Kuinka kertoa huonot uutiset

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Laura Reguera

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Vaikuttaa siltä, että huonot uutiset ovat yleisempiä joka päivä. Joskus ne ilmestyvät niin äkillisesti, ja joskus meistä tuntuu, että jotain tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Yksi esimerkki tästä on läheisen menetys, joka on pitkään kärsinyt vakavasta sairaudesta. Vaikka se satuttaakin, tällaisessa tapauksessa vaikuttaa olevan ”helpompaa” kertoa jollekulle toiselle tästä menetyksestä.

Mutta muissa tapauksissa läheisen kuolema voi olla täysin ennalta-arvaamatonta ja meillä ei ole aavistustakaan kuinka kertoa siitä muille. Tapaturma, pahoinpitely tai luonnonkatastrofi ovat esimerkkejä tilanteista, joissa sekunnin murto-osassa koko maailmamme musertuu kasaan. Ne ovat hetkiä, jolloin meille tärkeä henkilö on poistunut keskuudestamme odottamatta.

Vaikka kukaan ei haluakaan kokea tällaista, näin tämä maailma vain pyörii. Miten me sitten kohtaamme nämä tilanteet, ja kuinka kerromme muille siitä mitä on tapahtunut? Jatka artikkelin lukemista oppiaksesi kuinka kertoa huonot uutiset. 

“Historia ei ole muuta kuin loputtomia katastrofeja, joista yritämme selvitä niin hyvin kuin mahdollista.”

-Italo Calvino-

Mitä tunnemme, kun meidän on kerrottava huonot uutiset?

Huonojen uutisten kertominen on monimutkainen tehtävä. Sen ohella että käymme läpi vaikeita aikoja, tulemme myös tuntemaan olomme hirvittävältä. Eikä tämä tunne johdu vain siitä, että läheisemme on menehtynyt, vaan myös siitä, että olemme huolissamme ihmisistä, joille olemme pian kertomassa nämä uutiset. 

Emme halua loukata heitä. Vaikka yritämme kertoa uutiset mahdollisimman hyvällä tavalla, olemme silti huolissamme. Lisäksi emme koskaan tiedä kuinka he reagoivat. He saattavat syyttää meitä tai kohdella meitä huonosti. Kaikki tämä riippuu jokaisen yksilön kyvystä käsitellä asiaa. Sanansaattajina emme saisi ottaa tällaisia reaktioita henkilökohtaisesti.

“Kuinka epäreilua, kirottua, ilkeää se onkaan, että kuolema korjaa meidän sijaan rakastamamme ihmiset.”

-Carlos Fuentes-

Toisaalta, joskus tällaisissa tilanteissa meillä ei ole paljoakaan informaatiota. On tavallista, että menehtyneen henkilön läheiset kysyvät meiltä loputtomia kysymyksiä. Siksi pelkäämme sitä, ettemme tiedä mitä sanoa. Totuus kuitenkin on, että olemme vain ihmisiä, ja meillä ei ole aina vastauksia heidän kysymyksiinsä. Vielä vähemmän silloin, kun tapahtuu odottamattomia tragedioita. 

Vaiheet ennen huonojen uutisten kertomista

Yksi tapa hallita näitä negatiivisia tunteita, sekä myöskin vähentää kuuntelijoiden tunteita niin paljon kuin mahdollista, on valmistaa itsemme ennen kuin kerromme huonot uutiset. Ensimmäinen askel on yrittää saada tilanteesta niin paljon tietoa kuin mahdollista. Näin voimme vastata muiden mahdollisiin kysymyksiin.

Meidän on myös tiedettävä kenelle kertoa mitä on tapahtunut. Ei ole sama asia valmistella tällaista viestiä lapsille kuin vanhemmille, ystäville tai kumppanille. Vaikka tämä ei vaikuttaisikaan tärkeältä, tällä tavalla kykenemme paremmin astumaan heidän kenkiinsä. Kykenemme muokkaamaan kielemme jokaisen kohdattavan henkilön mukaisesti.

Seuraavaksi meidän on etsittävä asianmukainen paikka, jossa kertoa huonot uutiset. Tämä voi vaikuttaa itsestäänselvältä, mutta on tarpeellista huomata, että tämän paikan on oltava mahdollisimman yksityinen. Viimeiseksi on äärettömän tärkeää, että olemme henkisesti valmistautuneita sanomamme kanssa, ja kuinka sanoa se. Tällä tavoin voimme välttää sanomasta jotain tarpeetonta, joka voisi lisätä henkilön tuskaa.

“Loppujen lopuksi kuolema on symboli siitä, että oli elämää.”

–Mario Benedetti–

Mitä on pidettävä mielessä, kun kerromme huonot uutiset?

Sitten kun olemme ratkaisseet kaiken muun, on totuuden hetki. Se mitä sanomme, ei tuo menehtynyttä henkilöä takaisin, mutta voimme kuitenkin lievittää toisen tuskaa niin paljon kuin mahdollista. Voidaksemme tehdä näin, antamamme informaation on oltava todella selvää, ja meidän on myös oltava varmoja sen todellisuudesta. Jos emme ole, saatamme hämmentää häntä ja saada aikaan jopa negatiivisempia tunteita.

Tämän ajatuksen ohella meidän olisi kerrottava tapahtuneista vaiheittain. Esimerkiksi: ”Tapahtui kolari, ja miehesi sai todella vakavia vaurioita. Paikalle saapunut ambulanssi yritti elvyttää häntä, mutta he eivät onnistuneet. Olen pahoillani, mutta Petteri menehtyi onnettomuudessa.”

Kun kerromme tapahtuneesta, meidän on käytettävä menehtyneen henkilön nimeä, ja meidän on myös viitattava suoraan kuolemaan, jotta kuuntelijalle olisi selvää mitä on tapahtunut. Jos hänellä on kysyttävää, hänen on tunnettava että hän voi keskeyttää meidät. Hänen on tunnettava, että tunnemme häntä kohtaan empatiaa, ja että yritämme tarjota apua näinä vaikeina aikoina.

Kuten voimme nähdä, huonojen uutisten kertominen ei ole yksinkertaista tai mukavaa. Se on asia, jota kukaan ei halua tehdä. Silti on kuitenkin tärkeää tietää kuinka tehdä niin, jotta voisimme saada muut ymmärtämään mitä on tapahtunut. Meidän on oltava hienotunteisia, itsevarmoja ja ennen kaikkea viestittävä empatiaa voidaksemme kestää toisen henkilön kärsimyksen.