Kollektiivinen nostalgia menneisyyttä kohtaan
Tunnemme kaikki olomme ajoittain nostalgiseksi. Toivomme, että olisimme tietyssä ajassa menneisyydessä, tietyssä tilanteessa, joka on jo tapahtunut. Kärsimme jostakin, joka on jo mennyttä, jostakin joka meillä oli ja jonka sitten menetimme. Ehkä on kyse jostakin henkilöstä, ryhmästä (kollektiivinen nostalgia), esineestä tai tapahtumasta.
On olemassa kahdentyyppistä nostalgiaa ja niiden välinen ero on erittäin tärkeä. Ensimmäinen on positiivinen tunne, mukava muisto menetetystä asiasta. Toinen on negatiivinen tunne. Se on kivun tunnetta jostakin sellaisesta, jota et voi enää saada takaisin, mutta silti toivot saavasi sen takaisin.
Nostalgia ihmisiä kohtaan
Luultavasti ensimmäinen ajattelemasi asia nostalgian suhteen on kaipuu rakasta ihmistä kohtaan. Erot, etäisyys tai kuolema ovat asioita, jotka tuovat meille tällaisen kaipuun tunteen. Mutta nostalgia ei ole yhtään sen vähemmän tärkeää, kun sen kohteena on ihmisen sijaan paikka.
Espanjan kielessä on sana, joka kuvaa tällaista nostalgiaa, jossa yhdistyy melankolia ja kaipuu kotimaata kohtaan: “morriña”. Sana tulee galician kielestä. Sanotaan, että “morriña” on kaipuuta synnyinmaata kohtaan. Se tarkoittaa sen maan kaipausta, josta olet kotoisin sekä myös kaikkia asioita, esineitä ja tilanteita, jotka se tuo mieleen.
“Katso minun nostalgiaani ja kerro minulle, mitä näet.”
-Xavier Velasco-
Kollektiivinen nostalgia
On myös toisenlaista nostalgiaa menneisyyden tilanteita tai asioita kohtaan. Sitä kutsutaan kollektiiviseksi nostalgiaksi. Se tarkoittaa sitä, että se on jaettua kaipuuta sitä kohtaan, millainen yhteiskunta ennen oli.
Jossakin vaiheessa elämäämme olemme kaikki varmasti kuulleet jonkun sanovan “ennen vanhaan asiat olivat toisin”. Mutta ei ole koskaan reilua verrata kahta eri aikakautta toisiinsa. Muisto vääristyy ajan myötä, joten saatat päätyä kaipaamaan menneisyyttä, jota ei oikeasti koskaan ollutkaan. Valikoiva muistisi muistaa vain tapahtumat, jotka saavat olosi tuntumaan vielä nostalgisemmalta.
Joissakin paikoissa maailmaa suuri osa väestöstä hautoo mielessään johtajuuden kaipuuta. He puhuvat siitä, kuinka mahtavia he olivat. He huokailevat, kun nykyaikana ei ole ketään tiukkaa johtajaa ja etsivät vahvaa, karismaattista johtajaa, joka tekee heidän kansastaan taas mahtavan.
Mutta selvästikin tuo kaipaus jättää pois tärkeitä osia menneisyydestä ja nykyisyydestä. He eivät ajattele kaikkea vapautta, joka tulee sen kanssa kun autoritaarinen hallinto päättyy. He eivät koskaan mainitse rikoksia, jotka ihmiset ovat ehkä tehneet menneisyydessä, jonka he niin kovasti haluavat takaisin.
“Ei ole mitään pahempaa nostalgiaa kuin jonkin sellaisen kaipuu, jota ei koskaan ollut olemassa.”
-Joaquín Sabina-
Tällaiset ihmiset elävät omassa pienessä maailmassaan, täydellisessä väärentyneessä todellisuudessa. Ja sillä tavalla fantasioimalla he päätyvät ylistämään menneisyyttä ja sen ihmisiä. Mieti vaikka ihmisiä, jotka palvovat kauheita historiallisia hahmoja, kuten Hitleriä tai Mussolinia. Vaikka he olisivatkin luoneet jonkinlaista edistystä yhteiskunnassaan, heidän tekemiensä rikosten pitäisi haudata täysin kaikki nostalgiset tunteet.
Nostalgia motivaationa
Kollektiivinen nostalgia, joka on ryhmän tuntemaa tunnetta, voi muokata voimakkaasti ryhmän käyttäytymistä. Kun jaat kaipuun jotakin tiettyä maailmaa kohtaan ryhmän enemmistön kanssa, on sinun paljon helpompi toimia. Ja jos suuri ryhmä haluaa tuoda menneisyyden nykyisyyteen, he saattavat turvautua väkivaltaan, mikäli heidän muut keinot eivät toimi.
“Se on kummallista kipua: nostalgiaan kuoleminen jonkin sellaisen takia, jota et tule koskaan kokemaan.”
-Alessandro Baricco-
Kollektiivinen nostalgia voi toisinaan olla hyvä ennuste kollektiiviselle toiminnalle. Mitä voimakkaampi ryhmän tunne on, sitä todennäköisempää on, että ihmiset vievät sen katukuvaan. He tulevat mitä todennäköisemmin vaatimaan niitä asioita, joita he haluavat, heidän loistavaa menneisyyttään. Mutta suhde ei ole oikeastaan niin yksinkertainen ja tunteet tulevat hallitsemaan sitä täysin. Mutta nuo tunteet tulevat luultavimmin olemaan negatiivisia.
Raivo ja halveksunta voivat päätyä panemaan ryhmän liikkeelle, jos he suuntaavat sen kohti muita ihmisiä. Kun yksi ryhmä tuntee nostalgiaa siitä millainen yhteiskunta oli ennen ja päättää, että joku toinen ryhmä on syyllinen ja estää heitä valtaamasta takaisin menneisyyttään, ovat negatiiviset tunteet ja puolustavat teot jopa todennäköisempiä. Nämä teot vaihtelevat normeihin tai lakeihin sopivista asioista asioihin, jotka astuvat laittomalle alueelle, kuten ilkivaltaan tai väkivaltaan.
Kollektiivinen nostalgia hyviä asioita kohtaan
Mutta kollektiivisen nostalgian ei tarvitse olla negatiivista. Jos kaipuussa on kyse ihmisten vanhoista ajatuksista omasta maastaan, heidän täytyy miettiä sitä, millainen tuo maa todella oli. Tai jopa parempi, he pohtivat sitä, mitä he todella kaipaavat tuosta maasta.
Jos heidän nostalgiassaan on kyse arvoista, kuten avoimuudesta ja suvaitsevaisuudesta, tulee kaikilla heidän tekemillään teoilla olemaan vapaamielisemmät tavoitteet. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että heidän käyttämänsä menetelmät näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ovat avoimia ja suvaitsevaisia.
Mikäli sinulla on kyky muokata nostalgiaasi, tee siitä sinun motivaatiosi luoda parempi maailma. Kaipaa vapautta, älä rajoituksia. Kaipaa monimuotoisuutta, älä syrjäytymistä.