Kerro kuinka harjoitat auktoriteettiasi, ja kerron sinulle millaisia lapsistasi tulee

Kuinka kasvattaa lapsi: tästä on tullut vaikea ongelma, koska näyttää siltä että yhä useampi ihminen haluaa olla osallisena kasvatuksessa. Toisaalta, vaikka sellaista ohjekirjaa ei ole koskaan ollut, joka kertoo kuinka olla hyviä vanhempia, on kuitenkin voimassaolevia yleisiä perusteita lastenkasvatukseen. Yksi niistä on auktoriteetti, jota vanhempien pitäisi harjoittaa. Vaikka tämä käsite on muuttunut paljon ajan myötä, se ei ole kuitenkaan kadonnut.

Aikaisemmin vanhemmat harjoittivat auktoriteettiaan tietyllä tapaa, ja normaalisti lapsi totteli. He tiesivät, että heidän vain pitäisi yksinkertaisesti tehdä niin ja sillä selvä. Siinä oli kyse auktorisoinnista, jota lapsi kunnioitti seurauksien pelossa. Saadakseen lapsen kuuntelemaan, vanhemmat käyttivät strategioita jotka vaihtelivat uhkaamisesta fyysiseen selkäsaunaan. Rankaiseminen oli tällaisen lastenkasvatuksen ydin. 

“Auktoriteetin ainoa laki on rakkaus.

–José Marti-

Nykyään näyttää siltä, että asia on täysin päinvastoin. Valitukset vanhempien auktoriteetin näkyvästä puutteesta kasvavat kasvamistaan. Lapset eivät enää tunnista vanhempien auktoriteettia ja vanhemmat pelkäävät sen harjoittamista. Olemme tulleet jopa sellaiseen pisteeseen, jossa vanhempia kohdellaan kaltoin ja lapset ovat omavaltaisia.

Auktoriteetti lastenkasvatuksessa

Säännöt ovat tärkeitä auktoriteetin säilyttämisessä ja rajojen asettamisessa mielivaltaisuudelle. Rajat antavat ihmisille vakautta. Vanhemmat ja aikuiset ovat vastuussa lapsesta ja heidän tulisi saada heidät tottelemaan sääntöjä. Monet eivät tee niin laiminlyönnin takia. Rajojen asettaminen vaatii paljon vaivannäköä.

Lapsilla on tapana olla oikukkaita. Siitä syystä on tärkeää saada heidät ymmärtämään, etteivät he voi tehdä tai saada kaikkea mitä he haluavat. Täytyy nähdä vaivaa ansaitakseen asioita, ja monesti kovasta vaivannäöstä huolimatta ei siltikään saa haluamaansa. Jos lapsi on pieni, hänet pitäisi opettaa tottelemaan, koska hän on lapsi ja aikuinen määrää. Siksi lapsen tulisi totella sitä mitä sanotaan, ilman tarpeellisia selityksiä.

Vanhempien lasten kanssa on mahdollista keskustella. Analysoi sääntöjen syitä, mutta anna heidän myös ymmärtää että ne eivät ole neuvoteltavissa. Perheen pitäisi marssia vanhempien asettamassa rytmissä, koska he ovat niitä jotka määräävät. Koska he ovat aikuisia. Koska jos lapsi haluaa tehdä jotakin eri tavalla, hänen pitää ensin tulla aikuiseksi ja pystyä huolehtimaan itsestään.

Auktoriteetin ottaminen käyttöön ja sen säilyttäminen voi itse asiassa luoda useita ristiriitoja. Lapset ovat ihmisiä, jotka eivät ole vielä kehittäneet heidän arvointikykyään. Siitä syystä rajat turhauttavat heitä ja se voi johtaa tunnettuihin kiukunpuuskiin. Jotkut vanhemmat antavat myöten noille kiukunpuuskille, väsyneinä heidän elämänsä muista taisteluista. Se on juuri sitä mitä ei pitäisi tehdä, koska kerran menetetyn auktoriteetin takaisin saaminen on paljon vaikeampaa kuin sen pitäminen alunperin.

Liiallinen suvaitsevaisuus ja sen vakavat seuraukset

Johdonmukaisen auktoriteettihahmon puute voi jättää negatiivisia jälkiä kenen tahansa ihmisen elämään. Ensiksikin se voi johtaa ahdistuneisuuteen ja epävarmuuteen. Kun vanhemmat eivät aseta rajoja tai kunnioita niitä, lapsi voi tuntea kävelevänsä epävakaalla maalla. Hänellä ei ole kiintopistettä johon takertua, vaikka se olisikin vain hänen sitä arvostellakseen.

Vaikka jotkut vanhemmat tekevätkin sen hyvin tarkoitusperin, ei ole epäilystäkään siitä että liiallinen suvaitsevaisuus on väärä tie. Lapsille tarjotaan nautintoja, jottei heidän tarvitse kestää vanhempien vastoinkäymisiä. Heille ei anneta velvollisuuksia. He saavat tehdä mitä haluavat perustuen virheelliseen vapauden käsitteeseen. Tällaisessa auktoriteetin puutteessa kasvavista lapsista tulee jääräpäisiä, saamattomia ja he ovat täynnä ennakkoluuloja.

Pahinta kaikista on se, että heidän ollessa aikuisia, heiltä tulee puuttumaan täynnä rajoituksia ja mahdottomuuksia olevan todellisuuden kohtaamiseen tarvittavat työkalut. Heillä ei varmasti tule olemaan tarvittavia voimia elämän isoihin ongelmiin. He tulevat tuntemaan itsensä turhautuneiksi usein, koska asiat eivät mene niin kuin he haluaisivat eivätkä he tiedä kuinka hallita tuota turhautumista.

Kiintymys ja läheisyys ovat ravintoa auktoriteetille

Auktoriteetin harjoittaminen ilman kiintymystä ja läheisyyttä on ennemminkin alistamista kuin opettamista. Isä tai äiti joka tulee lapsensa elämään vain antaakseen käskyjä tai vaatiakseen jotakin, päästää valloilleen sekavia tunteita. Sellaisessa tapauksessa se on vain vallan harjoittamista saadakseen lapset tottelemaan eikä opetustarkoituksessa olevaa auktoriteettia.

On erittäin tärkeää, että vanhemmat viettävät aikaa lastensa kanssa. Puhuvat, leikkivät, tutustuvat lapsiin ja antavat lasten tutustua heihin. Lyhyesti sanottuna muodostavat vahvoja siteitä. Kun lapsi tuntee että vanhemmat ovat rakastavaisia, heistä tulee myös suostuvaisempia hyväksymään heidän auktoriteettinsa. He ymmärtävät, että sitä ei harjoiteta mielivaltaisesti vaan se on ennemminkin harjoitusta heidän elämälleen.

Lapset, jotka kasvavat ilman vanhempia tai auktoriteettia, toimivat sen mukaisesti. He ajattelevat olevansa aina oikeassa. On mahdollista, että he yrittävät käyttää muita hyväkseen saavuttaakseen haluamansa. He eivät ota vastuuta tai kohtaa ongelmia. Heillä ei ole itsevarmuutta ja he luulevat että rahalla voi ostaa kaiken. Pahimmissa tapauksissa he myös liehittelevät laittomuuden kanssa tai päästävät sen täysin osaksi heidän elämäänsä.