Käytännön tunneäly: oksitosiini vs. kortisoli

Jokin aika sitten netissä surffaillessani törmäsin mielenkiintoiseen videoon, jossa Marian Rojas-Estapé esitteli termin “käytännön tunneäly”. Videossa hän kertoi, että kerran maanalaisella parkkipaikalla autoonsa palatessaan hänet oli yritetty ryöstää, mutta hän oli onnistunut pakenemaan. Mielenkiintoisinta tarinassa ei ollut se, kuinka hän pääsi pakoon, vaan se, kuinka hän onnistui rauhoittumaan jälkeenpäin.

Marian myönsi, että kokemus järkytti häntä suuresti. Hän ajoi kotiin erittäin ahdistuneena. Matkalla hän puhui miehensä kanssa puhelimessa epäjohdonmukaisesti käyttäen lyhyitä, hajanaisia lauseita. Hänestä tuntui siltä kuin kortisoli olisi kaapannut hänen aivonsa.

Kortisoli ja oksitosiini (käytännön tunneäly)

Olemme kaikki kokeneet tämäntyyppisiä tilanteita. Sellaisia, joissa tunnet sydämesi lyövän niin lujaa, että se tuntuu syöksyvän ulos suustasi. Nämä ovat hetkiä, jolloin toimit tiedostamattomalla tavalla ja luotat käytännössä kokonaan intuitioosi. Tämä johtuu siitä, että se on nopea ja hyvä käsittelemään valtavan määrän tietoa, ja tällaisina hetkinä yksityiskohdat voivat olla erittäin tärkeitä.

Marian pakeni tilanteesta kertomalla rosvolle, että hänen viereensä pysäköity luksusauto kuului jollekulle muulle. On todennäköistä, että hänen kommenttinsa ja reaktionsa hämmensivät rosvon, joka odotti taistelua, antautumista tai pakenemista, ei toteamusta.

Asiantuntijat sanovat, että kun kortisoli laukeaa tällä tavalla, kestää tunteja ennen kuin pääsemme takaisin normaalille tasolle. Silloin meillä tapana sanoa “olen edelleen shokissa”. Tämä ei ole metafora, vaan se on kirjaimellisesti sitä. Kehosi tarvitsee aikaa palatakseen perusaktivaatiotasolleen tällaisen kokemuksen ja siihen liittyvän energiahukan jälkeen.

Tämä kehomme tapahtumasarja on saanut meidät lajina sopeutumaan paremmin ympäristöömme. Biologiamme on “oppinut”, että välttääksemme suuria uhkia tarvitsemme paljon energiaa, joten kehomme valmistautuu kuluttamaan sitä. Se on myös oppinut, että lähellä yhtä suurta uhkaa voi olla muitakin merkittäviä, joten se valmistautuu kuluttamaan energiaa suhteellisen pitkän ajanjakson aikana.

Käytännön tunneäly

Nykymaailmassa selviytyäksesi näistä uhista sinun ei tarvitse juosta, vaan pikemminkin osoittaa käytännön tunneälyä. Ja kun astut turvalliseen tilaan, uhka yleensä katoaa välittömästi.

Toisaalta maailma on nykyään niin ylistimuloitu, että hälytysjärjestelmästäsi on tullut jonkin verran epävakaa. Tuntuu kuin eläisit jatkuvan ylivalppauden tilassa.

Oletetaan esimerkiksi, että otat esiin puhelimesi, kun huomaat että esimiehesi on lähettänyt sinulle viestin. Tässä tilanteessa ehdollistamisesi voi olla niin voimakasta, että jo ennen viestin lukemista kehosi on asettanut itsensä samaan tilaan, jossa se olisi, jos vieressäsi seisoisi rosvo.

Ryhdy toimiin saadaksesi hallinnan takaisin

Mitä voit tehdä rauhoittaaksesi itsesi? Mihin resursseihin voit käytännön tunneälysi perusteella luottaa palataksesi perustilaan?

Marian ei tietoisesti asettanut tätä tavoitetta itselleen, mutta kotiin palattuaan hän imetti vauvaansa ja tajusi tämän toimenpiteen vaikutuksen hermostoonsa. Hänen oksitosiinitasonsa nousi ja hänen kehonsa rentoutui.

Tämä ei tietenkään ole toimenpide, jonka kaikki voivat suorittaa. Siksi kysymys kuuluu, mitä muita asioita (käytännön tunneäly) voit tehdä saadaksesi oksitosiinitasosi nousemaan, jotta saavutat saman rentouttavan vaikutuksen?

• Sosiaalinen piirisi. Yksinään sinulla on jo monia resursseja. Mutta jos ympärilläsi on ihmisiä, nämä resurssit lisääntyvät. Se tieto, että sinulla on elämässäsi ihmisiä, jotka voivat vaikeina hetkinä auttaa sinua, monet mahdollisesti uhkaavat tilanteet lakkaavat olemasta uhkaavia.
• Fyysinen kontakti. Pitkät halaukset rauhoittavat. Toisen ihmisen sinua ympäröivät kädet toimivat kuin happisylinterinä, jolloin voit hengittää paremmin.
• Hiljainen paluu sisäiseen tilaasi. Voit aina yrittää saada huomiosi takaisin hallintaan ja lopettaa tulevaisuuteen tai menneisyyteen keskittymisen, jos ahdistuksesi kumpuaa sieltä.
• Itkeminen. Itkeminen vapauttaa tunteita, mikä vähentää kortisolin (stressihormonin) tasoa veressä ja lisää oksitosiinin tasoa. Tästä syystä itkemisen jälkeen koet helpotusta ja rauhallisuuden tunnetta.
• Ystävällisyys ja anteliaisuus. Lyhyesti sanottuna muiden elämän helpottaminen auttaa myös sinua vapauttamaan oksitosiinia.

Tunteet voivat olla automaattisia. Pelko on varmasti sellainen. Parasympaattisen hermoston aktivoiminen nostaa kortisolitasojasi.

Hyvä uutinen on, että sinulla on monia rakentavia mahdollisuuksia (käytännön tunneäly), jotka auttavat sinua palaamaan perustilaan sen jälkeen, kun järjestelmäsi on aktivoitunut merkittävästi.