Minä en ole kylmä, pelkään vain joutuvani satutetuksi

· 12.12.2016

 

Me elämme yhteiskunnassa, josta näyttää puuttuvan läheisyys. Poikien ei ole hyvä itkeä, koska moinen on tyttöjen hommaa ja osoittaa heikkoutta. Nuoret ihmiset valitsevat mieluummin yhden illan juttuja kuin rohkenevat syvempään suhteeseen, jotta eivät joudu satutetuiksi. Aikuisilla on suhteita ihmisten kanssa, jotka eivät rakasta heitä. Vanhemmat ihmiset elävät yksinäisyydessä, koska heidät nähdään riesana. On aika voittaa meidän kollektiivinen pelkomme tunteita kohtaan. Minne meidän ihmisyytemme on luikkinut?

On vaikeaa kuvitella näkevänsä kahden ihmisen halaavan kadulla heidän olematta pariskunta. Sanoa “minä rakastan sinua” sen kuulostamatta oudolta. Itkeä tuntematta syyllisyyttä tai kiusaantuneisuutta. Vaikuttaa siltä kuin me eläisimme “ei tunteita” -kulttuurissa, koska jos me tunnemme tai puhumme tunteistamme, pidetään meitä heikkoina. Joten sen sijaan että saisimme empatialla ja rakkaudella maustetun halauksen, saammekin vitsejä.

Satutetuksi tulemisen pelko

Kuvittele, että olet kävelemässä metsän läpi ja tulee pimeä. Yhtäkkiä näet varjon ja jokin liikkuu. Sinun aivosi asentaa sinun kehosi hälytystilaan ennen kuin se on tunnistanut onko kyseessä jokin eläin vaiko vain tuuli. Tämä tapa reagoida johtuu meidän selviytymisvaistostamme. Meillä on aivoissamme pieni rakennelma nimeltään mantelitumake, joka prosessoi pelon kokemuksia.

Mietintää

Mantelitumake on eräänlainen hätäpainike, joka aktivoituu kun vaara hiipii lähelle. Luis Carretié, Madridin Autonomous Universityn psykobiologian professori väittää, että tämä järjestelmä pystyy aktivoimaan vastauksen jo ennen kuin me olemme edes tietoisia vaarasta.

Kaksi vuonna 2010 Nature lehdessä julkaistua tutkimusta, jotka suoritti neurobiologi David J. Anderson (California Institute of Technology, CalTech) sekä professori Andreas Lüthi (Friedrich Miescher Institute, FMI) tiimeineen, selvitti toiminnassa jotain jota he kutsuvat “pelon piiriksi”.

Tutkimukset ovat todistaneet kahden eri tyyppisen hermosolun olemassaolon mantelitumakkeessa, jotka avaavat ja sulkevat pelon “portit”. Mutta Carretié esittää, että tutkimuksiin pitäisi suhtautua varauksella, sillä ihmisissä on olemassa muita tekijöitä, jotka liittyvät pelkoon. Sillä on esimerkiksi tärkeä rooli myös otsalohkossa, joka asettaa tilanteet asiayhteyteensä ja tekee vasteesta vähemmän automaattisen ja yksityiskohtaisemman.

Jos joku ihminen satuttaa meitä, onpa kyseessä sitten aviopuoliso, pomo tai sukulainen, jopa vain sanoilla jotka satuttavat meitä, vastaa tähän aktiivisesti mantelitumakkeen vaste. Joka tapauksessa meidän otsalohkomme asettaa kaiken asiayhteyteensä ja saa meidät pohtimaan hetken, jos vain voimme, ennen toimintaa. Toisaalta taasen meidän täytyy pitää mielessä, että pelkoon vaikuttaa paljolti meidän kokemuksemme ja se voi estää meidän tunteemme.

Miten päästä eroon satutetuksi joutumisen pelosta

Jossain vaiheessa elämäämme, luultavasti useitakin kertoja, meitä on satutettu, mutta tämä ei tarkoita että niin tulee aina tapahtumaan, saati että meidän täytyisi muuttaa omia tapojamme. Tässä tilanteessa ollessasi me ehdotamme joitakin tapoja pohtia sitä syvemmin ja riisuutua siitä haarniskasta, joka suojaa meidän tunteitamme:

Sen tunnistaminen mikä pelottaa meitä

Ensimmäinen askel, ja mahdollisesti pelon voittamisessa kaikkein vaikein, on sen tunnistaminen. Mitä menneisyydessä on tapahtunut, joka saa meidät pelkäämään? Mitä me pelkäämme ja miksi? Tämän syvä pohdiskelu auttaa meitä ymmärtämään mitä parhaillaan tapahtuu ja saamaan realistisen näkemyksen käsillä olevasta ongelmasta.

Tyttö tuntee itsensä satutetuksi

Omien tunteidemme tunteminen

Me tunnemme monia asioita ja toisinaan me pidämme nämä tunteet piilotettuina syvällä sisimmässämme johtuen kiusaantuneisuudesta tai pelosta. Me teemme tämän tajuamatta, että haarniskan pukeminen tunteiden suojaksi tulee ainoastaan satuttamaan meitä. Ehkä me tarvitsemme apua muilta puhuaksemme siitä tai asiantuntijaa, mutta tärkein asia on oppia tuntemaan itsensä ja elää se mitä tunnemme.

Itsesi ilmaiseminen taiteen kautta

Tanssi, maalaaminen, kirjoittaminen ja kaikki muut taiteen muodot voivat auttaa meitä ilmaisemaan itseämme ja päästämään ulos sen mitä tunnemme rohkeudella ja ilman pelkoa. Tärkein asia on löytää aktiviteetti, josta pidämme ja rohkaista itseämme ilmaisemaan itseämme ja tuntemaan.