellaista, mikä on rakastamisen arvoista.