Koirat ja kissat eivät ole vain lemmikkejä, vaan osa perhettä

Se on sen kaltaista rakkautta, jota tarjotaan saamatta mitään vastalahjaksi. Se on rakkautta, josta puuttuu paheksunta ja tämä tekee hiljalleen pienten yksityiskohtien kautta meidän elämästämme rauhallisempaa, miellyttävämpää ja aidompaa.

Me ymmärrämme termin “lemmikki” kesytettynä eläimenä, joka asuu ihmisten kanssa. Kuitenkin voitaisiin sanoa, että tämä ajatus yltää laajemmalle: lemmikki ei ainoastaan asu kanssamme, vaan on oleellinen ja tärkeä osa meidän perhettämme. 

On todennäköistä, että monille ihmisille tämä ajatus voi olla vaikea ymmärtää, erityisesti jos me miellämme sanan perhe siteenä, jossa jaetaan samaa verta ja tätä kautta luodaan suhde.

Joten todellisuudessa tämä sana voidaan määritellä monen eri näkemyksen kautta. Toisinaan veri ei riitä “perheen luomiseen.” On olemassa monia suhteita, jotka perustuvat vastavuoroisuuteen, siteille jotka muuttuvat merkittäviksi ja joka päiväiselle aitoudelle, joka tuo ihmisiä yhteen. Tämä on aivan yhtä totta ihmisten kohdalla kuin eläintenkin.

Kaikki myönteiset tunteet rikastuttavat meitä ja auttavat meitä kasvamaan. Joten on ihan hyväksyttävää, jos me annamme koirillemme paikan sohvalla aivan kumppanimme tai lapsiemme vierestä. Meille saatetaan nauraa, jos me koetamme selittää muille, miten joka aamu meidän kissamme tulee herättämään meidät, tai että meidän koirallamme on tietty intuitio, joka kertoo sille milloin me olemme surullisia.

Myös meidän koiramme ja kissamme ja muutkin lemmikit ovat osa meidän tunne-elämäämme . Tästä syystä me syleilemme niitä ja otamme ne osallisiksi. Me tunnustamme ne intiiminä osana meidän pientä maailmaamme. Osana meidän perhettämme. 

Kun lemmikki adoptoi meidät

Oletko koskaan kokenut miltä tuntuu tulla lemmikin adoptoimaksi? Kun eläin saapuu elämäämme, katselee se meitä ensin pelokkaasti ja yllätyksen täyttämänä. Tämä johtuu siitä, että ihmisten maailma on toisinaan hieman liian hullu ja monimutkainen eläimille.

Ihmisinä me olemme toisinaan epävakaita. Me kerrytämme vihan hetkiä, toisinaan onnen. Me olemme toisinaan katkeria, ja se mistä me emme tänään pidä saattaa huomenna olla lempiasiamme, mutta kissat ja koirat ovat erilaisia tässä suhteessa ja ne toivovat aina ainoastaan yhtä asiaa: tulla rakastetuksi.

Kun meidän lemmikkimme adoptoi meidät, saattaa meissä muuttua moni asia, joiden me emme edes tajua muuttuvan. Toisinaan nämä eläimet omien leikkisien, mutta kuitenkin vilpittömien katseidensa kautta tietävät miten lukea meidän ajatuksiamme.

Kun lemmikki saapuu elämäämme, huomaamme me yllättäen olevamme sen huomion keskipisteenä, sekä että se on täysin meistä riippuvainen. Me vuorostaan tulemme myös riippuvaisiksi niistä. Me opimme rakastamaan sitä hetkeä, jolloin saavumme kotiin ja ne tervehtivät meitä rajattomalla onnellisuudella.

Ne pitää ottaa osaksi perhettä ja niiden pitää tulla huomioiduksi perheenjäseninä. Ne pitävät rutiineista ja tavoista, sekä siitä että kohtelemme niitä aina samoin, johdonmukaisesti ja ilman ristiriitoja.

Kun tämä molemminpuoleinen adoptio on viety päätökseen ja perheen osaksi ottaminen on tehty, muutumme me kaikki hieman. Meidän lemmikeistämme tulee meidän suojelijamme. Me olemme niiden vahvin side, niiden roolimalli, syli jossa ne ottavat iltapäivänokosensa; niille me olemme saman lauman jäseniä. 

Ne ovat meidän päivittäinen henkinen lohtumme. Ne tarjoavat meille helpotusta. Ne ovat meidän hiljaisia uskottujamme, lohdutus omaan suruumme ja maustavat päiväämme naurunräjähdyksillä ja rentoutumisella.

Kun me muodostamme suhteen koiran tai kissan kanssa, kasvaa meidän perheemme. Meidän sydämistämme tulee vahvempia. Lemmikeistämme huolehtiminen on velvollisuus, mutta niiden rakastaminen ja vastalahjana rakastetuksi tuleminen on tästä sitoumuksesta saavutettava kaikkein suurin etuoikeus.

Minun lemmikkini ja minä olemme ainutlaatuisia toisillemme

Kun me teemme meidän lemmikeistämme osan omaa perhettämme, tulee meistä niiden olemassaolon keskipisteitä. Sillä ei ole merkitystä heräämmekö me pahantuulisina, tai jos me tulemme kotiin kamala päivä harteillamme koska olemme epäonnistuneet aivan kaikessa mitä olemme koettaneet tehdä…

Meidän lemmikeillemme me olemme aina samanlaisia, siitä huolimatta mitä tapahtuu. Meidän virheillämme ei ole merkitystä, meidän huolimattomuuden hetkillämme, meidän fyysisellä olomuodollamme, tai millään mitä menneisyydessämme on tapahtunut. Meidän lemmikkimme elävät ainoastaan nykyhetkessä ja osaavat ainoastaan näyttää meille, että me ansaitsemme tulla rakastetuiksi, kaikesta huolimatta ja oli miten oli. 

Toisinaan ollessamme omiin päivittäisiin murheisiimme kietoutuneina, kaikkine velvollisuuksinemme ja paikkoinemme joihin kiirehtiä, emme me huomaa miten meidän lemmikkimme pitävät meistä huolta, miten ne katsovat meihin… Ja tämä on jotain, mikä meidän pitäisi huomata. 

Ne elävät jokaisen hetken täysillä. Eilistä ei ole olemassa ja huomisella ei ole mitään merkitystä. Meidän lemmikkimme haluavat ainoastaan viettää hieman aikaa meidän kanssamme, toivoen olevansa parhaimpia, onnellisimpia ja niin rentoutuneita, kuin ne vain voivat olla.

Ne eivät ole vaativia. Ne eivät koskaan arvostele tai tuomitse meitä. Niillä on hienovarainen kyky kaivaa meistä esiin parhaat puolemme. Kun me saavumme kotiin tuntien olomme surulliseksi, tietävät lemmikkimme, nämä erityiset perheemme jäsenet, miten lievittää meidän kireyttämme ja paineitamme hetkessä. 

Ne ottavat aina vastaan halin, hyväilyn, ystävällisen sanan. Ne antavat itsensä rakastaa täysin ja toivovat ainoastaan, että me teemme samoin. Ne ovat lojaaleja olentoja, jotka tekevät meidän jokapäiväisestä elämästämme seikkailun täynnään hauskoja tarinoita ja hyväsydämisiä hetkiä. Niillä on aina erityinen paikka meidän sydämissämme.

Kuvat luovuttanut käyttöön Nadezhda Yume