Jokaisella itseensä uskovalla lapsella on vanhemmat, jotka uskoivat häneen ensin

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Raquel Aldana

Viimeisin päivitys: 31 lokakuuta, 2024

Annamme lapsillemme siivet, kun uskomme heihin. Kun uskomme heidän unelmiinsa ja siihen mitä he kykenevät tekemään, he voivat lentää.

Siitä syystä meidän täytyy ottaa ohjaajan rooli, olla unelmien toteuttajia. Vanhempien täytyy ymmärtää, että eräänä päivänä heidän lapsensa tulee seuraamaan heidän esimerkkiään, ei heidän neuvojaan.

Lasten tarvitsee tietää, että huolimatta siitä kuinka rankkaa elämä voi olla, voivat he saavuttaa mitä tahansa he haluavatkaan. 

Jos sinun lapsillasi on epäilyksiä, jos vaikeat ajat tekevät kolhun heidän itsetunnolleen etkä tiedä kuinka auttaa, tarvitsee heidän vain nähdä että kaikki mitä he tarvitsevat on heidän sisällään. 

Itsesäätöinen oppiminen ja henkinen älykkyys

Voitaisiin sanoa, että itsesäätöinen oppiminen on yksi henkisen älykkyyden kulmakivistä. Se tarkoittaa sitä, että strategiat jotka lapsi onnistuu kehittämään, johtavat parempaan sisäiseen hyvinvointiin. Ja sitä kautta heidän omien ja muiden tunteiden parempaan ymmärtämiseen.

Henkinen pätevyys ennakoi lasten elämässä menestymistä luotettavammin kuin akateeminen suoritus. Siltikään tämä päättely ei tarkoita sitä, että hyvä sosiaalinen henkinen suoritus olisi tärkeämpää kuin akateeminen. 

Jos pysähdymme ajattelemaan, huomaamme että lapset ja nuoret uppoutuvat viralliseen koulutukseen periaatteessa koko heidän elämänsä ensimmäisen 18 vuoden ajan. 

Se on sivuuttamaton tosiasia. Heidän henkinen kasvunsa tapahtuu koulussa. He viettävät yleensä enemmän aikaa koulussa tai läksyjä tehden kuin puistossa.

Siitä syystä lapsen täytyy oppia pohtimaan ja tunnistamaan heidän vahvuutensa ja heikkoutensa. On siis välttämätöntä auttaa heitä käsittelemään tunteita, jotka heräävät silloin kun he eivät ymmärrä jotakin, kun he eivät pysty keskittymään tai he eivät tiedä kuinka ratkaista ongelmia ja niin edelleen.

Jos lapset tietävät kuinka he voivat säätää heidän oppimistaan oikein, tulee siitä aktiivinen ja rakentava prosessi. Ja on kohtuullista haluta lastensa tietävän kuinka he voivat valvoa, säätää ja hallita heidän ajatuksiaan pystyäkseen saavuttamaan tavoitteensa.

Jos lapsi uskoo siihen, että hän voi oppia kertotaulun, tulee hän onnistumaan. Mutta saadakseen tuon uskon, hän tarvitsee rohkaisevia viestejä ulkoisilta lähteiltä. Etenkin hänen vanhemmiltaan, sisaruksiltaan, isovanhemmiltaan ja opettajiltaan.

Tämä on pohjimmiltaan se, mitä kutsumme psykologiassa “Pygmalion-vaikutukseksi”. Se tarkoittaa sitä, että ne odotukset jotka välitämme, ovat määrääviä tekijöitä siinä pystyykö lapsi saavuttamaan hänen tavoitteensa. Ja varsinkin silloin vanhemmat ja opettajat ovat tärkeimpiä aikuisia lapsen elämässä.

Emme puhu maagisesta sanonnasta “siellä missä on tahtoa, on tie”. Tarkoitamme sitä, että heidän siipiään ei tulisi katkaista. Sen sijaan opeta heidät lentämään ja että ei ole vain yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita.

Samaan aikaan kun koulutusjärjestelmä “pakottaa” heidät tietyllä tapaa saavuttamaan tuloksia, tulee heidän ymmärtää että kokeilu on korvaamatonta oppimisessa. 

Pojat ja tytöt sekä vanhemmat ja opettajat tajuavat päivittäin, että vaikka meidän täytyy opettaa lapsiamme seuraamaan joitakin akateemisia sääntöjä, voivat he kuitenkin maalata, kirjoittaa, tehdä, tarkkailla ja puhua näiden sääntöjen ulkopuolella. Oman tien kulkeminen antaa itsevarmuutta ja sen mukana tulee aina periksiantamattomuus.

Mitä voimme tehdä tukeaksemme lapsen itsetuntoa?

Olemme niin pakkomielteisiä oman itsetuntomme kanssa, että unohdamme lasten itsetunnon kylvämisen tärkeyden. Siltikin on hyvin tärkeää, että lapsemme kasvavat maailmassa, jossa on tasapainoisia aikuisia. Se on oikeasti paras asia, jonka voimme antaa heille.

• Puhu heille ystävällisesti: lapsille ystävällisesti puhuminen tarkoittaa sitä, että heille puhutaan hellästi, kärsivällisesti ja positiivisesti. Jos teemme niin, osoitamme heille hyvää esimerkkiä ja autamme heitä tasapainottamaan heidän tunteitaan.
• Kerro heille tarinoita, jotka tekevät heistä parempia itsetutkiskelussa. Lasten pitäisi ymmärtää, että kaikista suurin tärkeys on olla unohtamatta mitä ajattelemme, tunnemme ja teemme. Saamme tietoa ihmisistä (itsestämme ja muista) sekä asioista kommunikaation välityksellä. Se saa meidät helpommin ymmärtämään maailmaa, jossa elämme.
• Kehitä sisäistä vuoropuheluasi: tämä tapahtuu sanomalla itsellesi mukavia asioita itsestäsi kuin myös oikaisemalla negatiivisia asioita, joita sanot itsellesi.
• Kehu, älä pilkkaa: tässä on kyse heidän positiivisten tapojen korostamisesta, vahvistamisesta ja tunnistamisesta. Tässä kultainen sääntö: kehu julkisesti, kritisoi yksityisesti, ja ainoastaan silloin jos siihen todella on tarvetta.
• Auta heitä käsittelemään turhautumista ja opettamaan heitä olemaan ylpeitä saavutuksistaan.
• Saa heidät tuntemaan olevansa tärkeä osa perhettä.
• Välttele heidän ylisuojelemistaan ja rohkaise hyvään sosiaaliseen kanssakäymiseen vertaistensa kanssa.
• Opeta esimerkein: vanhempien tulisi olla hyviä itsetunnon roolimalleja.
• Rohkaise psyykkiseen joustavuuteen luovuuden varmistamiseksi: on satoja tapoja tehdä asioita, anna lasten itse löytää omansa.
• Auta heitä asettamaan tavoitteita ja olemaan itsenäisempiä.
• Arvosta heidän mielipiteitään; lasten ei pitäisi ajatella, että heidän mielipiteellään ei ole merkitystä. Meidän täytyy ottaa heidän halunsa ja ajatuksensa huomioon heidän ikänsä mukaan. Kuinka? Keskustelemalla ja väittelemällä heidän kanssaan, saaden heidät tuntemaan itsensä kuulluiksi.

Emme halua lapsia, jotka haluavat olla täydellisiä, koska emme halua viljellä ylpeyttä. Haluamme lapsia, jotka rakastavat toisiaan ja uskovat itseensä ja omaan potentiaaliinsa. Lyhyesti sanottuna, haluamme siis heidän tietävän että he tulevat aina voittamaan kun he ovat omia itsejään.