Kauna: piikki sydämessä

Kauna ja sen kantaminen sisältää merkittäviä ja jatkuvia vihan tunteita, jotka eivät häviä. Valtaosa meistä on kokenut sen. Joissakin tapauksissa tämä tunne saattaa muuttua haluksi kostaa ja tulla pakkomielteiseksi. Siinä pisteessä meidän pitäisi pysähtyä ja, jos mahdollista, etsiä ammattiapua.

Paheksunta on epäilemättä paradoksaalista, koska joillekin tilanne joka sen aiheuttaa saattaa olla melko epäoleellinen. Monille muille kuitenkin minimaalinen loukkaus edustaa pahimman asteen aggressiota. Otettaessa huomioon, että molemmissa tapauksissa laukaiseva tekijä on aivan sama, vaikuttaa se enemmän häneen, joka ruokkii tätä kiihtymystä.

Lisäksi jos mielipahaa kantavaa ihmistä kohtaan hyökätään merkittävällä tapaa, saattaa hän kärsiä huomattavasti enemmän kuin itse hyökkääjä. Syynä on, että samalla kun hyökätty pitää sisimmässään vahvaa kivun tunnetta, voi hyökkääjä tuntea olonsa rauhalliseksi ja vapaaksi kaikesta syyllisyydestä.

Tuntiessasi katkeruutta, pidä kylmä pää ja tartu tahdonvoimaan

Välinpitämättömyys ruokkii mielipahaa. Saattaa olla jopa niin, että ihminen joka on meitä satuttanut, ei edes tiedä satuttaneensa meitä ja se saa meidät tuntemaan entistä enemmän mielipahaa. Se kasvattaa haavan kokoa, jonka kauna aiheuttaa ja joka on selvästikin hyödytöntä.

Hävittääkseen mielipahan, on parasta antaa anteeksi ja kommunikoida. Anteeksianto, joka on seurausta toisen virheiden ymmärtämisestä, voi olla todellinen voitto, kunhan emme hyväksy tai oikeuta aggressiota, joka ei ansaitse oikeutusta. “Kyllä” anteeksiannolle, “ei” hyväksynnälle.

Kun pysähdymme miettimään mitä tapahtui ja jatkamme eteenpäin tästä lähtökohdasta, auttaa se meitä todella parantamaan oman sydämemme. Tämä on se parannuskeino, joka on seurausta syystä, hyvä sydän ja viisaus, jonka me saimme tästä kokemuksesta.

Syy, miksi näin kävi, täytyy analysoida. Tutki, miten olet saattanut itse osallistua ongelman ilmetessä ja millä laajuudella toinen henkilö teki tekonsa. Mieti, olisiko olemassa jonkinlainen ratkaisu, vaikka se olisi kuinka pieni tahansa, joka voisi parantaa tilannetta ja tehdä asianmukaisen päätöksen mielekkäästi, objektiivisesti ja reilusti. Kohtuullisena, objektiivisena ja reiluna oleminen ei ole tällaisissa tilanteissa helppoa, mutta se on kaiken vaivan arvoista.

Kun tunnemme olevamme vihaisia, on tärkeää purkaa tunteitaan ottaen huomioon oma luonteemme ja riippuen aggressiomme laajuudesta. Meidän ei pidä vain pysyä hiljaa. Se on siemen syvälle masennukselle tai aggressiolle, joka lopulta tulee olemaan uusi selvittämätön konflikti ja uusi este.

Älä tee päätöksiä kun olet “kuumapäinen”

Kun tilanteet ovat vielä tuoreita ja me olemme edelleen hyvin kiihtyneitä tilanteesta, on mahdotonta olla objektiivinen, järkevä ja reilu. Se olisi vähän sama kuin yrittäisi sammuttaa tulipaloa bensalla. Mielipahan tilanteissa meidän pitää päästä rauhalliseen pisteeseen, joka alkaa syystä, tietäen että elämä menee eteenpäin, että “huomenna aurinko nousee jälleen” ja aina tulee ilmestymään uusia ongelmia. Elämä on kaatumista ja ylös nousemista.

Ei myöskään hyödytä kyseenalaistaa sitä. Et tule ikinä saavuttamaan lopullista vastausta sen paremmin, kuin pystyt pysymään menneisyydessä. Mitä tapahtui, tapahtui, ja meidän täytyy katsoa eteenpäin. Liika miettiminen miksi näin tapahtui ja uhrin roolin ottaminen ei ole kovin hyödyllistä ongelman ratkaisussa.

Tahdonvoima ja halu päästä mielipahasta ovat avaintekijöitä. Riippuen minkä tien me valitsemme, me tulemme kasvamaan ihmisinä, me jäämme jumiin tai menemme jopa taaksepäin. Loppujen lopuksi se, että päättää oppia tai ei, on päätös itsessään ja tulee aina muotoutumaan paremmin meidän oman tahtomme mukaan kuin olosuhteiden määräämä velvollisuus.

Älä välttele tilannetta, vaan ymmärrä sitä ja hyväksy se

On tärkeää oppia tapahtuneesta. Sen sijaan että hyökkäys edustaisi suurta epäonnea, se voi muuntua loppujen lopuksi vakaaksi perustaksi, jonka pohjalta kohdata elämä. Katkeruuden työstäminen, jotta siitä pääsisi yli, on suuri investointi itseemme. 

Sen jälkeen kun olemme menetelleet fiksusti tai ainakin yrittäneet tehdä niin moneen kertaan, mutta syyllinen pitää itsepintaisesti kiinni omasta asenteestaan, parasta mitä voi tehdä on näyttää hänelle ovea ulos elämästämme. Ehkä emme ole parhaita ihmisiä näyttämään heille, että heidän tapansa ei vie heitä mihinkään.

Ei ole mitään mieltä kiistellä toisen ihmisen kanssa, sillä haava jatkaa vain suuremmaksi kasvamistaan ja koska liian suuri määrä vihaa ja katkeruutta voi tehdä ympäristöstä hyvin ongelmallisen ja jopa vaarallisen. Se saattaa laukaista aggression kasvamisen, minkä seuraamukset ovat sekä arvaamattomat että negatiiviset.