Joskus sanomme olevamme väsyneitä, vaikka todellisuudessa olemme surullisia

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 12 maaliskuuta, 2024

Joskus tunnemme alakuloa, kuin elämä olisi tyhjää ja merkityksetöntä. Kun ihmiset kysyvät meiltä mikä on vialla, sanomme olevamme vain väsyneitä ja siinä kaikki. Mutta tuon epämääräisen uupumuksen alla piilee surua. Tuo harmaa ystävä pesiytyy mieleemme ja sydämiimme, muuttaen sinne asumaan ilman lupaa ja täyttäen meidät alakulolla.

Olemme kaikki kokeneet tämän jossain vaiheessa elämäämme. Kun tunnemme tuon ankean, kokonaisvaltaisen tunteen ilmaantuvan, menemme heti ensimmäiseksi etsimään diagnoosia Googlesta. Näytölle ilmaantuvat sanat “masennus“, “anemia” ja “kilpirauhasen vajaatoiminta”.

“Hyvää huomenta suru, joka olet kattopalkkeihin kirjoitettu. Et aivan ole kärsimystä, sillä surullisimmat huulet paljastavat sinut hymyn kera…”

-Paul Éluard-

Kun suru pesiytyy meihin, näemme sen välittömästi huonona asiana. Näemme sen sairautena, josta on päästävä eroon mahdollisimman nopeasti, aivan kuin pölynä, joka on ravistettava pois likaisista vaatteista. Emme pidä siitä ja haluamme puolustautua siltä pysähtymättä ymmärtämään sitä. Emme kaivaudu syvemmälle sen sopukoihin, joista voisimme oppia paljon itsestämme.

Unohdamme, ettei suru ole sairaus. Unohdamme, että suru ja masennus eivät ole sama asia. Kunhan tunne ei kestä pitkään tai sitä ei esiinny toistuvasti, se on itse asiassa mahdollisuus. Niin paradoksaaliselta kuin tämä saattaakin vaikuttaa, suru on mahdollisuus liikkua eteenpäin ja kasvaa ihmisenä.

Olemme aina väsyneitä, mutta sen alla saattaa piillä jotain muuta

Joskus käymme läpi vaiheita, jolloin menemme nukkumaan väsyneinä ja myös heräämme väsyneinä. Saatamme käydä lääkärissä, mutta testitulosten mukaan mikään ei ole vialla. Ei ole hormonaalista epätasapainoa tai raudanpuutetta tai mitään muutakaan biologista sairautta. Lääkäri sanoo, että kyseessä saattaa olla vain vuodenajan vaihtumisesta johtuva pieni kausimasennus, joka voidaan korjata muutamalla pillerillä.

Jotkut psyykkiset häiriöt eivät vaadi minkäänlaista lääkitystä. Mutta kun koemme niiden aiheuttamat psykosomaattiset vaikutukset kehossamme, pelästymme. Ja sitten teemme sen virheen, että hoidamme oiretta käsittelemättä alla piilevää ongelmaa: surua.

Miksi tunnemme itsemme väsyneiksi ollessamme surullisia?

Mielentiloja hallitsevat aivomekanismit eroavat hyvin paljon toisistaan. Onnellisuus laukaisee kokonaisen joukon yhteyksiä ja yliaktiivisuutta soluissa ja aivoissa. Mutta suru on paljon pelkistetympi, ja siinä voimavaroja säännöstellään. Tämä tapahtuu hyvin erityisestä syystä. Katsotaan tätä tarkemmin.

Suru aiheuttaa huomattavan laskun elimistömme energiatasoissa. Tunnemme tarvetta välttää sosiaalista kanssakäymistä. Suru tekee olomme epämukavaksi. Äänet voivat jopa sattua. Ympäristön meteli häiritsee meitä, ja vetäydymme mieluummin johonkin yksinäiseen sopukkaan.

• Yksi mielenkiintoinen seikka on se, että tästä vastuussa oleva aivorakenne on mantelitumake. Mutta vain sen oikea puoli.
• Tämä pieni aivoalue on se, joka aiheuttaa tunteen eristäytymisen tarpeesta, epäaktiivisuutta ja fyysistä väsymystä… Kaikella tällä energiatason laskemisella on tarkoituksensa: edistää itsetutkiskelua.

Suru siis vähentää kykyämme keskittyä kaikkiin ympärillämme oleviin ärsykkeisiin. Suru on tällainen tunne syystä. Aivomme yrittävät kertoa meille, että on aika pysähtyä ja ajatella, pohtia tiettyjä puolia elämässämme.

Tämä on hyvä tietää satunnaisesti ilmaantuvasta surusta

Satunnainen suru, sellainen joka valtaa meidät muutamaksi päiväksi ja tekee olostamme väsyneen, raskaan ja todellisuudesta eristäytyneen, ansaitsee hieman huomiota. Voimme hoitaa sen oireita, korjata väsymyksen vitamiineilla ja päänsäryn särkylääkkeillä, mutta niistä ei ole juurikaan apua, jos emme kaivaudu ongelman ytimeen.

“En tykkää kutsua suruksi tuota lempeää, outoa tunnetta, joka pitää minua vallassaan.”

-Françoise Sagan-

Jos emme tee tätä, jos emme pysähdy tutkiskelemaan, mikä synkistää mielemme ja aiheuttaa meille huolta, se saattaa kasvaa. Tässä joitakin asioita, jotka on hyvä tietää surusta ja jotka auttavat varmasti selventämään meille joitakin yksityiskohtia siitä.

Suru voi olla hyväksi kolmella tavalla

• Suru on varoitusmerkki. Sanoimme tämän jo aiemmin: energianpuute, väsymys ja keskittymisvaikeudet ovat vain joitakin varoitusmerkkejä ongelmista, jotka meidän täytyy käsitellä.
• Suru seurauksena välinpitämättömyydestä. Joskus aivomme varoittavat meitä jostakin, jota tietoinen mielemme ei vielä ole huomannut. “On aika lopettaa tuo ihmissuhde.” “Tuo päämäärä ei ole hyvä.” “Et ole onnellinen työssäsi, poltat itsesi loppuun… Ehkä sinun pitäisi lopettaa…”
• Suru selviytymisvaistona. Tämä on mielenkiintoinen asia. Joskus surun tarkoituksena on kehottaa meitä “talvehtimaan“. Se kehottaa meitä eristäytymään väliaikaisesti elämästämme energian säästämiseksi. Tämä on hyvin tavallista, kun me esimerkiksi käymme läpi suuren pettymyksen. Jos se vain on mahdollista, pois lähteminen muutamaksi päiväksi voi olla avuksi. Tämä auttaa suojelemaan itsetuntoasi ja eheyttäsi.

Lopuksi: elämässämme on aikoja, jolloin väsymys ei ole niinkään fyysistä vaan psyykkistä. Sen sijaan, että näkisit surun hoidettavana häiriönä, voit nähdä sen sisäisenä äänenä, jota kannattaa kuunnella. Se tulisi nähdä arvokkaana, hyödyllisenä tunteena, jota tarvitsemme kasvaaksemme.