Konfliktista riippuvaiset ihmiset ovat sodassa itsensä kanssa

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Eläminen konflikteista riippuvaisten ihmisten kanssa on kuin eläisi miinakentällä. Jo heidän läsnäolonsa luo huonon ilmapiirin. He hämmentävät muita, sillä tiedämme että meidän tarvitsee vain antaa kommentti, tehdä ele tai sanoa sana, ja he hyppäävät kimppuumme. Lisäksi he täyttävät ilman jännitteellä ja tartuttavat meihin halun taistella heidän sisäisiä sotiaan.

Olemme kaikki tunteneet ihmisiä jotka hakevat konflikteja. Emme puhu ongelmanhakijoista, joita voimme löytää jokaisesta lukioluokasta. He vain yrittävät selviytyä murrosiästä ja löytää identiteettinsä. Me puhumme hyvin erityisen tyyppisestä henkilöstä, joka pyrkii epävakauttamaan, rikkomaan perheen harmonian, luomaan naapureiden välisiä kiistoja ja aloittamaan tappelut töissä.

Puhumme riippuvuudesta, lähes pakonomaisesta tarpeesta hakea konflikteja. Joten ennemmin kuin ottaisimme sen anekdoottina, tutkijat ja kirjailijat kuten tohtori Bill Eddy, High Conflict -instituutin sovittelija ja luoja, varoittavat meitä jostain hyvin erityisestä. Kulttuurissamme tällaiset henkilöt ovat läsnä lähes kaikkialla, mihin menemme. Meidän on siis tiedostettava mitä heidän asenteiden takana on ja siten voimme oppia, miten käsitellä heitä paremmin.

“Jotkut saavat aikaan onnellisuutta minne menevätkään; toiset saavat sitä aikaan kun he lähtevät.”

–Oscar Wilde–

Konfliktista riippuvaiset ihmiset, vihan anatomia

Voisimme sanoa, että paras strategia konfliktista riippuvaisten ihmisten käsittelemiseksi on välttää heitä. Emme kuitenkaan voi ratkaista kaikkea tässä elämässä pakenemalla ulos takaovesta. Emme myöskään ottamalla heistä etäisyyttä tai poistamalla heitä yhteystiedoistamme. Sosiaalisina olentoina meidän on pakko elää yhdessä. Meidän pitäisi myös olla tietoisia siitä mahdollisuudesta, että olemme itse yksi niistä ihmisistä. Olemmeko kenties joku, joka turvautuu konfliktiin kun löydämme edestämme asioita, joita emme osaa käsitellä.

On huomionarvoista, että sosiaalityöntekijät, asianajajat, psykologit tai psykiatrit ovat niitä, jotka usein joutuvat kosketuksiin tällaisen henkilön kanssa. Yksinkertainen syy tähän on, että ihmiset jotka ovat riippuvaisia konfliktista, ovat monien oikeusjuttujen, valituksien, sukupuoleen perustuvan väkivallan ja työriitojen takana. Se on päivänselvää. Valitettavasti sellaisia ihmisiä on, jotka pyrkivät heijastamaan vihaansa muihin ihmisiin.

Eddy arvioi, että 15 % aikuisväestöstä kärsii jonkinlaisesta psyykkisestä häiriöstä. Lopullinen lista on koottu Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders -diagnoosijärjestelmässä (DSM-V). Hän sanoo, että vähintään 10 prosentilla näistä ihmisistä on “ristiriitainen persoonallisuus”. Katsotaanpa, mitkä käyttäytymistavat luonnehtivat ihmisiä, joilla on tällainen persoonallisuus.

Miten ihmiset ovat riippuvaisia konfliktista?

Mitä meidän on kuitenkin selvästi ymmärrettävä kun olemme tekemisissä konfliktihakuisen ihmisen kanssa, että ongelma, riita tai liiallinen reagointi ei ole todellinen. Ongelma ei ole meissä vaan heissä. Ongelma on, että he ovat henkisesti epätasapainoisia. Heillä ei ole kontrollia tunteisiinsa tai minkäänlaista psykologista voimaa.

Tässä on heidän piirteitä, jotka ovat riippuvaisia konflikteista:

• Heidän ajattelutapansa on “kaikki tai ei mitään”. Näin ollen he eivät analysoi asioita, eivätkä he ole joustavia, eivätkä käytä aikaa punnitakseen tilannetta. He pystyvät vain vastaamaan aggressiivisesti tai kriittisesti kun he kohtaavat jotain, josta he eivät pidä tai jotain, joka ei täytä heidän odotuksiaan.
• Alhainen kyky hallita tunteitaan. Joillakin riidanhaluisilla ihmisillä on jonkin verran kontrollia tunteisiinsa, mutta he tekevät niin vain yksi tarkoitus mielessään: emotionaalisesti manipuloidakseen muita. Muut tyytyvät vuodattamaan vihansa ja turhautumisensa muihin, luoden erittäin väsyttäviä tilanteita.
• He horjuttavat tilanteita ja ihmisiä. Konflikteista riippuvaiset ihmiset ovat taitavia levittämään huhuja ja kritisoimaan. He käyttävät hallitsevuutta, nöyryytystä ja loukkaavaa kieltä ja käyttäytymistä.
• He eivät kestä turhautumista ja he hakevat syyllisiä. He eivät siedä asioita, jotka eivät menneet niin kuin he odottivat ja halusivat. He eivät vain turhaudu, vaan he kääntävät tämän turhautumisen raivoksi ja pyrkivät syyttämään siitä ketä tahansa.
• Heidän ajatuksiansa hallitsevat aina negatiiviset tunteet.
• He ovat kyvyttömiä pohtimaan omaa käyttäytymistään.
• Heillä on suuria vaikeuksia kokea empatiaa.
• He välttävät kaikenlaista vastuuta ongelmista ja välttävät etsimästä ratkaisua.

“Hän, joka ei ole tehnyt rauhaa itsensä kanssa, on sodassa koko maailmaa vastaan.”

-Mahatma Gandhi-

Miten käsitellä konfliktista riippuvaisia ihmisiä?

Aina tulee heitä, jotka ovat hyvin riidanhaluisia ja heitä, joiden kanssa voi keskustella hieman paremmin. Kuitenkin monissa tapauksissa meidän on pakko elää ihmisten kanssa, jotka ovat yhtä monimutkaisia kuin he ovat uuvuttaviakin. Juuri silloin meidän on ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin. Ensinnäkin meidän pitäisi ottaa huomioon, ettemme ota heidän reaktioitaan kovin henkilökohtaisesti. Totuus on, että nämä ihmiset ovat konfliktissa itsensä kanssa.

Niin paljon kuin on mahdollista, meidän ei pitäisi tuhlata aikaamme yrittää rationalisoida asioita tämäntyyppisten ihmisten kanssa. Ei yksinkertaisesti ole mitään järkeä tuhlata aikaa jonkun kanssa, joka ei halua kuunnella järkipuhetta. Meidän ei tule keskittyä heidän tuhinaansa ja puhinaansa. Meidän täytyy rajoittaa itseämme näkemään miten he vaikuttavat meihin ja miten me voimme kumota tämän kielteisen vaikutuksen.

Myös puhtaasti kliinisestä näkökulmasta konfliktista riippuvaisen tulisi hakea hoitoa negatiiviseen käyttäytymiseensä. DSM tutkii mahdollisuutta liittää konfliktin hakijat yhdeksi häiriöistä, joita voidaan mahdollisesti hoitaa. Erityinen psykologinen hoito on pätevä vaihtoehto tällaisille ihmisille. Asiantuntija voisi työskennellä tärkeiden asioiden parissa, kuten tunteiden hallinnan, vihan hallinnan ja sen kanssa, miten oppia tuntemaan empatiaa ja kunnioitusta toista kohtaan.

Meidän johtopäätöksemme on, että kukaan ei todellisuudessa halua olla konfliktinhakuinen. Kyllä, meidän on määriteltävä rajat heitä käsitellessämme. Meidän on kuitenkin myös ymmärrettävä, että “ongelmanhakijan” epämiellyttävän julkisivun takana on runsaasti monimutkaisia ja piileviä haavoja, jotka vaativat huomiota.