Ihmiset, joiden mielestä kaikki muut ovat aina vastuussa heidän ongelmistaan

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Alicia Garrido Martín

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

“Joku muu on aina syyllinen minulle tapahtuviin asioihin.” “Ongelmani ovat aina muiden vika. Mikään ei johdu minusta.” Kuulostavatko nämä ajatukset sinusta tutuilta? Näetkö niissä itsesi tai jonkun tuntemasi ihmisen?

On paljon ihmisiä, jotka ovat kyvyttömiä hyväksymään vastuun omista teoistaan. Asia on kuitenkin niin, että kun et kykene hyväksymään sitä että olet itse se henkilö joka ohjaa elämääsi, tekee valintoja ja toimii, sinun on vaikea tehdä aloitteita ja tarttua elämäsi ohjauspyörään. Näissä tapauksissa syytät aina jotakuta muuta sinulle tapahtuvista asioista, eikä tuo henkilö ole tietenkään koskaan sinä itse. Syyllinen voi olla poikaystävä, äiti, tapaamasi henkilö… Se voi olla lähes kuka tahansa. Suurin sokeus on siinä, kun emme kykene hyväksymään rooliamme, roolia joka on onneksi meidän eikä kenenkään muun — tai kohtalon. Se on ehdotonta kieltämistä ja itsepäistä vakaumusta siitä, että “syyllinen” ongelmiimme on aina joku toinen.

He projisoivat vastuuta ulospäin, jotta heidän ei tarvitsisi hyväksyä sitä

Jotkut ihmiset ovat todellisia taitureita perustelemaan sen mitä he uskottelevat itselleen: että he eivät ole vastuussa tapahtuvista asioista. He ovat sinut itsepetoksen kanssa, osittain siksi että he ovat niin tottuneita siihen että se on jo jokseenkin alitajuista. Mutta itsepetos on kuitenkin suuri rajoite, joka hämärtää todellisuuden. Todellisuudesta tulee kaoottisempi, vihamielisempi. Kadotamme suuntamme, kun laitamme vastuun kaikkien muiden harteille.

Näin tapahtuu aina kun toimimme impulsiivisesti. Kun turhaudumme siitä, ettei toinen toiminut haluamallamme tavalla, koska hän ei pystynyt tai halunnut. Mutta se ei ole meidän taistomme. Toinen saa käyttäytyä aivan kuten haluaa. Me olemme niitä, joiden on toimittava sen mukaisesti.

Tällaiset ihmiset tuhlaavat paljon aikaa valittaen. Mikään ei koskaan riitä. He saattavat valittaa jopa kaikkein merkityksettömimmistä asiasta. Eivätkä he kykene lainkaan kanavoimaan turhautumistaan. Heistä tulee oman pienen valtakuntansa tyranneja. Pahinta tässä on se, että lopulta se satuttaa heitä itseään ja kaikkia heidän ympärillään.

Muut eivät voi aina tyydyttää tarpeitani

Tämä liittyy paljon siihen, että ihminen ei tunne itseään. Itsensä tunteminen ja sen hyväksyminen kuka on juuri sillä hetkellä on ensimmäinen askel itsensä muuttamiseen. Jos et tunne omia tarpeitasi ja impulssejasi, mistä tekosi johtuvat, sinun on vaikea löytää ratkaisua.

Jos joku ei kiinnitä meihin huomiota, saamme kiukkukohtauksen kuin lapsi saadaksemme hänen huomionsa. Lähes kaikki menetelmät ovat meistä reiluja käyttää tällaisessa sodassa. Kun toinen henkilö ei anna meille mitä me tarvitsemme, raivostumme. Kiroamme hänet ja syytämme häntä omasta turhautumisestamme. Teemme hänestä syyllisen, jotta emme pettyisi itseemme.

Jos kaikki eivät anna meille sitä mitä me tarvitsemme ja tee kaikkea mahdollista tyydyttääkseen tarpeitamme, turhaudumme. Toisaalta taas joskus ihmiset ympärillämme korjaavat kaiken niin nopeasti, että emme edes tiedosta pyytäneemme apua ja heidän antaneen sitä meille. Mutta kun tiedostamme asian, ei ole epätavanomaista tuntea kuin meillä ei olisi mitään syytä olla kiitollisia, sillä toisen henkilön velvollisuus oli vastata tarpeisiimme joka tapauksessa.

Kerää ampumasi nuolet niin kasvat

Emme näe toista ihmistä erillämme meistä, vaan orjana jonka on tyydytettävä tyranniset tarpeemme. Minä määrään ja sinä tottelet käskyjäni. Jos et tottele, laitan sinut tuntemaan kuin epäonneni olisi sinun vastuullasi ja vikasi. Tämä on meidän ääneen lausumaton ajatuksenjuoksumme.

Sillä hetkellä kun keräämme kaikki ampumamme nuolet, ymmärrämme tilanteen ja saamme takaisin näkökykymme. Se oli keskipiste kaikessa kommunikaatiossa ulkomaailman kanssa, se mihin ajatuskuviomme keskittyivät. Kun kyseessä on pitkään jatkunut tapa, jota on vaikea rikkoa, muutos on mahdollista avun kanssa.

“Minä toimin omalla tavallani, ja sinä toimit omallasi. En ole tässä maailmassa elääkseni sinun odotustesi mukaisesti, etkä sinä ole tässä maailmassa elääksesi minun odotusteni mukaisesti. Sinä olet sinä ja minä olen minä, ja jos me sattumalta löydämme toisemme, se on kaunista. Jos emme, sille ei voi mitään.”

-Fritz Perls-