Ikaroksen syndrooma: hiljennetty itsekritiikki

Ikaroksen syndrooma on yleinen ihmisillä, joilla on erityinen lahjakkuus. Se liittyy narsismiin ja se ilmenee, kun henkilö ei saavuta tavoitteitaan liiallisen itsevarmuuden vuoksi.

Yleensä Ikaroksen syndrooma esiintyy muun muassa poliittisen, taloudellisen, urheilullisen tai taiteellisen vallan piireissä.

Itseluottamus ei ole vain hyve, vaan myös suuri etu sosiaalisessa elämässä. Mutta kun sitä ei tueta lujalla perustalla, se voi johtaa Ikaroksen syndroomaan tai väärään käsitykseen omista kyvyistä.

“Joskus putoaminen tappaa sinut. Ja joskus kun putoat, lennät.”

-Neil Gaiman-

Ikaroksen myytti

Kreikkalaisessa mytologiassa Daidalosia pidettiin aikansa merkittävimpänä arkkitehtina ja keksijänä. Siksi kuningas Minos antoi hänelle tehtävän rakentaa labyrintti vihollistensa sulkemiseksi ja heidän kohtaamisekseen Kreetan Minotauroksen kanssa.

Pitääkseen labyrintin rakentamisen salassa kuningas Minos päätti pitää Daidalosin ja tämän pojan Ikaroksen vankeudessa. Tästä syystä Daidalos päätti rakentaa siivet ristikkäin asetetuilla höyhenillä, jotka oli liimattu vahalla, jotta hänen poikansa voisi lentää saarelta.

Daidalos neuvoi Ikarosta olemaan lentämättä liian korkealle, koska auringon lämpö voisi sulattaa siipien vahan ja saada hänet putoamaan. Ikaros lähti lentoon, mutta ylpeyden sokaisemana ja auringon voiman vetämänä lensi kuitenkin liian lähelle. Hänen siipensä sulivat ja hän syöksyi mereen ja hukkui.

Vallan läheisyys

Valta on huumaavaa ja se peittää tietyt asiat hunnulla. Tämä vaikeuttaa itsekritiikin harjoittamista. Niinpä jotkut ihmiset eivät pysty kuuntelemaan muita ja korjaamaan virheitään. Ikaroksen syndroomasta kärsivät eivät kuuntele muita, etenkään heille läheisiä ihmisiä.

Poliittiseen, taloudelliseen tai muuntyyppiseen valtaan liittyy tiettyjä houkutuksia, joille ihmisten on helppo antaa periksi. Tämä on yleisempää nuorten ja lahjakkaiden ihmisten keskuudessa. Yhtäältä he ovat valmiita tekemään mitä tahansa löytääkseen elämänsä mahdollisuuden, mutta toisaalta heidän kypsymättömyytensä saa heidät tekemään huonoja päätöksiä tulevaisuuteensa liittyen.

Harhaan johdettu lahjakkuus

Ikaroksen syndrooman yhteydessä ihmisten väärin suunnattu lahjakkuus muuttuu sekä hyveeksi että epäonneksi. Ensinnäkin se toimii jonain, jonka avulla he erottuvat joukosta. Toisaalta liiallinen kunnianhimo ja tietämättömyys omista rajoista johtaa epäonnistumiseen. Siksi tämä ilmiö on tavallinen nuorilla, joilla on lupaava tulevaisuus.

Tässä on lisätekijä, jolla on tärkeä rooli. Se koskee kokemuksen puutetta. Tästä johtuen näissä ihmisissä on tiettyä naiiviutta ja ennakoimattomuutta haasteiden ottamisessa, koska he eivät ota huomioon mahdollisia riskejä.

Ikaroksen syndrooman ominaisuuksia

Ikaroksen syndroomasta kärsiville on ominaista ylimielisyys. Lisäksi he ovat vakuuttuneita siitä, että he ovat ainutlaatuisia ja että heidän kykyjään ei voi verrata kehenkään muuhun. Samalla he osoittavat alistumista ja suurta kuuliaisuutta esimiehilleen hierarkkisella asteikolla, koska he pitävät sitä olennaisena vaatimuksena korkean sosiaalisen tai taloudellisen aseman saavuttamiseksi.

Syvällä sisimmässään nämä ihmiset kokevat voimakasta avuttomuuden tunnetta ja heikkoa itsetuntoa. He ovat usein ajattelemattomia, temperamenttisia ja osoittavat ennalta-arvaamatonta käyttäytymistä.

Iso kala syö pienet kalat

Itsekkäät ihmiset, jotka ajattelevat aina omien etujensa mukaisesti saavuttaakseen tavoitteensa, kärsivät usein Ikaroksen syndroomasta. Samaan aikaan he ovat kuitenkin varsin naiiveja. He ottavat itse kaikki riskit, jos heidän esimiehensä haluaa heidän tekevän niin.

Lisäksi on erittäin yleistä, että heidän esimiehensä kohtelevat heitä erityisellä tavalla, hemmotellen heitä, suvaiten tiettyjä asioita ja jättäen huomioimatta heidän vikojaan.

Valitettavasti siihen mennessä, kun nämä puutteet tai virheet tulevat ilmeisiksi, on yleensä liian myöhäistä ja siivet palavat, ja he ryntäävät tyhjyyteen. Samalla tavalla kuin Ikaros, joka lentäessään liian korkealle putosi taivaalta.

Syndrooman alkuperä

Ikaroksen syndrooma syntyy yleensä jo varhaislapsuudessa, ihmisille joiden vanhemmat eivät juurikaan kiinnitä heihin huomiota. Vanhemmat yleensä jättävät huomioimatta heidän saavutuksensa.

Tämä tilanne johtaa siihen, että henkilö tuntee olonsa hämmentyneeksi aikuisena, eikä tiedä kuka hän on. Ja kun hän ei ole tyytyväinen siihen, kuka hän on, hän etsii jatkuvasti validointia ja itsevarmuutta.

Nämä ihmiset eivät useinkaan arvosta kollegoitaan tai heitä alemmassa asemassa olevia ihmisiä. Ihmissuhteilla on vain käytännön tarkoitus. Se on ikävä näkökulma, jolla on mahdollisesti kohtalokkaat seuraukset.