Kokeilu sosiaalisen vertailun tunteellisista seurauksista

Kokeilun sosiaalisen vertailun tunteellisista seurauksista suoritti Bram P. Buunk kollegoineen vuonna 1990. Sen tulokset kertovat seurauksista, joita esiintyy kun vertaamme itseämme muihin. Tutkimus viittaa siihen, että toisin kuin yleisesti uskotaan, tällaisella käytöksellä ei aina ole kielteisiä seurauksia.

Buunkin kokeilu julkaistiin Journal of Personality and Social Psychology -lehdessä. Tutkijat olivat kiinnostuneita itsemme muihin vertaamisen erilaisista vaikutuksista riippumatta siitä, pidämmekö heitä huonompina tai parempina kuin itseämme.

Kokeessa selvitettiin, millaisia tunteellisia seurauksia näissä tapauksissa esiintyy, ja myös niihin vaikuttavia muuttujia. Tulokset olivat aika hämmästyttäviä. Katsotaanpa.

“Vertailun ongelma on se, että tunnet itsesi aina joko paremmaksi kuin joku muu tai arvottomaksi verrattuna johonkuhun muuhun.”

-Dillon Burroughs-

Negatiiviset sosiaaliset vertailut

Buunk ja hänen tiiminsä aloittivat siitä ajatuksesta, että vertaamme itseämme muihin arvioidaksemme yksilöllistä tilannettamme. Tämä pätee erityisesti silloin, kun epäilemme omia mielipiteitämme tai kykyjämme.

Tutkijat väittävät, että meillä on tapana tehdä kahdenlaisia vertailuja. Nämä suuntautuvat ylöspäin (nousevat), kun vertaamme itseämme niihin, joiden koemme olevan meitä parempia. Ne suuntautuvat alaspäin (laskevat), kun pidämme heitä meitä huonompina. Yleensä nousevat vertailut herättävät negatiivisia tunteita, ja laskevat edistävät positiivisia tunteita.

Tutkijat löysivät kuitenkin joukon vivahteita. Aikaisempien tutkimusten perusteella todettiin, että yleensä kun pelkäämme, odotamme että muut pelkäävät samalla intensiteetillä kuin me ennen kuin teemme vertailuja.

Lisäksi he havaitsivat, että kun olemme vaaratilanteessa, teemme useimmiten vertailuja alaspäin. Toisaalta, kun ajattelemme olevamme kunnossa, mutta olemme hieman epävarmoja emmekä kovin onnellisia, meillä on tapana tehdä ylöspäin suuntautuvia vertailuja.

Sosiaalisen vertailun kokeilu

Kokeeseen osallistui 632 vapaaehtoista; 304 miestä ja 328 naista. Kaikki olivat naimisissa. Lapsia oli 79 prosentilla ja osallistujien keski-ikä oli 40,6 vuotta.

Tutkijat lähettivät vapaaehtoisille kyselylomakkeen. Kyselyn teema oli parisuhteet. Ihmisiä pyydettiin vastaamaan siihen nimettömästi eikä siitä saanut keskustella kumppanin kanssa. Kysymyksillä pyrittiin määrittelemään kolmenlaisia toimenpiteitä:

• Kuinka usein osallistujat tunsivat olonsa onnelliseksi tai surullisiksi, kun he vertasivat itseään onnellisempiin tai onnettomampiin pareihin. Tällä mitattiin sosiaalisen vertailun herättämiä tunteita.
• Parisuhteista ehdotettiin useita positiivisia ja negatiivisia väitteitä. Vapaaehtoisten oli pohdittava, kuinka nämä lausunnot sopivat heidän omaan tilanteeseensa. Tarkoituksena oli saada tietää, kuinka tyytyväisiä tai tyytymättömiä ihmiset olivat parisuhteeseensa.
• Tutkijat selvittivät, mitä kukin osallistuja odotti avioliitoltaan. Tämä oli epävarmuuden mitta.

Ensimmäisessä kyselyssä esitettiin kysymyksiä, kuten: ”Kuinka usein tunnet olosi onnelliseksi ja tyytyväiseksi, kun vertaat avioliittoasi muihin liittoihin, joita pidät huonompina?”. Toisessa kyselyssä esitettiin väitteitä, kuten: “Meillä menee hyvin” tai “Kumppanini ärsyttää minua”. Kolmas kysely sisälsi vain yhden kysymyksen parin suhteen tulevaisuudesta.

Tulokset

Kokeen tulokset olivat hämmästyttäviä. Vapaaehtoisryhmässä positiiviset tunteet vallitsivat muihin pareihin verrattuna. Mutta pariskunnat, jotka ilmoittivat olevansa huomattavan tyytymättömiä avioliittoonsa, osoittivat negatiivisten tunteiden lisääntymistä, kun he tekivät vertailua muihin pareihin joko ylöspäin tai alaspäin.

Lisäksi havaittiin, että mitä suurempi epävarmuusaste (parin tulevaisuutta koskien), sitä enemmän esiintyi negatiivisia tunteita muihin pareihin verrattuna. Tämä ja edellisessä kappaleessa kuvatut tulokset osoittivat, että nousevat vertailut eivät aina tuota negatiivisia valenssitunteita. Samoin laskevat eivät välttämättä tuota positiivisia valenssitunteita.

Päätelmissään tutkijat korostivat muiden, samaa ajatusta tukeneiden, aikaisempien kokeiden tuloksia. He esimerkiksi havaitsivat, että syöpää sairastavat ihmiset tuntevat olonsa surullisemmaksi, kun he vertaavat itseään muihin, huonommassa tilassa oleviin potilaisiin. Toisaalta he kokevat onnellisuutta, kun muut potilaat onnistuvat voittamaan syövän.