Jos se ei herätä pelkoa, se ei luultavasti ole sen arvoista

Joskus unelmien saavuttaminen vaatii pelkojemme kohtaamista. Sinun tulee elää pelkojesi kanssa. Kaikki pelot eivät suinkaan rajoita meitä tai saa meitä luopumaan tavoitteistamme. Jotkut pelot aiheuttavat huimausta ja tuntuu, kuin seisoisit keskellä korkeinta kalliota. Se osoittaa, että olet täynnä adrenaliinia ja tuntemattomia tuntemuksia.

Epävarmuuden ja ahdistuneisuuden tunne ilmenee usein motivaation yhteydessä. Pelkomme ravistelee meidät ulos rutiineistamme, jotta elämämme saisi uuden, merkityksellisen suunnan. Pelkomme viitoittaa tietä, jota meidän tulisi seurata. Se kehottaa testaamaan rajojamme mahdollisen ja mahdottoman välillä, jotta lopulta asiat tulisivat todellisiksi.

Pelko: tunne, joka säikäyttää meidät

Gerald Hüther selittää kirjassaan “The Biology of Fear” (“Pelon psykologia”) miten todellisuudessa ihmiset pelkäävät kaikista eniten pelkojaan. Usein pelko on kuitenkin tunne, joka sytyttää eniten vivahteita ja laittaa sekä henkisen että emotionaalisen kehityksemme liikkeelle. Pelko aiheuttaa stressireaktioita aivoissa, jotka luovat sopivat olosuhteet henkiselle, emotionaaliselle ja fyysiselle käyttäytymisellemme.

Meidän pitäisi löytää raja ystävällisen ja suojaavan sekä patologisen pelon väliltä. Pelon, joka usein johtaa paniikkikohtauksiin ja ahdistukseen.

Kvanttifysiikka selittää kehon ja tunteiden erottamattomuuden, sekä todellisen ja kuvitteellisen maailman. Koska aivomme vapauttavat samanlaisia reaktioita, kärsimme täsmälleen samanlaisista stressin ja biologisten mekanismien vaikutuksista – riippumatta siitä mitä koemme, ennakoimme tai kuvittelemme.

Pelon monimutkainen piiri kehossamme: yhdistelmä stressiä ja nautintoa

Kuten mainittua, pelko näyttäytyy useimmiten tukahduttavana ja jatkuvana tunnetilana sen sijaan, että se toimisi hälytysäänenä mahdollisille uhkatekijöille. Pelko sortaa ihmisiä epämiellyttävien tunteiden kehään, jossa hälytysääniä ja rentoutumista on vaikeaa eritellä.

Stressin monimutkainen fyysinen ja hormonaalinen piiri aktivoituu sensoroimalla ärsykkeitä. Aivan kuten näköaisti tai kuulo, myös lähettävällä aivojemme osalla on nimensä: mantelitumake. Tämä osa yhdistyy hypotalamuksen kanssa päästäkseen käsiksi muistiin ja tilanteisiin, jotka ovat jo tapahtuneet. Lisäksi se lähettää sähköimpulsseja lihaksille, jotta ne voisivat aloittaa toiminnan.

Emotionaalisessa etuosassa aivolisäke erittää stressihormoneja. Nämä aktivoivat meitä ja tuottavat kahta muuta hormonia: kortisolia ja adrenaliinia. Adrenaliini suurentaa pupillit ja lisää hengitystiheyttä. Kortisoli puolestaan kasvattaa glukoosin määrää veressä, mikä lisää lihasvoimaa.

Mielenkiintoisinta on, että lopulta monimutkaiselta kuulostava piiri tuottaa kuitenkin dopamiinia. Se on välittäjäaine, joka liitetään usein iloon, riskien ottoon ja voittoon.

Kun pelko ei enää toimi: katastrofin merkki

On tyypillistä, että ihmiset jotka ovat kokeneet pelkojensa jälkeen harmia, eivät ajattele varoitusmerkkien olevan oleellisia. He uskovat, ettei ennakoinnista ole hyötyä, sillä lopulta pelko ottaa aina valtansa. Pelon monimutkainen piiri on kuitenkin elintärkeä selviytymisen ja hyvinvointimme kannalta.

Esimerkkinä voidaan ottaa ihmiset, jotka ovat joutuneet aggression uhreiksi. Jos vaurioita ei prosessoida emotionaalisesti, pelko pysyy aktivoituna, vaikka tapahtumista ei olisikaan enää konkreettista vaaraa. Sama kokemus näyttäytyy usein myös ihmisten keskuudessa, jotka pakoyrityksistään huolimatta ovat tulleet satutetuiksi.

Liittoudun pelkoni kanssa saadakseni nautintoa

Pelko, joka ei ole toiminut varoittavana merkkinä, on käsiteltävä aina asianmukaisesti. Tapaukset joihin liittyy traumoja, on hyvä käsitellä erityisen tarkkaan valituilla tekniikoilla. Esimerkiksi EMDR:llä on todistetusti saatu aikaan hyviä tuloksia traumaperäisten pelkojen hoidossa. Joka tapauksessa parasta on hakeutua asiantuntijan pakeille.

Pelko ennakoi asioita, mutta ei koskaan ole tapa elää. Kuten aiemmin mainittu, ihanteellisinta olisi jos pelko toimisi eräänlaisena tien näyttäjänä. Sen ei kuitenkaan koskaan tulisi ohjata suuntaan tai toiseen ilman kysymyksiä.

Pelon tulisi tuntua samalta kun se tuntuu kohdatessamme haasteita. Esimerkiksi jos haluat tietylle uralle, sinun tulee suorittaa vuosien opinnot ennen tavoitteeseen pääsyä. Tai jos haluat rikkoa edellisen ennätyksesi juoksussa, sinun tulee tehdä töitä tuon ennätyksen eteen. Kortisoli aktivoi, mutta ei koskaan estä tai rajoita tekemistämme.

Ajoittain pelon kanssa liittoutuminen voi olla hieno saavutus. Voit tarkastella sen antamia varoitusmerkkejä ilman, että luotat niin sokeasti. Tunnet, kuinka pelko varoittaa sinua jostakin, mutta tiedät kuinka kulkea sen ylitse. Tulee päiviä jolloin et voi välttää pelkojasi tai pysty kohtaamaan niitä. On kuitenkin tärkeää käydä ne lävitse saadakseen kokonaisvaltaisemman kokemuksen.

Päivän päätteeksi on hyvä muistaa: jos pelkoja ei olisi, ei olisi myöskään onnistumisia tai suorituksia. Jos vältät yhtä, vältät myös toista. Samalla vältät itseltäsi myös elämän. Salli itsesi kokea ja sietää tuota tunnetta. Se tuo varmasti mitä mielenkiintoisimpia asioita elämääsi.