Kuinka vanhemmat muokkaavat lastensa persoonallisuutta

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 31 tammikuuta, 2023

Tapa, jolla vanhemmat muokkaavat lastensa persoonallisuutta, voi olla sekä mahtavaa että tuhoisaa. Loppujen lopuksi sosiaalinen ympäristö, jossa he kasvavat, voi olla joko emotionaalisesti tukeva ja hoitava tai toisaalta haitallinen. Lisäksi lapset huomaavat vanhempiensa kaikki sanat, eleet, käytökset, asenteet ja reaktiot.

Jotkut aikuiset, vaikka he ovat uppoutunueet itsenäiseen elämäänsä, käsittelevät edelleen tiettyjä lapsuuden haavoja. Narsistiset vanhemmat, toimintahäiriöiset perheet tai kylmät tai aggressiiviset huoltajat jättävät pysyvän jäljen lapsen aivoihin.

Mutta kuten neurologi Boris Cyrulnik huomauttaa, ikävän lapsuuden ei tarvitse määrittää koko elämää. Rakkaus ja joustavuus ovat tukipylväitä, joiden avulla voimme parantua, korjata asioita ja mennä eteenpäin. Oli miten oli, on mielenkiintoista tietää, mikä on se kasvatuksen ja koulutuksen dynamiikka, joka yleensä vaikuttaa merkittävästi yksilön kehitykseen.

Joskus kasvaminen sydänsurujen, julmien sanojen ja epäluottamuksen ympäristössä voi välittää tapaa, jolla suhtaudumme kumppaneihimme tulevaisuudessa.

Tapa, jolla vanhemmat muokkaavat lastensa persoonallisuutta

Isänä tai äitinä oleminen on suuri vastuu. Haluamme yleensä antaa lapsillemme parhaan koulutuksen, huolehtia kaikista heidän tarpeistaan, sammuttaa kaikki pelot ja antaa heille toiveita ja unelmia tulevaisuudesta. Aina on kuitenkin tiettyjä näkökohtia, joista emme ehkä ole tietoisia ja jotka voivat myös vaikuttaa lapsiimme.

Itse asiassa ei riitä, että heitä tuetaan, ruokitaan, koulutetaan ja lohdutetaan silloin, kun he itkevät. Meidän on myös osattava näyttää esimerkkiä ja olla roolimalleja, joita he voivat jäljitellä ja joista he voivat saada inspiraatiota. Loppujen lopuksi monet lapset haaveilevat olevansa vanhempiensa kaltaisia, ehkä heidän ystävällisyytensä, hyvän työnsä tai vaikkapa ammatillisten saavutustensa vuoksi.

Selvitetään tapoja, joilla vanhemmat muokkaavat lastensa persoonallisuutta.

1. Kun vanhemmat eivät mitätöi lasten tunteita, nämä ovat onnellisempia

“Älä itke, sinun on oltava vahva”, “Se on hölynpölyä, piristy” tai “Tuo on typerä tapa reagoida”. Emotionaalisesti toimintahäiriöiset isät ja äidit boikotoivat lastensa psykososiaalista kehitystä. Vanhemmat vakuuttavat heille, että se, mitä he tuntevat ja tarvitsevat, ei ole tärkeää, ja että se, mikä sattuu, on nieltävä ja ratkaistava yksin.

Tällaisen käyttäytymisen hallitsemassa perheympäristössä kasvaneet lapset ovat kärsineet monista kielteisistä seurauksista. He kamppailevat todennäköisesti omien sisäisten tarpeidensa hallinnan kanssa, jolloin he kokevat epämukavuutta ja onnetonta oloa.

Toisaalta sitten tunneälyä omaavassa ympäristössä kasvaneet lapset ovat onnekkaita. Mikään ei ole niin tärkeää kuin vahvistaa lapsen tunteita ja ohjata heitä heidän oppimisessaan.

2. Aggressiivinen viestintä: näillä lapsilla on suurempi riski sairastua masennukseen

Pittsburghin yliopisto (USA) teki Child Development -lehdessä julkaistun tutkimuksen, jossa todettiin, että ankaralla ja autoritaarisella sanallisella kurilla on erittäin vakavia vaikutuksia lapsen kehitykseen. Siinä väitettiin myös, että huutamisen käyttö viestinnässä sekä jatkuva uhkaus käyttäytymisen korjaajana voi aiheuttaa kaksi seurausta.

Ensimmäinen on se, että kun nämä lapset saavuttavat teini-iän, heillä on käyttäytymisongelmia. Toinen on se, että heillä on suurempi riski sairastua masennukseen.

3. Ahdistuneet ja stressaantuneet vanhemmat: nopeutettu vanhemmuus

Jotkut vanhemmat ovat erittäin stressaantuneita. He näyttävät olevan aina kiireisiä eivätkä halua tulevan häirityksi. Heillä ei ole aikaa leikkiä lastensa kanssa, he eivät vastaa heidän kysymyksiinsä ja menettävät helposti kärsivällisyytensä.

Tämä tarkoittaa, että vaikka he ovat fyysisesti läsnä lastensa elämässä, he eivät ole henkisesti läsnä. Tällä on vakava vaikutus lapsen kehitykseen. Se tarkoittaa kasvamista ilman ulottuvuutta, joka on jokaiselle lapselle niin tärkeä: omien vanhempien huomio.

4. Korkeasti koulutetut äidit: ahkerammat lapset

Koulutetuilla vanhemmilla on keskimäärin positiivinen vaikutus lapsiin, varsinkin akateemisesti. Michiganin yliopiston (USA) tekemässä tutkimuksessa todettiin myös, että teini-ikäisten äitien lapsilla on suurempia vaikeuksia akateemisessa suorituksessaan.

Sama ei tapahdu niiden äitien kohdalla, jotka ovat suorittaneet yliopisto-opinnot. Näissä tapauksissa lapset saavuttavat korkeamman koulutustason.

5. Vanhemmat, jotka antavat lapsilleen velvollisuuksia

Eräs tapa, jolla vanhemmat muokkaavat lastensa persoonallisuutta, liittyy heidän lapsille antamiinsa velvollisuuksiin. Jos he päättävät olla ylisuojelevia ja ottavat pois kaikki lapsensa velvollisuudet, on todennäköistä, että lasten on todella vaikea sopeutua aikuiselämään myöhemmin.

Jos vanhemmat taas haluavat kasvattaa lapsensa vastuullisiksi ja itsenäisiksi, he usein antavat maailmalle kypsempiä ihmisiä. Vastuun antaminen lapsille heidän ikänsä mukaan on yksi sopivimmista strategioista.

6. Vanhemmat, jotka eivät rakasta toisiaan ja riitelevät lastensa edessä

On pariskuntia, jotka päättävät olla lopettamatta parisuhdettaan, vaikka kummatkin olisivat hyvin onnettomia. He tekevät sen lasten oletetun hyvinvoinnin vuoksi, perheen hajoamisen pelossa ja sen mahdollisten seurausten vuoksi. Mutta lapsen kannalta katsottuna on hyvin tuhoisaa kasvaa kotona, jossa vanhemmat eivät rakasta toisiaan.

Nämä lapset kehittyvät todistaen vanhempiensa moitteita, riitoja ja jatkuvaa jännitystä. He todistavat parisuhdemallia, jossa kumppanit huutavat toisilleen ja halveksivat toisiaan. Tämä dynamiikka muuttaa myös lapsen persoonallisuutta ja usein hän joutuu kohtaamaan useamman kuin yhden trauman.

Omalta kantiltaan lapsi ei tarvitse sitä, että hänen vanhempansa asuvat yhdessä. Lapsen täytyy kasvaa ympäristössä, jossa vallitsee harmonia, ei jatkuvia riitoja kahden ihmisen välillä, jotka eivät enää rakasta toisiaan.

7. Vanhemmat, jotka kasvattavat kunnioitusta ja luottamusta

Harvat lahjat voivat olla lapselle tärkeämpiä kuin vanhemmat, joiden kanssa he voivat puhua mistä tahansa. On korvaamatonta kasvaa perheessä, jota leimaavat luottamus, osallisuus, huumorintaju ja läheisyys. Näin rakennetaan todellinen koti, jossa jokainen jäsen osaa olla turvapaikka toisille, koska he eivät tuomitse, eivät arvostele ja osaavat ymmärtää toisiaan.

Tällaiset vanhemmat antavat lapsilleen luottamusta kunnioituksellaan, kiistattomalla rakkaudellaan ja rangaistusten puutteella. Tämä on asia, jonka jokainen lapsi ansaitsee elämässään.