Kirjailija Isabel Allenden elämäntarina

23.7.2019
Lue kirjailija Isabel Allenden elämäntarina tästä artikkelista.

Isabel Allende on chileläinen kirjailija, jonka teoksia on käännetty 35 kielelle ja myyty yli 70 miljoonaa kappaletta. Häntä pidetäänkin maailman laajimmin luetuimpana espanjankielisenä kirjailijana. Isabel Allenden isä on diplomaatti Tomás Allende Pesce, Chilen entisen presidentin Salvador Allenden serkku. Salvador Allende kukistettiin sotilasvallankaappauksella 11. syyskuuta 1973. Tämän artikkelin aiheena on Isabel Allenden elämäntarina.

Isabel Allende tuo kirjoissaan esiin sen ylevän kauneuden, jota on kaikessa feminiinisessä, ja herättää taianomaisesti lukijoissaan henkiin näitä tavallisesti tukahdutettuja ja piileviä ominaisuuksia. Valtavan poliittisen myllerryksen aikoina hän valitsi kirjallisen aktivismin vastustaakseen patriarkaalista ideologiaa ja antoi naisille suuren manifestin heidän henkilökohtaisen heräämisen ja itsensä löytämisen puolesta.

Isabel Allende kykenee välittämään lukijoilleen ehdotonta rakkautta maailman ja ihmisten kauneuden kautta ainutlaatuisella herkkyydellä. Hänen teostensa lukeminen tai kuunteleminen nostaa mielialaa.

Allende keskittyi aina maailman parantamiseen. Hän on enemmänkin kuin kirjailija; hän on aktivisti, joka käyttää rakkautta ja kauneutta aseinaan. Tässä artikkelissa puhumme hänen elämänmatkastaan ja joistakin teoksistaan. Tarkoituksenamme on osoittaa kunnioitusta tälle upealle naiselle, joka on inspiroinut monia ihmisiä.

Isabel Allenden elämäntarina

Varhaisvuodet

Isabel Allende syntyi Limassa, Perussa, jossa hän eli siihen aikaan kun hänen isänsä työskenteli diplomaattina. Hänen vanhempansa erosivat myöhemmin, minkä seurauksena Allende muutti Chileen äitinsä ja sisarustensa kanssa. He elivät jonkin aikaa hänen äitinsä isän talossa. Isabel Allenden isoisä oli auktoriteettihahmo, joka vaikutti Isabeliin tämän elämän tärkeimmillä osa-alueilla. Opintojensa jälkeen Isabel meni naimisiin ensimmäisen kerran Miguel Fríasin kanssa. Tästä avioliitosta syntyi kaksi lasta: Paula ja Nicolás.

Vuonna 1967 Isabelista tuli Paula-nimisen naistenlehden toimittaja. Hänen artikkelinsa keskittyivät naisten rooliin chileläisessä yhteiskunnassa. Artikkelit olivat hulvattoman ironisia ja tästä syystä kiisteltyjä. Tuohon aikaan Chilessä tapahtui monia muutoksia: syntyi moderni vallankumous ja naisten vapautumista ajava liike katolisessa, konservatiivisessa ja patriarkaalisessa yhteiskunnassa.

Isabel Allende on kirjailija

Ura ja maanpako

Tunnetun sotilasvallankaappauksen jälkeen Isabel Allende joutui maanpakoon Venezuelaan, jossa hän asui 13 vuotta. Hän työskenteli siellä sanomalehdessä ja koulussa. Venezuelassa asuessaan hän sai tiedon isoisänsä hyvin huonosta terveydentilasta.

Koska Isabel ei pystynyt palaamaan Chileen isoisänsä luo, hän alkoi kirjoittamaan kirjettä, joka toi tälle latinalaisamerikkalaiselle naiselle lopulta odottamatonta kirjallista menestystä: Henkien talo. Vuonna 1993 Bille August toi tämän teoksen valkokankaalle ja siitä tuli menestys.

Ensimmäisen romaaninsa menestyksen jälkeen Isabel Allende kirjoitti vielä kaksi kirjaa, joista tuli jälleen menestysteoksia: Rakkaus ja varjo ja Eva Luna. Myöhemmin, pian kolmannen romaaninsa julkaisemisen jälkeen, Isabel päätti jättää työnsä koulussa ja omistautua täysin kirjoittamiselle.

Erottuaan ensimmäisestä aviomiehestään Isabel meni naimisiin amerikkalaisen lakimiehen William Gordonin kanssa ja muutti Yhdysvaltoihin. Siellä hän on elänyt vuodesta 1988.

Paula-tyttären kuolema ja Isabelin herääminen

Vuonna 1992 Isabelin Paula-tytär kuoli traagisesti 28 vuoden iässä madridilaisessa sairaalassa. Tämä vaikutti syvästi Isabeliin, ja hän ajautui syvälle surun ja epätoivon syövereihin, josta hän ei tuntunut kykenevän pääsemään ulos. Tämän pitkän ja tuskallisen vaiheen aikana Isabel kirjoitti teoksen Paula, kunnianosoituksen rakkaalle tyttärelleen. Siitä tuli jälleen suuri menestys, sillä niin monet muut naiset pystyivät samaistumaan teokseen.

Aivan kuten Henkien talo, Paulakin alkoi kirjeenä, rakkauden julistuksena, ja samalla se oli Isabelille keino oppia hyväksymään tyttärensä kuolema. Hän alkoi kirjoittaa huolehtiessaan tyttärestään sairaalassa. Paula ei ole ainoastaan kirje hänen tyttärelleen, vaan samalla omaelämäkerrallinen kertomus, jonka kautta Allende kertoo perheensä tarinan.

Allende purki kaiken tähän romaaniinsa. Kertomuksen konteksti on muun muassa hänen maansa tilanne, hänen perhedraamansa ja -matkansa. Monissa kohdissa hän kommentoi kirjoittamisen parantavaa voimaa ja sitä, kuinka kirjoittaminen on auttanut häntä kohtaamaan kokemansa asiat. Paulan kautta voimme nähdä, kuinka Allende itse hyväksyy olosuhteet ja tyttärensä kuoleman. Voisi sanoa, että jossain mielessä Paulan kirjoittaminen oli terapeuttinen harjoitus ja keino kohdata todellisuus.

Paulasta saaduilla tuloilla Isabel loi Isabel Allende -säätiön kunnianosoituksena tyttärelleen. Neljä vuotta myöhemmin Isabel kirjoitti teoksen Afrodita, kun hän oli toipumassa masennuksestaan. Tämä kirja juhlistaa elämää: sitä mitä on tuntea itsensä eläväiseksi ja nauttia kaikilla aisteilla. Monet näkevät Afroditan ”elämänlauluna”, jonka päämelodiat pyörivät kiitollisuuden ja aistillisuuden ympärillä.

Isabel Allende

Naiseus Isabel Allenden kirjoissa

Kaikki Isabel Allenden teokset tuovat mieleen Danten rakkaan muusan, Beatricen, joka lujitti stereotyyppiä idealisoidusta ”valkokankaan naisesta”. Naisesta, joka pelkällä olemassaolollaan tekee rakastetustaan paremman. Tämä hahmo viittaa naisiin, joista tulee heitä rakastavien ihmisten peilikuva. Niin sanottu ”mahtava toinen”, jonka kautta voi saa yhteyden omaan jumalalliseen olemukseensa. Lähde peilin takana, josta luovuus, inspiraatio ja omat parhaat puolet huokuvat ylittäen koko ihmisen potentiaalin. Dante näki Beatricen tällaisena ”peilinaisena”.

Sekä henkilökohtaisella että ammatillisella tavalla Isabel Allende on kyennyt muuttamaan tuon perinteisen, Dantelta oppimamme ”valkokankaan naisen” arkkityypin. Sen sijaan hän loi kirjoissaan uuden peilin heijastamaan sellaisia naisia, jotka epäitsekkäästi rakastuvat itseensä.

Isabel Allenden joka teoksessa on lukematon määrä naispuolisia päähenkilöitä. Esimerkiksi kirjassa Petojen kaupunki, vaikka päähenkilö ei olekaan nainen, naisella on keskeinen rooli. Lisäksi tämän kirjan naishahmo on iäkkäämpi, eikä mikään silti koskaan pysäytä häntä.

Toinen merkittävä piirre tämän chileläisen kirjailijan teoksissa on hänen pohdintansa Latinalaisesta Amerikasta, sen tavoista, perinteistä, kaksijakoisuudesta ja alkuperäisheimoista. Isabel Allende arvostaa maailman kauneutta ja jokaisen yhteiskunnan kiehtovia puolia.

Isabel Allenden elämäntarina koskettaa ja kiehtoo naisia ympäri maailman.

”Kirjoita siitä, mitä ei tulisi unohtaa.”

-Isabel Allende-