Vuosien koulutus, emmekä vieläkään tiedä kuinka rakastaa itseämme

Epäonnistuja. Kelpaamaton. Laiska. Haastava. Lapset saavat osakseen monia nimityksiä kouluvuosiensa aikana. Harvoin pysähdymme kuitenkaan katsomaan ja ymmärtämään tunnetta, joka löytyy jokaisen “vaikean” oppilaan takaa.

On mielenkiintoista, kuinka liike-elämän ja politiikan kaltaiset skenaariot pitävät tunneälyä välttämättömänä, kun taas oppilaitoksissa tunneäly ei ole lainkaan osa opetussuunnitelmaa.

Koulutuksen tulisi antaa voimia, joiden avulla pystymme huolehtimaan itsestämme. Ei ole järkeä opettaa lapsia loistaviksi tieteissä tai kirjallisuudessa, jos emme ensin opeta heille itsetunnosta, kunnioituksesta ja empatiasta.

Myös kognitiiviset taidot ovat tärkeitä akateemiselle järjestelmälle. Tunteet, sen sijaan, tuntuvat olevan “tabu”, joka rajoittuu ainoastaan yksittäisille aloille.

Koulutus joka muotoilee mieliä, muttei ihmisiä

Nykypäivän lapset ja nuoret ovat taitavia uudessa teknologiassa. Tekstiviesteissä ilmenevät emojit ovat heille usein ainoa tapa lähestyä tunnemaailmaa. Kun mobiililaitteet ovat suljettuina, he eivät pysty hallitsemaan tai estämään tilanteita, kuten kiusaamista.

Psykologi ja tutkija Begonia Ibarrola osoittaa, että kouluissa, joissa sovelletaan tunneälyä luokkahuoneissa ja koulun opetussuunnitelmassa, on huomattavasti vähemmän kiusaamista. Lisäksi akateeminen suorituskyky on parantunut merkittävästi. Tämä on epäilemättä rohkaisevaa.