Farmakologinen hoito unettomuuteen

Unettomuus on yksi tavallisimmista häiriöistä, ja se vaikuttaa todella suuren osaan väestöä. Suuri osa ihmisistä hyötyy vaihtoehtoisista hoidoista unettomuuteen, mutta joillekin farmakologinen hoito on ainoa vaihtoehto.

Unettomuus voidaan määritellä vaikeutena nukahtaa ja/tai pysyä unessa. Joskus tällä häiriöllä on yhteys muihin orgaanisiin sairauksiin tai psykologisiin tai psykiatrisiin ongelmiin. Oireet, jotka voidaan laskea “unettomuuden” nimiin, ovat seuraavat:

• Nukahtamisvaikeudet.
• Unen heikko laatu tai epätyydyttävä uni.
• Lyhytkestoinen uni.
• Keskellä yötä herääminen.
• Väsymys heräämisen jälkeen.
• Päivän aikana koetut ongelmat, joilla on tekemistä unen puutteen kanssa, kuten väsymys, keskittymishäiriöt, motivaation heikkeneminen, päänsärky ja stressi.

Jotkut alan asiantuntijat ovat sitä mieltä, että jotta unettomuus voitaisiin diagnosoida, näiden ongelmien on kestettävä vähintään kuukauden. On kuitenkin olemassa monenlaisia eri luokitelmia ja diagnostisia kriteereitä, jotka vaihtelevat yksilöiden välillä.

Monien tutkimusten mukaan n. 30 % aikuisista on kokenut unettomuutta jossain vaiheessa elämäänsä. Tämän häiriön esiintyminen kasvaa iän myötä, ja sitä esiintyy enemmän naisilla kuin miehillä. Tämän lisäksi jotkut riskitekijät lisäävät unettomuuden mahdollisuutta, kuten:

• Mielialahäiriöt.
• Krooniset sairaudet.
• Neurodegeneratiiviset sairaudet.
• Krooninen päänsärky.
• Vaihdevuodet.

Unettomuus on tila, joka voi vaikuttaa siitä kärsivän henkilön elämän laatuun merkittävästi. Itse asiassa unettomuus myös lisää masennuksen ja jopa sydän- ja verisuonitautien todennäköisyyttä.

Eri hoitotyyppejä

Jotta voitaisiin löytää riittävä hoito unettomuuteen, on tärkeää tehdä hyvä diagnoosi ja löytää tekijät, jotka unettomuutta aiheuttavat. Joskus unettomuuden aiheuttaja on todella vaikea löytää, mikä saattaa puolestaan saada yksilön käyttämään farmakologista hoitoa väärin.

Mutta nykyään on onneksi paljon erilaisia työkaluja, jotka voivat auttaa diagnosoimaan tämä häiriö nopeammin. Tämä prosessi on välttämätön, sillä se määrittää unettomuuden tyypin sekä sen, millainen hoito sopii potilaalle parhaiten.

Ensimmäinen askel hoidon aloittamiseksi tulisi olla piilevien aiheuttajien tunnistaminen, eli häiriöt, jotka saattavat aiheuttaa unettomuutta tai vaikuttaa siihen.

Hoidon olisi ensisijassa keskityttävä ei-farmakologisiin toimenpiteisiin. Tätä kutsutaan unihygieniaksi. Joitain unihygienian suosituksia ovat:

• Hyvän unirytmin ylläpitäminen. Toisin sanoen tämä tarkoittaa sitä, että mennään nukkumaan ja herätään samaan aikaan joka päivä.
• Hiljainen makuuhuone.
• Stimuloivien juomien välttäminen, kuten kofeiini tai alkoholi.
• Suurten ruoka-annosten välttäminen ennen nukkumaanmenoa.
• Teknologisten laitteiden välttäminen, kuten puhelimen tai television, ennen nukkumaanmenoa.
• Rentoutusharjoitukset illalla.
• Päiväunien välttäminen.

Farmakologinen hoito unettomuuteen

Monissa tapauksissa unihygienia ei riitä tämän häiriön korjaamiseksi, ja siksi onkin välttämätöntä kääntyä farmakologisen hoidon puoleen. Ensiksi, tällaiseen hoitoon olisi turvauduttava vain, jos lääkäri on niin määrännyt. Unettomuuden hoitaminen lääkkeillä ominpäin voi olla erittäin haitallista.

Unettomuuteen voidaan käyttää useita erilaisia lääkkeitä:

1. Unilääkkeet:

Bentsodiatsepiinit:

• Lyhytvaikutteiset. Alpratsolaami, loratsepaami.
• Keskivaikutteiset. Lormetatsepaami, klonatsepaami.
• Pitkävaikutteiset. Bromatsepaami, kloratsepaatti.

Ei-bentsodiatsepiiniset unilääkkeet, kuten tsolpideemi.

2. Masennuslääkkeet:

• Trisykliset masennuslääkkeet.
• Tratsodoni.
• Mirtatsapiini.

3. Antikonvulsantit, kuten gabapentiini.

4. H1-antihistamiinit, kuten doksylamiinit ja difenhydramiinit.

5. Melatoniini ja johdannaiset.

6. Virmajuuri ja muut luonnolliset tuotteet.

Unettomuuden farmakologiseen hoitoon liittyvät ongelmat

Vaikka unettomuuden farmakologinen hoito onkin tehokasta, sillä on myös omat sivuvaikutuksensa. Tämä on saanut aikaan paljon väittelyä. Esimerkiksi bentsodiatsepiinit yhdistetään usein sivuvaikutuksiin, kuten uneliaisuuteen päivän aikana tai unettomuuden palaamiseen sitten, kun hoito on ohi. Jotkut asiantuntijat yhdistävät bentsodiatsepiinit myös muistiongelmiin.

Nämä ongelmat voivat pahentua, etenkin silloin, kun potilas kärsii muista sairauksista unettomuuden ohella. Mutta kun lääketieteen ammattilainen yrittää hoitaa unettomuutta paikantamatta tai muuttamatta unettomuuden todellisia aiheuttajia, sivuvaikutukset voivat pahentua entisestään.

Yleisesti ottaen parasta olisi aloittaa ei-farmakologisilla terapoilla, käyttää enemmän luonnontuotteita, kuten melatoniinia tai vähemmän haitallisia lääkkeitä, kuten H1-antihistamiinia. Jos on välttämätöntä kääntyä bentsodiatsepiinien puoleen, olisi parasta turvautua alpratsolaamiin tai loratsepaamiin.

Jos sinä, tai joku läheisesi kärsii unettomuudesta, älä epäröi ottaa yhteyttä lääkäriin. Alan ammattilaiset voivat auttaa sinua ja määrätä sinulle hoidon, joka sopii parhaiten tapaukseesi ja tarpeisiisi.