Juokseva rakkaus: ihmissuhteiden hauraus
Juokseva rakkaus. Olet saattanut jo törmätä tähän mielenkiintoiseen konseptiin, jonka sosiologi Zygmunt Bauman on esitellyt. Hän kuvailee kyseisen runollisen, mutta ahdistavan metaforan avulla todellisuutta, joka on nykypäivänä esillä suhteellisen usein: ihmissuhteiden hauraus.
Ei ole ollenkaan yllättävää, että suhteet ovat muuttuneet lyhytkestoisemmiksi, sillä tarpeemme kuluttaa ja saada tyydytystä ovat myös kasvaneet. Emme puhu nyt pelkästään ihmisten välisistä suhteista, vaan myös suhteesta itsemme kanssa. Tätä Bauman kuvaili sanoin “juokseva itserakkaus”.
Oletko esimerkiksi tietoinen siitä, että rakastaaksesi toista ihmistä kypsällä tavalla, sinun täytyy ensin alkaa rakastaa itseäsi? Tämä on jatkuva ongelma yhteiskunnassamme, sillä monilta puuttuu vakaalla pohjalla oleva rakkaus itseään kohtaan.
Keskustellaanpa tänään tästä aiheesta ja pureudutaan syvemmälle tähän ajatukseen.
Juokseva rakkaus ja individualismi
Vahvan ja pysyvän parisuhteen perustaminen ei ole kovin helppoa. Pelko ja epäkypsyys saattavat tehdä mahdottomaksi sen, että ihminen kykenisi kuvittelemaan autenttisen, konkreettisen parisuhteen, jonka tulevaisuudennäkymät olisivat hyvät.
Bauman on todennut, että monet nykypäivän parisuhteet ovat itseasiassa ennemminkin “yhteyksiä” kuin “parisuhteita”. Emme puhu nyt pelkästään teknologian ja sosiaalisen median ylivallasta, vaan tämä ajatus nousee kaiken tämänkin yläpuolelle. Tämä vaikuttaa epäilemättä hyvin ahdistavalta. Elämme kaikki dynaamisessa maailmassa, jossa todellisuus silloin tällöin sekoittuu virtuaalitodellisuuteen. Tämä juokseva, moderni maailma saattaa silloin tällöin valua läpi sormiemme.
Perustamme epävakaita ihmissuhteita, sillä nyky-yhteiskuntamme vaikuttaa ylistävän joustavia suhteita. Emme puhu nyt pelkästään parisuhteista, vaan myös esimerkiksi lasten koulutuksesta.
Tarjoamme lapsillemme lukemattomia leluja ja pelejä ja luomme näin kiristämiselle pohjautuvan pelin, jossa he saavat lahjan, mikäli he pääsevät läpi kokeesta. Näin he tottuvat kulutusyhteiskuntaan, josta puuttuu arvoja. Luomme tällä tavalla yksilöitä, joista saattaa kehittyä tyranneja, jotka eivät ymmärrä, missä rajat kulkevat, ja samaan aikaan he myös oppivat tarjoamaan pyyteellistä, lyhytaikaista rakkautta. Heidän ystävyyssuhteensa syntyvät sosiaalisessa mediassa ja lopettaakseen ystävyyssuhteensa, heidän ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin klikata nappia, joka estää tämän henkilön profiilin.
Ei epäilystäkään, tämä on järkyttävää.
Itsensä rakastamisen tärkeys juoksevaa rakkautta vastaan taistellessa
Ihmiset eivät ole kulutustuotteita, eikä meitä myöskään ole ohjelmoitu millään tietyllä tapaa, kuten elektroniset laitteet. Me ajattelemme, me tunnemme, me rakastamme. Mutta meidän tulee aina aloittaa ensin itsestämme. Meidän tulee nähdä itsemme ihmisenä, joka ansaitsee tulla rakastetuksi.
Juokseva rakkaus jättää sydämemme aina tyhjäksi ja tämä on jotakin, mitä kukaan ei toivoisi. Kuluttaja pysyy aina nälkäisenä ja tyytymättömänä. Mitä järkeä on näin epävarmassa elämässä?
Joskus juoksevan rakkauden takaa löytyy henkilökohtaisia epävarmuuksia. Emme näe itseämme kykeneväisenä pitämään yllä kukoistavaa parisuhdetta, emmekä usko, että kykenisimme luomaan tulevaisuuden toisen ihmisen kanssa. Epävarmuus kumpuaa itsetunnosta, joka ei ole kehittynyt oikealla tavalla.
Mikään elämässä ei ole varmaa, eli me kaikki ikään kuin haahuilemme sumussa. Mikäli alan luottaa itseeni, alan hiljalleen liikkua kohti turvaa ja tasapainoisuutta, ja tämä voi tapahtua sitoutumalla aidosti itseeni ja ympärilläni oleviin ihmisiin.
Baumanin mukaan voidaksemme olla onnellisia, meidän tulee ottaa huomioon kaksi seikkaa: vapaus ja varmuus. Varmuus ilman vapautta on orjuudessa olemista, mutta vapaus ilman varmuutta on totaalinen kaaos. Tarvitsemme näistä kumpaakin, jotta voimme löytää tasapainon elämässämme.
Oletko sinä samaa mieltä?
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.