Kuinka kauan rakastuminen kestää?

Seksuaalinen vetovoima

Kun kohtaamme ärsykkeen, joka houkuttelee meitä (henkilö tai ajatus siitä, että hän olisi lähellä) elimistömme alkaa erittämään erilaisia ​​aineita. Tällä tapaa joko testosteronin tai estrogeenin tasot lisääntyvät, mikä taas puolestaan kasvattaa seksuaalista halua. Tämä halu taas ​​johtaa sekä adrenaliinin, glukoosin että fenyylietyyliamiinin lisääntymiseen elimistössä.

Näiden hermoston välittäjäaineiden tehtävänä on aktivoida kehoamme silloin, kun tunnemme seksuaalista vetovoimaa. Tämä tapahtuu esimerkiksi lisäämällä sydämen sykettä ja hikoilua sekä valmistelemalla elimiämme seksuaaliseen vasteeseen ja nautinnon tunteeseen.

Joidenkin aihetta tutkineiden tekijöiden mukaan tämä hallitsemattoman halun tunne toista ihmistä kohtaan voi kestää noin kaksi vuotta. Tämän jälkeen haluja ohjaavien hormonien tasoissa ja toiminnassa on havaittu laskua. Tämä prosessi osuu kuitenkin osittain päällekkäinen toisen hormonin, oksitosiinin, lisääntymisen kanssa. Tämä hormoni puolestaan tunnetaan niin sanottuna rakkaushormonina. Ja nyt kysymys kuuluukin, kuinka kauan rakastuminen kestää?

Rakastuminen

Rakastuminen saa meidät tuntemaan vapinaa, se saa ihomme kalpenemaan tai punastumaan, se aiheuttaa monia epämukavuuden tunteita, änkytystä ja tunteiden hallinnan menettämistä. Mutta miksi näin sitten tapahtuu?

Lukuisat tutkimukset tukevat sitä olettamusta, että rakastuminen on alussa riippuvuus, johon kuuluu vieroitusoireita ja jopa sietokykyä.

Rakastumisen neurobiologia

Kun tunnemme halua toista ihmistä kohtaan, hermostomme aktivoi endokriinisen järjestelmän valmistautuakseen seksuaaliseen kanssakäymiseen. Kyseisen henkilön poissaolo ja kyvyttömyys tyydyttää näitä seksuaalisia haluja johtaa kuitenkin samaisen järjestelmän estämiseen.

Aivojen prefrontaaliset alueet estävät impulssin, ja ottaen huomioon fenyylietyyliamiinin, vasopressiinin ja muiden hormonien määrän lisääntymisen, dopamiinia tuotetaan suurina määrinä, kunnes endorfiini segregoidaan.

Kaikki nämä prosessit aiheuttavat epätasapainoa eri järjestelmissä, kuten dopaminergisessä järjestelmässä. Tämä kyvyttömyys toteuttaa seksuaalisia haluja johtaa serotoniinin laskuun, mikä puolestaan aiheuttaa muun muassa kiinnostuksen puutetta aktiviteeteissa, unettomuutta, ruokahalun heikkenemistä sekä keskittymiskyvyn laskua.

Asetyylikoliinin lisääntyminen puolestaan ​​johtaa pakkomielteisiin ja toistuviin ajatuksiin seksuaalisen halun kohteena olevasta henkilöstä. Puhumme kompulsiivisesta käytöksestä, kuten tiettyjen valokuvien jatkuvasta katsomisesta tai taukoamattomasta puhelimen tarkastamisesta, onko kiinnostukseemme kohteena oleva henkilö kirjoittanut meille.

Rakkaushormoni oksitosiini

Oksitosiini on hormoni, joka erittyy aivoissa, erityisesti hypotalamuksessa. Vaikka sekä miehet että naiset tuottavat oksitosiinia sukupuolesta huolimatta, sen tuotanto on suurempaa naisilla, ja se lisääntyy erityisesti orgasmin, synnytyksen ja imetyksen aikana.

Sekä ihmisillä että muilla eläimillä tämä hormoni liittyy huolehtimiseen. Näin ollen, mitä enemmän elimistö tuottaa oksitosiinia, sitä enemmän eläin/ihminen tuntee taipumusta suojeluun.

Tällä tapaa seksuaalisen vetovoiman lisäksi rinnalle nousee huolenpitoa ja hellyyttä lisäävä komponentti. Esille nousee tarve viettää yhdessä pitkiä aikoja, pitää huolta toisistaan ja tuntea saavansa vastavuoroisuutta toiselta osapuolelta, jotta kumpikin voi tuntea olonsa hyväksi toisen läsnäollessa.

Kuinka kauan rakastuminen kestää?

Kun otetaan huomioon kaikki rakastumisen taustalla olevat prosessit, voidaan laskea, että “tavallisen” rakastumisen arvioidaan kestävän lyhyen ajan, joka vaihtelee muutamista viikoista noin vuoteen. Mielenkiintoista tässä on se, että rakastuneiden iän ja rakastumisen keston välillä on yhteys: mitä nuorempi rakastunut ihminen on, sitä lyhyemmän aikaa myös rakastuminen kestää, mutta toisaalta sitä voimakkaampi rakastumisen intensiteetti myös on.

Tästä huolimatta rakastumisen tunnetta voidaan jatkaa. Ottaen huomioon, että rakastumisen anatomia koostuu seksuaalisesta halusta sekä positiivisesta kiintymyksestä ja huolenpidosta toista kohtaan, näitä näkökohtia voidaan pitää hengissä pidempäänkin. Vakaampaan rakastumisen vaiheeseen siirtyminen ei tarkoita sitä, etteikö elimistömme pystyisi enää reagoimaan rakkauden vasteeseen ja tarjoamaan meille kaikkia niitä tuntemuksia ja seksuaalisia haluja, joita ne meille rakastumisen alussa olivat tuottaneet.

Rakastuminen on yhdistelmä korkean seksuaalisen vetovoiman ja elimistön epätasapainon välillä, joka kontaktien lisääntyessä antaa tietä läheisemmälle siteelle. Tällä tiellä alamme tutustua toiseen ihmiseen paremmin ja kysymme itseltämme, haluammeko jatkaa kyseisen ihmisen kanssa vai emme.

Kun seksuaaliseen vetovoimaan sisällytetään kiintymyksen tunne, se johtaa rakastumiseen. Mutta vasta tämän vaiheen jälkeen alkaa herätä mahdollisuuksia, jotka voivat viedä suhdetta paljon pidemmälle. Asiantuntijoiden mukaan juuri tällä hetkellä, jos katsotaan että toisen ihmiset arvot ja persoonallisuus kohtaavat yhdessä omien arvojen ja persoonallisuuden kanssa, johtaa se lopulta aidon rakkaussuhteen syntyyn.