Jane Austen, empaattinen kirjailija

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 12 maaliskuuta, 2024

Jos tunnet Jane Austenin teoksia, tiedät, millainen on se tunne, kun aloitat lukemaan hänen kirjojaan. Sinusta tuntuu, että astut kirjaimellisesti hänen hahmojensa elämään ja saat selville heidän intiimimmät salaisuutensa. Sillä ei ole edes merkitystä, että Austen eli yli 200 vuotta sitten ja että maailma tuolloin oli hyvin erilainen kuin nykyään.

Vaikka hänen kuvaamansa historialliset ja sosiaaliset kontekstit olivat hyvin erilaisia, ihmisten tarpeet ovat pysyneet samoina. Siksi on todella helppoa samaistua moniin Austenin kirjojen hahmoihin. Voit kenties vaikka samaistua Elinor Dashwoodiin romaanissa Järki ja tunteet. Hän on hahmo, joka on tottunut hillitsemään omia tunteitaan, sillä hän asettaa aina etusijalle sisarensa Mariannen tunteet.

Sitten on hänen rakkain naishahmonsa, terävä ja avantgardistinen Elizabeth Bennet. Hän vetoaa lukijaan vahvan persoonallisuutensa vuoksi ja tietysti sen intohimon ja ylpeyden takia, jotka värittävät hänen suhdettaan Darcyyn. Myös mieshahmot ovat huomionarvoisia. Esimerkiksi romaanin Emma George Knightley, joka kiehtoo meitä herkkyydellään ja ystävällisyydellään.

Jane Austen kirjoitti ihmisen psykologiasta. Voimme kaikki samaistua tunteiden ja tarpeiden karttaan, jonka hän piirsi todella vakuuttavien hahmojensa kautta.

”On vähän ihmisiä, joita todella rakastan, ja vielä vähemmän niitä, joista pidän. Mitä enemmän näen maailmaa, sitä tyytymättömämpi olen siihen; ja jokainen päivä vahvistaa uskoani kaikkien ihmishahmojen epäjohdonmukaisuudesta…”

– Jane Austen, Ylpeys ja ennakkoluulo, 1813-

Jane Austen ja empatia

Vaikka Jane Austen päätti suurimman osan romaaneistaan idyllisillä onnellisilla lopuilla, näin ei käynyt hänen omassa elämässään. Hänen oli määrä mennä naimisiin, mutta se peruuntui. Hän kuoli jo 41-vuotiaana, ja hänen kuolemansa on edelleen hämärän peitossa.

Brittiläinen kirjailija ja rikostoimittaja Lindsay Ashford on ehdottanut, että arsenikkimyrkytys saattoi olla syynä Austenin kuolemaan. Tuohon aikaan arsenikki oli käytännössä kaikkialla: vedessä, viinissä, vaatteissa ja monissa lääkkeissä. Uudempi tutkimus kuitenkin väittää, että hän saattoi kärsiä Addisonin taudista, eräänlaisesta endokriinisestä häiriöstä.

Kun hän kuoli vuonna 1817 ja hänen vanhempi veljensä järjesti hänen viimeistä romaaniaan nimeltä Viisasteleva sydän painoon, hän päätti kirjoittaa sisarestaan muistelman hänen kunniakseen. Hän kuvaili Janea iloiseksi, herkäksi ja hyväntahtoiseksi ihmiseksi.

Aivan kuten Brontën sisaruksien, myös Jane Austenin oli julkaistava kaikki kirjansa salanimellä. Lisäksi hänellä oli kiistaton kyky vangita ihmisen psykologian monimutkaisuus.

“Jotkut ihmiset ovat sellaisia, että mitä enemmän teet heidän hyväkseen, sitä vähemmän he tekevät itselleen.”

-Emma-

Täydellisen epätäydelliset hahmot

Monet saattavat ajatella, että Austenin romaanit ovat vain romanttisia saippuaoopperoita. On totta, että rakkaus on keskeinen elementti, joka yhdistää ja motivoi useimpia hänen hahmojaan. Sinun tarvitsee kuitenkin vain tutkia päähenkilöitä ymmärtääksesi, kuinka täydellisesti heidät on kuvailtu.

Hän teki lukijalle helpoksi havaita monien hänen sankareitaan ja sankarittariaan ympäröivien hahmojen keikarointia ja alistumista. Hänen kuvauksensa piilevästä tekopyhyydestä sekä yllättää että ilahduttaa lukijaa. Hän kuvasi myös ahneutta ja ikuisia ennakkoluuloja, jotka luovat etäisyyksiä rakastavaisten välille.

Todellisuus, joka toimii peilinä

Jane Austenin tarinat ovat loistava harjoitus herättää lukijassa empatiaa. Ne toimivat peilinä, jota kautta voimme olla yhteydessä omiin tarpeisiimme, tunteisiimme, puutteisiimme ja toiveisiimme. Ajattele esimerkiksi teoksen Kasvattitytön tarina sankaritarta Fanny Pricea. Hän on pienikokoinen, epämiellyttävä tyttö, joka kärsii merkittävistä traumoista Norris-tätinsä takia.

Täti kasvatti tytön ja sai Fannyn uskomaan, että hän ei ansaitse mitään huomiota, koska hänen serkkunsa olivat häntä parempia. Fanny on kuitenkin vahva hahmo. Hän on rehellinen, ei anna minkään murtaa itseään ja on aina uskollinen omalletunnolleen. Lukijana saat yhteyden tähän rikkaaseen ja kiehtovaan hahmoon kirjan ensimmäisiltä sivuilta, aivan kuten moniin muihinkin Austenin teosten naishahmoihin.

Jane Austen opetti meille, että ihmissuhteiden laatu alkaa paljastumaan, kun näemme asiat perspektiivistä, luovumme ennakkoluuloistamme ja löydämme muut sellaisina kuin he todella ovat.

Rakkauden arvo kaikissa muodoissaan

Elizabeth Bennet ja Darcy, Emma Woodhouse ja herra Knightley, Fanny Price ja Edmund Bertram. Ei ole epäilystäkään siitä, että Jane Austenin romaanit saavat sinut uskomaan todelliseen rakkauteen. Hän ei kuitenkaan ylistänyt pelkästään romanttista rakkautta. Hän kirjoitti myös ystävien ja sisarusten sekä vanhempien ja lasten välisestä rakkaudesta.

Teoksessa Järki ja tunteet hän kuvaili Dashwoodin sisarten välistä empatiaa. Elinor on niin järkevä, kun taas Marianne on intohimoinen ja joskus pinnallinen. Austen jäljitti myös hienolla ja viehättävällä tavalla miesten ja naisten välistä ystävyyttä. Esimerkiksi Emman ja Frank Churchillin suhteessa.

Austenin kirjojen ja niiden hahmojen kautta voit tutkia omia tunteitasi, mikä on aina hyödyllinen harjoitus.

On selvää, että Jane Austenin romaanit asettavat meidät äärimmäisen erilaisiin sääntöihin ja sosiaalisiin konteksteihin kuin nyky-yhteiskunnassa. Siitä huolimatta me koemme edelleen monia hänen kuvaamiaan kamppailuita. Meidän kaikkien olisi hyvä tarkkailla ennakkoluulojamme, epäilyksiämme ja ennakkoasenteitamme, jotka rajoittavat rohkeuttamme ja estävät meitä rakastamasta aidosti.