Jos tunnet olosi surulliseksi, esitä itsellesi nämä kysymykset

Joskus yksinkertaisesti tunnet olosi surulliseksi ja etsit syitä olotilallesi löytämättä kuitenkaan vastauksia. Sinusta voi vaikuttaa siltä, ​​että elämä kulkee tavalla, joka ei herätä sinussa kiinnostusta, eikä sen puoleen innostusta. Annat yksinkertaisesti vain mennä, ikään kuin aika ei olisi muuta kuin juuri vahattu lattia.

Toisinaan tunnet olosi surulliseksi, mutta tiedät tarkalleen, mistä tämä tila on syntynyt. Syynä voi olla esimerkiksi menetys, epäonnistuminen tai pettymys. Tämän tosiasian läsnäolo elämässäsi on niin vahvaa, että et voi päästää irti tunteesta, jonka se jätti sinuun.

Elämässä on hetkiä, jolloin suru on väistämätöntä. Toisaalta taas on olemassa myös sellaisia tilanteita, joissa voisimme laittaa surun tunteen syrjään, mutta emme tee sitä, koska emme tiedä miten tai miksi, jolloin aivan tahtomattamme vain ruokimme surua. Juuri tämän vuoksi silloin, kun tunnemme olomme surulliseksi, on meidän syytä esittää itsellemme muutamia kysymyksiä, jotka voivat tarjota meille keinoja surusta irti pääsemiseksi.

“Suru ei ole muuta kuin aita kahden puutarhan välillä.”

-Khalil Gibran-

Olenko tehnyt jotain, jonka vuoksi tunnen oloni syylliseksi?

Hyvin monissa tapauksissa emme pysty päästämään irti surun tunteesta, koska surun tunnetta ylläpitävä syyllisyyden tunne ei myöskään päästä siitä irti. Pahinta on, että monissa tapauksissa syyllisyyden tunne on kuvitteellista, eikä se todellisuudessa vastaa velvollisuuksiemme kielteisiä tuloksia, vaan tunne onkin pelkkää fantasiaa, jota emme vain ole kyenneet tunnistamaan taikka työstämään.

Syyllisyys ympäröi usein tapahtumaa, joka on vaikuttanut negatiivisesti joko muihin ihmisiin tai meihin itsemme. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa alamme tuntea syyllisyyttä asiasta, jota emme onnistu sulattamaan emmekä sen puoleen myöskään korjaamaan.

Olenko uskollinen haluilleni ja toiveilleni?

Toinen yleinen syy surulle etenkin silloin, kun emme löydä sille tiettyä syytä, on dissonanssi. Syystä tai toisesta olemme pettäneet omat halumme, unelmamme tai tunteemme.

Tämä nostattaa sisällämme syvää pahan olon tunnetta omaa itseämme kohtaan. Suru toimiikin tässä tapauksessa enemmänkin tämän sisäisen moitteen ilmaisumuotona. Syvällä sisimmässämme, surullisuuden lisäksi, olemme ärsyyntyneitä itsemme kanssa. Jäämme tämän kaksinaisuuden vangeiksi, jossa haluamme tiettyä asiaa, mutta teemmekin jotain aivan muuta.

Olenko lojaali omille vakaumuksilleni?

Kyseessä on hieman samankaltainen tapaus kuin yllä mainittu kysymys, mutta tässä tapauksessa painopiste on ristiriidassa sen välillä, mitä tietoisesti ajattelemme ja mitä käytännössä teemme. Olemme esimerkiksi voineet nähdä epäoikeudenmukaisuutta, mutta emme kohtaa sitä pelon, piittaamattomuuden tai epävarmuuden vuoksi.

Olemme voineet mukauttaa itsemme toisen tai toisten ajatukseen yksinkertaisesti sen vuoksi, että pelkäämme kulkea vastavirtaan. Syvällä sisimmässämme tiedämme kuitenkin, että se mitä teemme on ristiriidassa todellisten vakaumuksiemme kanssa. Tämä saa meidät tuntemaan olomme ärsyyntyneeksi oman itsemme kanssa ja aivan kuten edellisessäkin tapauksessa, sisäinen ärsyyntyminen ilmenee surun tunteena.

Olenko nukkunut ja syönyt hyvin?

Surullisuus ei aina liity tunteisiin tai ajatuksiin. Monesti se voi myös liittyä elämäntapaan, jossa jotain on liikaa tai liian vähän. Esimerkiksi väsymys ja huono ravitsemus voivat myös aiheuttaa surua, ja varsinkin silloin, kun ne kestävät pitkään.

Unenpuute vaikuttaa merkittävästi tunteisiimme. Pelkästään se, että emme ole nukkuneen tarpeeksi, johtaa sisällämme syntyvään sameaan perspektiiviin, joka vaikuttaa kaikkeen, mikä ympäröi meitä. Samoin silloin, kun emme syö kunnolla, aivomme kärsivät ravinnon puutteesta, mikä taas tekee meistä ärtyneempiä ja masentuneempia.

Mikä voisi tehdä oloni paremmaksi?

Tämä lienee kenties tärkein kysymys silloin, kun tunnet olosi surulliseksi. Toisinaan emme löydä vastauksia yllä mainittuihin kysymyksiin helposti, mutta tämän kysymyksen vastaus on usein ulottuvillamme. Oloa voi helpottaa lyhyellä aikavälillä hyvinkin yksinkertainen toiminta, kuten syvään hengittäminen, kävelylle lähteminen tai senhetkisestä ympäristöstä pois siirtyminen. Pitkällä aikavälillä helpotusta oloon voi tuoda esimerkiksi työpaikan vaihtaminen, selvittämättömien ongelmien ratkaiseminen kumppanin kanssa tai ammattilaisen apuun tukeutuminen.

Surullisuus sinällään ei ole joko huono tai hyvä asia. Kyseessä on todellisuus, jonka me kaikki koemme ja tunnemme tai tulemme tuntemaan. Mutta silloin kun suru on toistuvasti läsnä, on tärkeää että pysähdyt hetkeksi tunnistamaan sen alkuperän. Sisältäsi voi löytyä jotain, joka kamppailee päästäkseen pinnalle ja jos annat sen virrata, voi myös mielialasi selventyä huomattavasti.