Hervey Cleckley, psykopatian isä

Oletko koskaan miettinyt, mikä psykopatia todellisuudessa on? Kuinka voimme määritellä sen? Tämä psykiatri mullisti alaansa koskevia tutkimuksia ja erityisesti syvensi ja vauhditti psykopatian tutkimuksia. Tässä artikkelissa keskitymme hänen tutkimuksiensa avaintekijöihin.

Ehdotetut peruskriteerit psykopaatin tunnistamiseen

Omien potilaidensa havaintojen perusteella Hervey Cleckley ehdotti hypoteesia, jonka mukaan psykopaatit kärsivät emotionaalisen ja syvemmän ymmärryksen perusvajeesta, joka estää heitä elämästä elämää samalla tasolla kuin muut ihmiset.

Tämän vuoksi psykopatiassa on kyse ihmisistä, joilla on tiettyjä vaikeuksia hyväksyä yhteiskunnan sosiaalisia, eettisiä, oikeudellisia ja moraalisia normeja sekä integroitua niihin. Lisäksi Cleckley keräsi yhteen psykopaatin pääpiirteet ja muotoili ne yhteensä kuuteentoista peruskriteeriin jaoteltuina siten kolmeen eri ryhmään:

• Positiivinen sopeutuminen: pinnallinen viehätys ja korkea älykkyys, irrationaalisen ajattelun merkkien, hermostuneisuuden tai psykoneurottisten oireiden puuttuminen, myös itsemurhan todennäköisyys on erittäin pieni.
• Krooninen käyttäytymispoikkeama: katumuksen tai häpeän puute, valheellisuus ja epärehellisyys, patologinen itsekeskeisyys ja kyvyttömyys rakastaa, laaja tärkeimpien affektiivisten reaktioiden puute sekä syvemmän ymmärryksen puuttuminen.
• Tunteisiin ja ihmissuhteisiin liittyvät vajeet: luotettavuuden puute, “groteski” käyttäytyminen alkoholin nauttimisen yhteydessä ja joskus myös ilman sitä; persoonaton, mitätön ja huonosti integroitunut seksuaalinen elämä; elämää koskevien suunnitelmien noudattamatta jättäminen; huono arviointikyky, ei kykene oppimaan kokemuksien kautta ja omaa heikosti motivoituneen epäsosiaalisen käytöksen.

Kuinka Hervey Cleckley ymmärsi psykopatiaa?

Näihin aiemmin esitettyihin peruskriteereihin perustuen Hervey Cleckley kehitti psykopatian tutkimuksiaan laajentamalla alaa ja määrittelemällä suurissa määrin psykopatian pääpiirteet.

Positiivinen sopeutuminen

Cleckley kuvasi psykopaattia karismaattisena, vilpittömänä ja miellyttävänä yksilönä suurimman osan ajasta. Psykopaatilla on yleensä myös tapana välittää itsestään vaikutelmaa henkilöstä, joka omaa korkean älykkyyden, täydellisen järkeilyn ja laajan pätevyyden. He ymmärtävät, käsittävät ja keskustelevat totaalisen logiikan avulla sosiaalisista normeista sekä toimiensa syy-seuraussuhteesta. Lisäksi Cleckley esitti, että sellaisissa tilanteissa, joissa ihmisen tulisi tuntea hermostuneisuutta, jännitystä tai stressiä, psykopaatit pysyvät rauhallisina eivätkä ilmaisseet mitään ahdistuneisuuden oireita.

Toisaalta taas useimmissa Cleckleyn tutkimissa tapauksissa psykopatia oli suojaava tekijä itsemurha-ajatuksia ja itsemurhayrityksiä vastaan. Huolimatta näiden ihmisten kokemasta kaoottisesta ja itsetuhoavasta elämästä, elämän lopettaminen ei ollut psykopaateille muuta kuin tyhjiä yrityksiä ja harkittuja juonia läheisten huomion ja palvelusten saavuttamiseksi.

Krooninen käyttäytymispoikkeama

Tekonsa edessä, jotka ovat usein haitallisia niin psykopaatin perheelle, läheisille ystäville ja henkilölle itselleen, potilaat reagoivat valehtelemalla, piilottelemalla ja syyttämällä toisia tuntematta tästä mitään katumusta tai häpeää. Tästä syystä Cleckley päätyi siihen lopputulokseen, että psykopaatin välinpitämättömyys totuutta kohtaan on merkittävä.

Tämä tosiasia, yhdessä sen pinnallisen viehätysvoiman sekä suuren vakaumuksen ja manipuloinnin vallan kanssa, tekee vaikeaksi erottaa sen, onko ihminen oikeasti vilpitön. Lisäksi tällaisen ihmisen väitteitä on vaikea olla epäilemättä, vaikka hänellä olisi selkeitä todisteita tilanteen vilpittömyydestä.

“Vaikka Annan yksityiskohtainen potilashistoria pidettiin tarkasti mielessä, oli silti vaikeaa olla tekemättä johtopäätöstä siitä, että kaikki tämän potilashistorian hyvin korostetut tosiseikat tulisi jättää huomioimatta, sillä ne olivat selkeässä ristiriidassa tämän houkuttelevan naisen ilmeisen luonteen kanssa.”

– Hervey Cleckley: The mask of sanity, s. 103 –

Mitä tulee potilaiden affektiiviseen kykyyn, vaikka he vannoivat täydellä uskottavuudella prosessoivansa rakkauden tunnetta sukulaisiaan, kumppaniaan tai lapsiaan kohtaan, heidän toimintansa vakuutti täysin päinvastaista. Näiden yksilöiden tunteet näyttivät olevan ainoastaan pinnallisia ja vaikka ulkopuolisesti tarkasteltuina ne vaikuttivatkin olevan täysin vakuuttavia, kykenivät psykopaatit ylläpitämään motivoituneisuuttaan – ei niinkään itse tunteen voiman ja intensiteetin ansiosta – vaan enemmänkin loogisempien syiden, kuten rangaistuksen välttämisen tai tietyn tavoitteen saavuttamisen ansiosta.

Näin ollen, olivat tällaisen ihmisen puolesta tehdyt uhraukset tai todisteet rakkaudesta ja arvostuksesta miten suuria ja tärkeitä tahansa, psykopaatti ei kykene vastaamaan tunteeseen samalla tasolla tai intensiteetillä. Ihmisyyden aksiooma siitä, että hyvä teko palautuu aina tekijälleen, pätee psykopaatille vain silloin, kun sitä käytetään jonkin toisen päämäärän saavuttamiseksi.

Tunteisiin ja ihmissuhteisiin liittyvät vajeet

Lopuksi on syytä huomata affektiivisella puolella se promiskuiteetti, jota kaikki Cleckleyn tutkimuksessa analysoidut tapaukset osoittivat. Tämä ilmenee epäsiveellisenä asenteena ja seksuaalisten kumppanien moninaisuutena.

Joissakin tapauksissa psykopaatit turvautuivat myös maksullisiin palveluihin ja olivat uskottomia kumppaneitaan kohtaan. Tällainen käyttäytyminen johtui Cleckleyn mukaan psykopaattien kokemasta rajojen puutteesta ja impulsiivisuudesta, sen lisäksi, että he osoittavat välinpitämättömyyttä velvollisuuksiaan ja tekojensa seurauksia kohtaan, eivät tunne syyllisyyttä, katumusta eivätkä sen puoleen häpeää.

Cleckleyn kuvailemassa psykopaatin mallissa esiintyy sekä alkoholinkäyttöä että sen väärinkäyttöä. Psykopaatti ei myöskään kykene noudattamaan elämää ohjaavia suunnitelmia, sillä hän ei pysty ylläpitämään pyrkimyksiään päämääränsä kohtaan, eikä häneen näin ollen voi luottaa.

Lisäksi psykopaatin arvostelukyky on käytännössä muuttamaton kokemuksien suhteen, joten hän ei opi virheistään ja hänellä on taipumusta toistaa samat teot uudelleen ja uudelleen. Tämä tosiasia vain korostuu, kun lisäämme katumuksen ja häpeän puutteeseen vielä tekojen seurausten välinpitämättömyyden sekä syvemmän ymmärryksen puutteen. Tämä arvostelukyvyn ongelma paljastuu silloin, kun heidän tekojaan ja elämänhistoriaansa tarkastellaan. Hypoteettisissa tilanteissa, joissa psykopaatille esitetään moraalinen dilemma, hänen arvostelukykynsä on kuitenkin optimaalinen.

Cleckleyn potilaiden rikollinen toiminta

Viimeisenä ominaisuutena on huomattava, että Cleckleyn teoksessa kuvattujen psykopaattien rikokset olivat yleensä vähäisiä. Näillä viitattiin esimerkiksi pieniin näpistyksiin, ajoneuvovarkauksiin, tappeluiden lietsontaan ja niihin osallistumiseen, julkisiin skandaaleihin sekä shekkien väärennöksiin. Ainoastaan ​​kolme Cleckleyn kuudestatoista tapauksesta määriteltiin toistuvasti tai täysin aggressiivisiksi.

Tästä huolimatta tärkein piirre, jolla tämä kriteeri erottuu joukosta, on epäsosiaalisen käyttäytymisen motiivin puute. Suurin osa näistä käyttäytymisistä toteutettiin ilman erityistä tarkoitusta tai tietyllä hinnalla, joka ylitti huomattavasti niiden hyödyt.

Tavallisten rikollisten tapauksessa heidän ja psykopaattien välinen ero perustuisi Cleckleyn mukaan syvemmän ymmärryksen puutteeseen ja tämän lisäksi tekojen tarkoitukseen. Tavallinen rikollinen tunnustaa sen, että hänen tekonsa (tai rikoksensa) ovat keino tietyn tarkoituksen saavuttamiseen. Ja tavallisesti nämä aikomukset on tavallisen kansan kesken ymmärrettäviä, vaikkeivät tosin hyväksyttäviä.

Tätä ei tapahdu psykopaattien tapauksessa. Heillä ei ole erityistä tarkoitusta tai ymmärrettävää syytä tällaisten tekojen tekemiseen. Siten he voivat varastaa pienen summan rahaa ja ottaa sen riskin että he jäävät kiinni, vaikka heillä olisi samalla huomattavan korkea taloudellinen asema, jonka ei pitäisi ajaa heitä varkauteen. Sen lisäksi, että nämä tosiasiat yhdistettiin syvemmän ymmärryksen puutteeseen, Cleckley esitti:

“(Muilla rikollisilla) ei näytä olevan tuota omituista vakaumusta siitä, että he ovat tai heidän tulisi olla jollakin tapaa vapautettuja vankiloista, jotka on tehty valvomaan niitä ihmisiä, jotka tekevät rikoksia ja joista heidät itsekin on tuomittu.”

– Hervey Cleckley: The mask of sanity, s. 172 –

Hervey Cleckleyn perintö

Tässä artikkelissa esitelty psykopaattisen profiilin kuvaus perustuu viiteteokseen ja yhteen psykopatian tutkinnan alan pakollisesta lukemisesta. Meidän on kuitenkin ymmärrettävä ja otettava huomioon myös se ajankohta, asiayhteys ja niukka tieteellinen kirjallisuus, joka hallitsi silloin, kun Hervey Cleckley julkaisi teoksensa The Mask of Sanity, jo yli 70 vuotta sitten.

Siksi ei pidä unohtaa, että tieteellinen kehitys ja sitä seuraavat tutkimukset ovat muokanneet, täydentäneet ja laajentaneet kaikkia Cleckleyn alkuperäisiä ehdotuksia. Tästä huolimatta Cleckleyn tärkeällä panoksella on psykopatian rakenteen ymmärtämisessä edelleen suuri arvo.

Tällä tavoin Hervey Cleckleyn nimi yhdistetään ikuisesti psykiatriaan ja erityisesti psykopatian tutkimukseen. Ilman hänen tutkimuksiaan ja pääteostaan The Mask of Sanity monia myöhempiä aiheeseen liittyviä tutkimuksia ei olisi todennäköisesti koskaan kehitetty. Näin hänen perintönsä on ja pysyy vaikka se olisi kuin viite tai ovi, joka avautui tulevaisuuden tutkimuksille psykopatian alalla.