Kasvata lapsesi huutamatta: kasvata heitä vastuuntuntoisesti ja sydämellä

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Jos olet vanhempi tai huoltaja, muista että lasten kasvattaminen ilman huutamista on parasta. Huutaminen ei vie viestiäsi perille, eikä se ole terveellistä lapsen aivoille.

Ratkaisematta mitään, huutaminen aktivoi sen sijaan kahden tyyppisiä emotionaalisia reaktioita: pelkoa ja/tai raivoa. Oppikaamme sen vuoksi kasvattamaan ja pitämään kuria empaattisesti ja vastuullisesti. Sydämellä.

Vanhemmat ja opettajat kokevat usein houkutusta nostaa ääntään estääkseen häiritsevää tai haastavaa käyttäytymistä, kiukkupuuskia, jotka haastavat rauhallisuutemme.

Emme voi kieltää sitä, että tällaisia ​​hetkiä tulee usein, kun väsymys sekoittuu stressiin ja saavutamme rajamme.

Periksi antaminen ja turvautuminen huutamiseen on tapa, jolla monet ihmiset toimivat. Se ei ole vanhemmuuden tabu. Itse asiassa jotkut sanovat, että huutaminen, aivan kuin kurittaminen, toimii ja on hyödyllistä.

Katsokaamme tätä syvemmälle, sillä ne, jotka valitsevat lapsen kasvattamista huutamalla, näkevät tämän sopivana käyttäymisenä ja ovat normalisoineet sitä.

Ehkä heidät kasvatettiin niin. Nyt kun he ovat aikuisia, he eivät pysty käyttämään muita työkaluja, muita hyödyllisempiä ja kunnioittavampia vaihtoehtoja.

Lasten kasvattaminen ilman huutamista ei ole vain mahdollista, se on välttämätöntä. Kurin pitäminen, korjaaminen, ohjaaminen ja opettaminen turvautumatta huutamiseen vaikuttaa myönteisesti lapsen persoonallisuuden kehittymiseen.

Esimerkkinä toimiminen on tehokas tapa huolehtia omista tunteistasi ja itsetunnostasi. Se osoittaa heille, että on toinen tapa kommunikoida. Sellainen, joka ei vahingoita ja jossa voimme ymmärtää ja yhdistää todelliset tarpeemme.

Neurologiset vaikutukset lapsen aivoihin

Me vanhemmat ja kasvattajat olemme huomanneet useammin kuin kerran, että joskus meillä ei ole resursseja, strategioita ja vaihtoehtoja. Tiedämme, että huutaminen ei ole hyödyllistä ja että sillä ei koskaan saa odotettua tulosta.

Saamme aikaiseksi vain pelon ja vihan lapsen silmissä. Siksi meidän on opittava sopivia vanhemmuuden menetelmiä ilman huutamista, kasvattaaksemme ja kouluttaaksemme heitä positiivisella tavalla ja käsittelläksemme näitä tilanteita älykkyydellä.

Ensimmäiseksi meidän ei tule unohtaa huutamisen vaikutusta ihmisen aivoihin ja lapsen neurologiseen kehittymiseen.

“Huutamisen” toiminnolla on aivan erityinen tarkoitus lajissamme, kuten millä tahansa muullakin: varoittaa vaaroista tai riskeistä. Hälytysjärjestelmämme aktivoituu ja vapauttaa kortisolia, stressihormonin, joka asettaa meidät “taistele tai pakene” -tilaan.

Tällä tavoin lapsi, joka asuu sellaisessa ympäristössä jossa vanhempien strategiana on pahoinpidellä häntä huutamalla, kärsii erityisistä neurologisista muutoksista.

Hippokampus, aivojen tunteisiin ja muistiin liittyvä keskus, on pienempi. Myös aivokurkiaiseen, paikkaan jossa aivojen kaksi puoliskoa liittyvät yhteen, kiertää vähemmän verta. Se puolestaan vaikuttaa lapsen emotionaaliseen tasapainoon, hänen keskittymiskykyynsä ja muihin kognitiivisiin prosesseihin…

Huutaminen on pahoinpitelyn muoto, näkymätön ase jota ei voi nähdä tai koskettaa, mutta on yhtä tuhoisa lapsen aivoihin. Tämä kortisolin liiallinen ja jatkuva vapautuminen asettaa lapsen jatkuvaan stressin ja hälytyksen tilaan, jota kukaan ei ansaitse.

Kasvata lapsia ilman huutoa tai kyyneleitä

12-vuotiaalla Pablolla ei mene kovin hyvin koulussa. Hänen vanhempansa vievät hänet yksityisopettajalle koulun jälkeen, jotta hän vahvistuisi erityisesti tärkeimmissä oppiaineissa.

Hän nousee joka päivä kello 8 ja tulee kotiin kello 21.00. Tällä lukukaudella Pablo on saanut hylätyn kolmella kurssilla: kahdella matematiikan kurssilla ja englannissa. Kaksi vähemmän kuin viime lukukautena.

Kun hän tulee kotiin arvosanojensa kanssa, hänen isänsä ei voi itselleen mitään vaan huutaa hänelle. Hän moittii Pablon laiskuutta ja kiroaa häneen panostamiaan rahoja, joista “ei ole mitään hyötyä” . Hän sanoo uudestaan, “sinusta ei koskaan tule mitään”.

Nuhtelun jälkeen Pablo lukittautuu huoneeseensa ja sanoo itselleen, että hänen ponnistelunsa ovat turhia, hän haluaa lopettaa koulunkäynnin ja lähteä kotoa mahdollisimman pian, pois kaikesta ja kaikista, erityisesti vanhemmistaan.

Tämä tilanne on pieni esimerkki siitä, mihin huutaminen ja ajattelemattomat ilmaisut tietyllä hetkellä voivat johtaa. Katsotaan vielä tarkemmin mihin tällainen voi johtaa, mikäli se on jatkuvaa.

Lapset ja nuoret tulkitsevat huutoa vihan ilmaisuksi, joten jos heidän vanhempansa puhuvat heille tällä tavalla, he tuntevat itsensä hylätyiksi, ei-toivotuiksi ja vihatuiksi.

• Mieli ei käsittele kovalla äänellä toimitettuja tietoja oikein. Siksi kaikki, mitä sanomme huutamalla, on hyödytöntä.
• Jokainen huuto herättää tunteita, ja yleensä nämä tunteet ovat kiukku ja pois juoksemisen tarve. Mutkistamme tilannetta vain entisestään ratkaisemisen sijasta.

Kuinka voin kasvattaa lastani ilman huutamista?

Kuten aiemmin totesimme, huutamiselle on olemassa monia vaihtoehtoja. Löytyy strategioita, joiden avulla voimme rakentaa harkitsevampaa vuoropuhelua, joka on myönteinen perusta terveellisemmälle yhteydelle lastemme kanssa. Katsotaanpa joitain perusmenetelmiä.

• Meidän on ensinnäkin ymmärrettävä, että huutaminen on hallinnan menettämistä. Se on niin yksinkertaista. Sen vuoksi, kun tunnemme tarvetta huutaa, meidän on vedettävä henkeä ja pysähdyttävä miettimään. Jos ensimmäinen impulssimme lopettaa 3-vuotiaan kiukkukohtaus on huutaa, meidän on lopetettava ja ymmärrettävä, että jos nostamme äänemme, menetämme tilanteen hallinnan.
• Käyttäytymiselle tai tietylle tilanteelle on aina syy. Lapsen ymmärtäminen ja empatian tunteminen on välttämätöntä. Sitä varten tarvitset kahta asiaa: kärsivällisyyttä ja läheisyyttä. Lapsi, joka räjähtää kiukkukohtaukseen, tarvitsee meitä opettamaan häntä hallitsemaan monimutkaisia ​​tunteitaan.

Vanhempiensa jatkuvaan käskyttämiseen tottuneelta nuorelta on kysyttävä, mitä hän ajattelee. Miltä hänestä tuntuu? Miten hänellä menee? Joku, joka kuuntelee heitä ajoittain, pelastaa tässä haastavassa murrosiässä, tai oikeastaan missä tahansa iässä.

Yhteenvetona todettakoon, että  lasten kasvattaminen ilman huutamista on ennen kaikkea henkilökohtainen valinta, joka vaatii koko perheen tahtoa ja päivittäistä työtä. On myös sanottava, ettei ole mitään taikaratkaisua, joka toimii kaikissa tilanteissa ja kaikkien lasten kanssa.

Moniin tilanteisiin pätevät kuitenkin samat asiat: laatuajan viettäminen yhdessä, ymmärrettävien käskyjen antaminen, itsemme asettaminen ehdottoman tuen hahmoiksi ja lasten rohkaiseminen ottamaan jälleen sopivaa vastuuta.