Kaunis tarina kahlitusta elefantista

Kahlitun elefantin tarinassa tutustumme erittäin leikkisään, uteliaaseen ja hauskaan lapseen, joka asui pienessä kylässä. Hänen vanhemmillaan oli maatila ja hän piti kaikkia eläimiä hänen ystävinään. Kanat, ankat, porsaat ja lehmät olivat hänen leikkitovereitaan. Hän puhui niille aivan kuin ne olisivat ymmärtäneet häntä.

Yhtenä päivänä heidän kyläänsä saapui valtava sirkus. Tämä pieni poika ei ollut nähnyt sirkusta koskaan aikaisemmin. Kaikki puhuivat siitä koulussa. Kaikki sanoivat, että he olivat menossa sirkukseen koulun jälkeen. He halusivat nähdä kuinka teltta kasataan ja kuinka kaikki laitetaan valmiiksi suurta sirkusta varten.

Pieni poika kysyi vanhemmiltaan, voisivatko he viedä hänet sirkukseen. Hän halusi kovasti nähdä jonglööraajat, pellet ja eläintenkesyttäjät. Hän oli huomannut, että he kuljettivat valtavia, mysteerisiä eläimiä mukanaan: tiikeriä, leijonaa, elefanttia ja useita seeproja.

“Kun kiintymyksellä ei ole muita syitä kuin tottumus, eikä ole mitään tarkoitusta joka antaa merkityksen ja transsendenssin, on aika päästää irti.”

-Sergio Sinay-

Ilta sirkuksessa

Lapsen vanhemmat suostuivat viemään hänet sirkukseen. Poika oli hyvin innoissaan. Hän ei pystynyt nukkumaan lauantai-iltana tietäen, että seuraavana päivänä hän pääsisi näkemään häntä niin paljon kiinnostavan esityksen. Heti kun aurinko nousi, hän hyppäsi ylös sängystä. Aika kului päivän aikana hitaasti, kunnes oli vihdoin aika mennä.

Vanhemmat ostivat pojalleen popkornia ja hattaraa. Hän nautti herkuista, mutta oli paljon innostuneempi esityksen näkemisestä. Hänestä se oli niin mahtava, että vaikutti kuin se olisi ollut jostakin toisesta maailmasta. Hän rakasti trapetsitaiteilijaa ja eläinnäytöksiä. Leijona oli niin kesy ja oppivainen, että se tervehti yleisöä. Seeprat olivat ketteriä. Ne juoksivat täydellisissä ympyröissä menettämättä rytmiään. Ja elefantti oli niin uskomaton, että se seisoi kahdella jalallaan ja pelleili klovnien kanssa.

Poika oli niin lumoutunut, että hän päätti näytöksen loputtua mennä sirkuksen taakse katsomaan taiteilijoita ja heidän uskomattomia eläimiään. Hän käveli vanhempiensa kanssa sirkuksen taakse ja näki eläinten olevan häkeissä. Elefantti oli kuitenkin ulkotiloissa. Poika lähestyi elefanttia ja näki, että joku oli kahlinnut yhden hänen jaloistaan maassa olevaan tolppaan. Eläin ei liikkunut lainkaan.

Miksi meitä kiinnostaa kahlitun elefantin tarina?

Poika ei kyennyt saamaan kahlittua elefanttia pois mielestään. Hän ei pitänyt siitä, että näki eläimet häkissä. Suurimman vaikutuksen häneen kuitenkin teki elefantti. Se oli vapaa, mutta samaan aikaan kahlittu kiinni. Vaikka kahle olikin paksu, poika oli varma että elefantti pystyisi halutessaan poistamaan tolpan maasta. Sehän oli kuitenkin valtava eläin.

Poika kysyi vanhemmiltaan miksi sirkuksen väki oli kahlinnut elefantin. He vastasivat: “Jotta se ei karkaisi”. “Jotta se ei karkaisi? Se voisi karata, jos se haluaisi!”, vastasi poika. Pojan mielestä kahle ja tolppa eivät olleet esteitä elefantille. Poika kysyi sitten vanhemmiltaan: “Miksei se sitten karkaa?” Hänen vanhempansa kohauttivat olkiaan, eivätkä osanneet vastata hänelle.

Poika jatkoi kysymysten kysymistä ja yleistä levottomuutta. Seuraavana päivänä hän kysyi tiedettä opettavalta opettajaltaan saman kysymyksen. Hän vastasi pojalle suorasukaisesti: “Se ei karkaa, koska se on koulutettu.” Tieteenopettaja selitti sitten hänelle kuinka kouluttajat kouluttavat eläimensä.

Jäämisen syyt

Kahlitun elefantin tarinan poika ymmärsi, että vaikka eläin olikin melko iso nyt, se oli yhteen aikaan ollut hyvin pieni. Kun se oli pieni, joku sitoi sen jalan kahleeseen ja pieneen tolppaan. Poika pystyi kuvittelemaan, kuinka paljon vauvaelefantti oli todennäköisesti taistellut vapautuakseen kahleesta satuttamatta itseään tai joutumatta vaikeuksiin.

Poika ymmärsi, että elefantti ei tajunnut kuinka iso ja vahva se oli kasvettuaan vanhemmaksi. Elefantti muisti vain olleensa pieni elefantti, joka taisteli liikahtamatonta kahletta ja tolppaa vastaan. Sen takia, vaikka se pystyisi nyt vapauttamaan itsensä, se ei enää yrittänyt tehdä niin. Elefantin mielessä tuo menneisyyden mahdoton muisto oli vahvempi kuin nykyhetken todellinen mahdollisuus.

Kahlitun elefantin tarina muistuttaa monien sellaisten ihmisten tarinoita, jotka pysyivät sidottuina huonoihin menneisyyden kokemuksiin. He eivät yritä uudestaan, koska he ovat takertuneet negatiivisiin kokemuksiinsa. Tämä pidättelee heitä nykyisyyden todellisilta mahdollisuuksilta, joiden avulla he voisivat muuttaa elämänsä täysin.