Kellotesti, ja kuinka se voi auttaa Alzheimerin diagnosoinnissa
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González
Kellotesti on todella yksinkertainen diagnostinen testi. Sen tarkoituksena on arvioida potilaiden kognitiivista heikkenemistä ja diagnosoida mahdollisia neurologisia ja psykologisia häiriöitä.
Sitä käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1953, ja se on yksi yleisimmistä testeistä aikaisen Alzheimerin tai muiden dementian muotojen tunnistamiseen.
Jos me sanoisimme, että tämä testi perustuu ”pelkästään” siihen, että pyydämme henkilöä piirtämään kellon niin, että kello näyttää olevan kymmenen yli yksitoista, monet epäilisivät sen pätevyyttä ja diagnostista tehokkuutta.
On olemassa kuitenkin muutama käytännöllinen näkökohta, jotka meidän on otettava huomioon, mitä tämä (ilmeisesti) yksinkertainen testi pitää sisällään.
Piirrä kello. Se on niin yksinkertaista, että on vaikeaa uskoa, että se on yksi ratkaisevimmista testeistä, kun me diagnosoimme kognitiivisia häiriöitä, kuten Parkinsonia tai Alzheimeria.
Ennen kaikkea, sinun on ymmärrettävä sen ohjeet: ”Piirrä kello niin, että se osoittaa sellaista ja sellaista aikaa.” Sitten henkilöllä on suunnitelma, hän käyttää koordinaatiotaan, ja hän säätää näköaistiaan, visuomotorista koordinaatiota ja visuokonstruktiivista kapasiteettia.
Se ei ole mikä tahansa vanha testi. Ei tosiaankaan, se kognitiivinen suorituskyky, jota tämä kellotesti vaatii, tekee tästä testistä yhden maailman hyödyllisimmistä testeistä. Etenkin silloin, jos me vertaamme tätä muihin, paljon monimutkaisempiin, kalliimpiin, ja vähemmän luotettaviin testeihin.
Kellotesti voi arvioida kognitiivista vajausta
Kuten me jo aikaisemmin sanoimme, tämä testi kehitettiin ja sitä sovellettiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Sillä pyrittiin arvioimaan konstruktiivista apraksiaa (yleinen dementiassa) ja myöskin tunnistamaan parietaksen aivokuoren vaurioiden laajuus.
Vähä vähältä, kun ihmiset alkoivat nähdä kuinka tehokas tämä testi oli, siitä tuli olennainen väline kogniitiivisen heikkenemisen diagnoimisessa. Etenkin, kun se liitettiin Alzheimerin ensimmäiseen vaiheeseen.
Tämän testin suorittaminen, kuten me jo selitimme, on yksinkertainen. Mutta kuitenkin vain koulutetun psykologin tulisi suorittaa tämä prosessi ja analysoida sen tulokset.
Tämän kellotestin tulokset voivat valaista kaikenlaisia eri sairauksia, puutteita tai aivovaurioita. Meidän on myös huomioitava, että on olemassa noin 15 eri tapaa arvioida tämä testi.
Kuinka kellotesti suoritetaan?
Yleensä lääkäri tai psykologi voi päättää suorittaa tämän testin yhdellä kahdesta tavasta:
- Potilas piirtää kellon seuraamalla ohjeita. Tässä tapauksessa lääkäri antaa potilaalle tyhjän paperin, jolle potilaan on piirrettävä kello niin, että se osoittaa ajan olevan kymmenen yli yksitoista. On tärkeää, että tunnit on jaettu oikein ympyrän sisälle.
- Seuraava metodi on pyytää potilasta piirtämään kopio jo aikaisemmin piirretystä kellosta. Heidän on kopioitava kello tarkalleen: numerot, kellon koko sekä viisarit.
- Kun potilas on saattanut testin loppuun, lääkärin on kysyttävä potilaalta onko hän valmis, ja luuleeko hän suoriutuneensa testistä hyvin.
Tässä vaiheessa varmaan ihmettelet, miksi potilaan piirrettävä kello aina niin, että se osoittaa ajan olevan kymmenen yli yksitoista. Asia on niinkin yksinkertainen, nimittäin tämä tarkoittaa sitä, että molempien visuaalisten aivopuoliskojen on otettava osaa.
Potilaan on myös kuunneltava ohjeita, ymmärrettävä ne, muistettava miltä kello näyttää, ja kuinka asettaa jokainen tunti paikalleen, ja sitten suunnitella mihin suuntaan hän asettaa viisarit osoittamaan.
Kuinka asiantuntijat arvioivat kellotestin?
Kuten me sanoimme, on olemassa monta tapaa arvioida tämä testi. Voidaan tarkkailla piirrettyä ympyrää, numeroiden järjestystä ja niiden asettelua.
Asiantunteva henkilö voi myös ottaa huomioon sen, ovatko numerot ympyrän sisällä vai sen ulkopuolella, ja sen ovatko numerot vain ympyrän toisella puolella, vai onko niitä liikaa.
Skitsofrenisistä häiriöistä kärsivillä ihmisillä on usein ollut pakkomielle merkata jokainen minuutti kellotauluun. Heidän piirroksensa ovat usein myös melko outoja, sekavia, ja melkeinpä käsittämättömiä.
Marian tapaus
Maria on 80-vuotias, ja hän on menossa lastensa kanssa psykologille ensimmäistä kertaa. ”Minä unohdan asioita”, hän sanoo nauraen, kun hänen muu perheensä nyökkäilee huolestuneina. Psykologi kerää Mariasta hieman tietoja, ja sitten juttelee Marian kanssa saadakseen hänet rentoutumaan ja oppiakseen tuntemaan hänet hieman paremmin.
Sitten hän pyytää Mariaa piirtämään paperille kellon, joka osoittaa ajan olevan tarkalleen kymmenen yli yksitoista. Alla oleva kuva osoittaa testin tuloksen.
Marian kognitiivinen rappeutuminen on selvää. Tämä testi ei tule jäämään Marian ainoaksi testiksi. Asiantuntijat tulevat suorittamaan muitakin psykologisia testejä ja strategioita arvioidakseen, onko Marialla Alzheimer. Mutta tämä kellotesti on kuitenkin lähtökohta, ja se tarjoaa luotettavaa ja paljastavaa tietoa.
Maria on jo vanha, ja kognitiivisten kykyjen menetys on yleistä. Meidän on myös mainittava, että viimeisten vuosien aikana tämä testi on saanut hieman hienosäätöä.
On olemassa jopa kynä, jonka Massachusettsin keinotekoisen älyn ja tietojenkäsittelytieteiden laboratorio (Laboratory for Artificial Intelligence and Computer Science of Massachusetts, MIT) on suunnitellut. Tämä kynä tallentaa henkilön pulssin, täsmällisyyden, häiriöt, värinän ja muita epäsäännöllisyyksiä. Tämän teknologian ansiosta asiantuntijat voivat poimia tuhansia parametrejä.
Kaikkein mielenkiintoisin asia kuitenkin on, että asiantuntijat voivat saada aikaan todella aikaisia diagnooseja Alzheimerin tai Parkinsonin taudista. Aikaiset havainnot antavat lääkäreille mahdollisuuden kehittää parempia strategioita ja hoitoja.
Kellotesti on edelleen yksi parhaista välineistä havaita tämänkaltaisia sairauksia.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.