Kiristys ja pakottaminen: terveiden suhteiden tuhoajat

Valitettavasti nykyajan ihmissuhteita suorastaan riivaa manipulointi. Tavallisesti se on alitajuista. Me opimme tietämättämme manipuloimaan ja sitten tietämättämme manipuloimme ihmisiä. Kaksi manipulointimekanismia jotka vahingoittavat ihmissuhteita vakavasti, ovat kiristys ja pakottaminen.

Psykologisessa mielessä manipulointi on mekanismi, jonka avulla ihminen saa toisen henkilön sanomaan tai tekemään jotain. Tämä saavutetaan käyttämällä vilppiä, juonia ja ansoja. Näin uhriksi päätynyt ihminen muuttuu pelkäksi työkaluksi jota toinen voi käyttää hyväkseen ja omaksi edukseen.

Toisinaan manipulointi on tarkoituksellista. Voit tässä kohdin miettiä poliitikkoja, jotka tekevät valheellisia lupauksia jotta ihmiset äänestäisivät heitä. Mutta erityisesti ihmisten yksityiselämässä manipulointi on yleensä osittain tai täysin tiedostamatonta .

Miten voi suoriutua kiristämisestä tai pakottamisesta edes tajuamatta tekevänsä niin? Siten, että omaksuu uhrin roolin, esimerkin mainitaksemme. Tämä on tehokas tapa saada joku tekemään jotain syyllisyydestä, eikä omasta vapaasta tahdostaan johtuen. Tämä tapahtuu myös silloin, kun tukahduttaa toista ihmistä, niin että he kokevat olevansa riippuvaisia sinusta. Tai silloin kun käyttää hyväksi toisen ihmisen heikkoutta oman etunsa vuoksi.

Psykologinen kiristys: tunnetasoinen vastuuvelvollisuus

Psykologinen tai emotionaalinen kiristäminen on yksi manipuloinnin muoto, ja on näin ollen väkivallan teko. Sitä käytetään hallitsemaan toisen ihmisen käytöstä — sekä hänen tunteitaan. Aivan kuten elokuvista tutussa tavanomaisessa kiristämisessäkin, liittyy tilanteeseen toisen ihmisen taivuttelu tekemään tai olemaan tekemättä jotain “viitaten” sen aiheuttamiin negatiivisiin seuraamuksiin. “Tee toki se, mutta joudut maksamaan siitä hintansa” tai “Älä tee sitä, et tule pitämään siitä mitä teosta seuraisi”.

Psykologinen kiristäminen estää ihmisiä toimimasta itsenäisesti ja vapaasti. Juuri tätä kiristykseen syyllistynyt ihminen pohjimmiltaan toivoo. He tekevät erittäin selväksi mitä voi tapahtua mikäli uhri tekee tai ei tee jotain.

Tunnetason kiristys seisoo yleensä kahdella jalalla. Toinen näistä on syyllisyys ja toinen epävarmuus. Kiristyksen kohteeksi joutunut ihminen kokee olevansa paha jos ei tee mitä kiristäjä toivoo, tai uskoo aiheuttavansa tällä vakavaa vahinkoa. Näin kiristäjä pystyy hallitsemaan uhriaan. “Mene vain juhliisi… Joku päivä en enää ole nurkissa pyörimässä ja tulet katumaan sitä, että et viettänyt enemmän aikaa kanssani.”

Epävarmuus voi tehdä kenestä tahansa melko helposti manipuloitavan. Kiristäjän ei tarvitse tehdä muuta kuin kiinnittää huomiota virheisiin, heikkouksiin tai riskeihin, joita toisen ihmisen ympärillä leijuu valmiina manifestoitumaan. Tämä heikentää uhria entisestään. “Sitten kun viimein tajuat ettei sinulla ole aavistustakaan mitä olet tekemässä, niin etsi minut käsiini ja autan sinua korjaamaan tilanteen.”

Pakkokeinot, jossain ilmeisen ja salakavalan välillä

Pakottamista ei käytetä ainoastaan saamaan joku tekemään mitä itse halutaan, vaan sillä lisäksi saadaan toinen toimimaan täysin omien todellisten halujensa ja toiveidensa vastaisesti. Pakottamiseen liittyy käytös joka on väkivaltaisempaa kuin kiristämisessä, vaikkakin siinä on omat ovelat vivahteensa. Joka tapauksessa pakottaminen kielii vallan ja hyväksikäytön myrkyttämästä suhteesta.

Pakottamisessa mukana on uhkia, joko suoria tai peiteltyjä. Nämä käyttävät hyväksi ihmisen pelkoja tai haavoittuvaisuutta. Auktoriteettihahmot käyttävät usein pakottamista hallitakseen heidän vaikutusvaltansa piiriin kuuluvia ihmisiä.

Tässä tapauksessa uhri on tietoinen siitä että häntä manipuloidaan, mutta ei koe kykenevänsä tekemään asialle mitään. Tämä saattaa johtua siitä, että toinen ihminen on vahvempi ja uhkaa käyttää fyysistä väkivaltaa. Tai sitten syynä saattaa olla heidän korkeampi asemansa, minkä väärinkäytöstä voisi seurata uhrille muunlaista vahinkoa.

Kun tunnetason kiristystä käyttää yleensä joku läheinen ihminen, ei sama välttämättä päde pakottamisen tapauksessa. Pakkokeinot eivät ole niinkään usein lähtöisin rakastetun ihmisen taholta, vaan jonkun pelätyn. Uhri ei ymmärrä olevansa kykeneväinen vastustamaan ja sallii tämän sijaan itsensä tulla asetetuksi avuttomaan asemaan.

Niin kiristämisellä kuin pakottamisellakin on voima todella tuhota ihmissuhteita. Nämä käytösmallit vääristävät tunteita ja käyttävät ihmisiä hyväksi. Tekijä voi päästä kuin koira veräjästä hetken verran, mutta ennemmin tai myöhemmin hänen toimintansa kostautuu hänelle itselleen.