Kello: keskiaikainen keksintö, joka muutti kaiken

Kirjoittanut ja tarkastanut historioitsija Juan Fernández

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Kellon valmistamisen taito, kuten monet muut asiat, ei syntynyt Länsi-Euroopassa. Islamilainen sivilisaatio ja kiinalaiset keksivät ajan mittaamisen salaisuudet jo kauan ennen eurooppalaisia. Astronomiasta inspiraatiota saaneet idän vesikellot eli klepsydrat eivät kuitenkaan tuoneet mukanaan samanlaisia yhteiskunnallisia muutoksia kuin mekaaniset kellot lännessä. Kellon keksiminen on, ennen kaikkea, ajan keksimistä. Kuten ranskalainen historioitsija Jacques Le Goff sanoi, aika kauppiaalle ei ole sama kuin aika maanviljelijälle.

Päivien mittaaminen on yhtä vanha tapa kuin tähtien tarkkailu. Mutta tämä auringon ja kuun tarjoama palvelus on samalla eräänlaista orjuutta. Aivan kuten kaupungin valaiseminen sähköllä päätti yön tyrannian, vapautti kello kiireiset ihmiset auringon rytmistä. Tämä uusi vapaus toi mukanaan uusia arvoja.

Maaseudun aika ja kaupungin aika

Keskiaika oli agraariaikaa. Useimmat eurooppalaiset elivät maan antimista, joko sadon viljelemisestä tai eläinten kasvattamisesta. He noudattivat vuodenaikojen ja päivien luontaista rytmiä. Kaikkien muiden aktiviteettien, sekä uskonnollisten että maallisten, oli mukauduttava maanviljelystöiden rytmiin. Kellot eivät olleet tavallisia, tunnettuja eivätkä tarpeellisia.

Mutta 1200-, 1300- ja 1400-luvuilla tapahtui jotain sellaista, mikä muutti kaiken. Keski- ja Länsi-Eurooppa alkoi täyttyä kaikenlaisista mekaanisista kelloista, aina Padovan ja Bolognan julkisista kelloista Chartren ja Wellsin kirkonkelloihin. Ihmiset alkoivat havainnoida aikaa täysin eri tavalla. Tämän muutoksen ytimessä olivat uudenlainen luostari- ja kaupunkielämä.

Jumalan kello

Uudet, paljon aiempaa tiukemmat luostarisäännöt pakottivat elämän keskittymään rukouksen ympärille. Toisin kuin maanviljelijöiden, munkkien oli sovitettava työnsä rukousten mukaan, mikä johti kiinteämpiin aikatauluihin luostareissa.

Nyt kun rukousaikataulu oli vakio, munkkien oli kiinnitettävä huomiota aikaan. Yhtäkkiä kellot täyttivät yhteiset tilat ja ilmoittivat koko yhteisölle, milloin oli aika rukoilla. Tämä oli tulevan keksinnön alku.

Keskiajan teologeille aika oli yhtä tärkeä kuin se oli korvaamatonkin. Ajan hukkaaminen oli Jumalan antaman lahjan hukkaan heittämistä. Aika tuli omistaa mietiskelylle, joka oli merkki hyveellisyydestä.

Rahan kello

Jos kello keksittiinkin alun perin Jumalan palvelemiseksi, ei mennyt kauaakaan kun sitä alettiin käyttää muiden “jumalien” palvelemiseen. Kauppiaiden ja käsityöläisten elämänrytmi kaupungissa ei myöskään mukautunut jatkuvaan auringon ja kuun tanssiin.

Liiketoiminnan vaatimukset pakottivat vaalimaan uusia arvoja, kuten täsmällisyyttä ja tehokkuutta. Toreilla alettiin soittaa kelloja tasatunnein. Kaupungeissa kävi vilinä, raha vaihtoi omistajaa ja uutterat kansalaiset eivät voineet myöhästyä tapaamisesta tai odottaa ihmisiä turhan panttina.

Kaupungeissa kaikuivat helähtelevät kellot, jotka ilmoittivat kaikenlaisista tapahtumista. Uudella aikakaudella oli metallinen kumina.

Kello

Kellotekniikan kehittyminen kuvasti hyvin aikaansa. Itämainen tyyli jäi kauas taakse. Veden käyttö ei kiinnostanut ketään, sillä se ei ollut riittävän täsmällinen tai pitävä. Vaijerien, ratasten, akselien ja painojen eri järjestelmät kehittyivät todellisiksi mestariteoksiksi, joista esimerkkinä on Prahan vanhankaupungin kello (vuodelta 1410).

Jo 1400-luvulla kellosepät kehittivät rannekellomallin, joka hävisi käytöstä vasta kun digitaaliset kellot keksittiin. Jouset ja spiraalit korvasivat vastapainot, ja kelloissa keskityttiin vähemmän tekniseen työhön ja enemmän tyylikkääseen muotoiluun. Rannekellon myötä aika yksilöityi lopullisesti, mikä oli tärkeää vapaan ammatin harjoittajille. Samalla vuosisadalla, näiden pienten kellojen ansiosta, aikatauluista tuli elämäntapa. Tämä ei ole muuttunut paljon viimeisten 600 vuoden aikana.

Tässä kaikkialla läsnä olevassa kapitalistisessa järjestelmässä on luultavasti vaikeaa kuvitella elämää, jossa emme ole kellon orjia. Mutta joskus oli aika, eikä siitä ole kovin kauaa, kun emme eläneet taukoamattomasti tikittävän viisarin määräysvallassa. Aikaa ei voi hallita, ja yrityksemme hallita tähtien rytmiä päätyi siihen, että aika hallitsee meitä.