Kun kateus muuttuu tuhoisaksi

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Alicia Garrido Martín

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Kateus on asia, joka syö kenet tahansa ja polttaa sen jälkeen kaiken maan tasalle. Se tappaa jokaisen elävän olennon ja liikkuu yhtä nopeasti kuin tsunami. Meille itsellemme kateus on yhtä tuhoavaa kuin se on muillekin. Se on tunne, joka todellakin voi tuhota elämän.

Olemme kaikki olleet kateellisia jossain vaiheessa elämäämme. Olimme sitten kateellisia jonkun ulkonäöstä, saavutuksista, tai onnesta, kateus on tunne, joka ei ole kenellekään täysin tuntematon asia. 

On olemassa tietynlaista kateutta, jota voisimme luonnehtia terveelliseksi. Tämän kaltainen kateus ei jätä katkeraa makua suuhumme. Se on enemmänkin kuin kopautus olkapäällemme, joka osoittaa jotain mitä haluamme tai haluaisimme muuttaa. Se jättää suuhumme jälkimaun, joka on vähän niin kuin surullisuutta tai nostalgiaa. Terveellinen kateus ei ole yhtä katkeraa ja tuhoavaa kuin patologinen kateus.

”Kateus on kuin julistus alemmuudesta.”

-Napoleon Bonaparte-

Kuuntele kateutta, jotta se voi auttaa sinua

Kateus, oli se sitten terveellistä tai tuhoavaa, kertoo meille jostain sisältämme puuttuvasta asiasta. Se vähintäänkin kertoo meille jostain, minkä me kuvittelemme puuttuvan. Se saattaa paljastaa meille tunteen alemmuudesta, joka estää meitä luomaan terveellisiä ihmissuhteita. Tai sitten se muistuttaa meitä siitä unelmasta, jonka me kadotimme jonnekin matkamme varrelle.

Oli tapaus mikä tahansa, sillä on aina jotain meille kerrottavaa. Siksi on niin tärkeää kuunnella tätä tunnetta.

Emme saavuta mitään piileskelemällä tältä tunteelta tai kieltämällä sitä. Kateus on läsnä, ja se haluaa kertoa meille jotakin. Jos sillä ei olisi mitään kerrottavaa, emme tuntisi kuin veitsi lävistäisi rintamme kuullessamme muiden ihmisten ilosta ja menestyksestä. Meitä ei yksinkertaisesti kiinnostaisi.

Kun me tunnemme kateutta, tuntuu kuin jokin sisällämme olisi täysin sekaisin. Siksi meidän on tärkeää kuunnella tätä tunnetta. Meidän on selvitettävä mitä se oikein haluaa kertoa meille. Meidän on hyväksyttävä se, ja sitten meidän on tehtävä asialle jotain. Tilanne on meidän käsissämme, ei kenenkään muun. Ainoa henkilö, joka voi päättää mitä tehdä tuolla täyttämättömällä unelmalla on me itse. Emme saa unohtaa tätä.

Patologinen kateus tuhoaa meidät

On totta, ettemme me aina voi täyttää jokaista unelmaamme. Mutta ehkä me voimme muokata niitä nykyisen tilanteemme mukaan, ja tehdä ahkerasti töitä tehdäksemme unelmastamme totta. Siksi on täysin normaalia silloin tällöin tuntea tuo pieni pisto kun näemme jonkun muun saavuttavan jotain, mitä me emme ole koskaan voineet saavuttaa.

Ongelma on siinä, kun tuosta kateudesta tulee keskipisteemme kun olemme vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Kun se hallitsee ihmissuhteitamme ja alamme jatkuvasti vertaamaan itseämme muihin. Ainoa asia mitä kateus tekee, on pitää meidät kaukana elämästä elämäämme.

Me suuntaamme kritiikkimme ulospäin. Yritämme etsiä muista ihmisistä vikoja, virheitä ja heikkouksia. Kyseessä on rankaiseva asenne, joka estää meitä olemasta onnellisia muiden puolesta.

Ja mitä sitten tulee seuraavaksi? Viha. Meidän onnellisuutemme riippuu muiden ihmisten epäonnesta, ja heidän onnellisuutensa tarkoittaa meidän tyytymättömyyttämme. Ja valitettavasti koko asia sokaisee meidät kun yritämme löytää ratkaisua siihen, mikä on vikana.

Negatiivisen energian muuttaminen positiiviseksi

Kun kyseessä on kateus ja kaikki mitä se tuo mukanaan, meidän on muutettava tuo energia (suunnattu kritisoimaan ja etsimään muiden ihmisten ”vikoja”) positiiviseksi. Meidän on etsittävä sitä, mikä todella tekee meidät onnelliseksi. Joten me suuntaamme kaiken tuon energian sisällemme, jonka me tavallisesti suuntaisimme ulospäin.

Voimme verrata itseämme vain itseemme. Meidän on tärkeää uskoa, että vertaaminen muihin on todellakin hyödytöntä. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen omilla vahvuuksillaan ja heikkouksillaan.

Miksi verrata itseämme muihin? Olemme erilaisia, emme ole kokeneet samoja asioita, emmekä me näe maailmaa samalla tavalla…

Jokainen meistä on rakennettu eri tavalla. Aina tulee olemaan ihmisiä, jotka ovat ”parempia” ja “huonompia” kuin me tietyissä asioissa, ja myös päinvastoin. Meidän on todellakin hyväksyttävä tämä, jos emme halua pelata vertailun elämä-tai-kuolema -peliä.

Joku voi olla todella surkea matematiikassa, ja jollekin toiselle taas matematiikka on lasten leikkiä. Ja toinen henkilö ei välttämättä ole lainkaan yhtä luova kuin ensimmäinen henkilö. Jokainen meistä on erityinen.

Lopuksi, vain elämällä omaa elämäämme me voimme keskittyä siihen mitä todella haluamme olla, ja kuinka haluamme saavuttaa tämän. Eli jatkaaksemme eteenpäin me emme halua olla kateellisia. Me tarvitsemme hyväksyntää. Vain sitten me voimme kyetä työntämään itsemme kohti sitä, minne me haluamme mennä.