Esteiden yli pääseminen

· 31.12.2015

Elämä on matka. Tätä metaforaa on käytetty aina elämää kuvailtaessa, niin kirjallisuudessa kuin psykologiassakin. Me kaikki tiedämme, että kyse ei ole kovinkaan helposta ja tasaisesta matkasta: matkan varrelta löytyy ylä- ja alamäkiä sekä monia esteitä. Meidän täytyy joka tapauksessa jatkaa eteenpäin.

Ongelmat ilmenevät, kun eksymme polulta. Tämä ei tarkoita kiertotielle kääntymistä, vaan umpikujaan päätymistä. Näin voi tapahtua ilman, että edes huomaamme sitä. Ajattelemme kyseessä olevan oikoreitti tai toinen tie, mutta yhtäkkiä törmäämmekin seinään.

Joskus jäämme tien päähän tuijottamaan seinää, emmekä ymmärrä, miksi emme pääse jatkamaan matkaa. Tai sitten odotamme, että seinään ilmestyisi taianomaisesti ovi, joka aukeasi. Kärsimme siitä, ettemme pääse jatkamaan eteenpäin, mutta emme siltikään käänny takaisin. Sen sijaan jäämme hakkaamaan seinää uudelleen ja uudelleen, surullisina ja epätoivoisina.

Menestystä elämässä ei mitata sillä, mitä saavutat, vaan sillä, mitä esteitä olet onnistunut ylittämään.

Unohdetaanpa nyt hetkeksi kyseinen metafora ja keskitytään jokapäiväiseen elämäämme. Elämässämme on tilanteita sekä ihmisiä, jotka eivät auta meitä pääsemään yhtään mihinkään. Nämä tilanteet ja ihmiset jättävät meidät umpikujaan. Kyse voi olla ystävyys– tai parisuhteesta, joka ei tee meille mitään hyvää ja joka ei etene ollenkaan, mutta silti roikumme siinä epätoivoisesti. Tai kyseessä voi olla työ, joka aiheuttaa meille ainoastaan huolta, mutta ei anna meille juuri mitään. Silti jäämme usein paikoillemme tällaiseen tilanteeseen.

Kun löydät itsesi tilanteesta, joka vahingoittaa sinua tai tekee sinut onnettomaksi, sinun täytyy pysähtyä ja miettiä: Onko kyse esteen ylitse pääsemisestä vai olenko jähmettynyt umpikujaan? Jos kyseessä on ensimmäinen vaihtoehto, jatka taistelemista. Mutta mikäli kyseessä on vaihtoehdoista jälkimmäinen, on erittäin tärkeää, että ymmärrät tilanteen, jotta pystyt päästämään irti kaikesta, joka pidättelee sinua liikkumasta eteenpäin.

Aiemmin mainitussa metaforassa kyse on siitä, että sinun tulisi yksinkertaisesti hengittää syvään, kääntyä kannoillasi ja jättää umpikuja taaksesi. Jätä umpikuja taaksesi niin, ettet enää käänny vilkuilemaan perääsi. Kun pääset takaisin omalle, tutulle polullesi, matkan varrella tulee varmasti olemaan jyrkkiä mäkiä, kiertoteitä ja kivenmurikoita… mutta loppujen lopuksi sen avulla pääset etenemään ja uudet mahdollisuudet avautuvat tiellesi.

Oikeassa elämässä kuitenkin on kyse sinua lamauttavista tilanteista ja ihmisistä eroon pääsemisestä, ja hyvän tekemisestä itsellemme. Kuvittelemme, että asioista ja ihmisistä irti päästäminen on kivuliasta. Mietimme päämme sisällä yhä uudelleen ja uudelleen, mikä voisi mennä pieleen.

Nainen kukkakedolla

Tämä ei kuitenkaan ole totta. Se, mikä meitä satuttaa, on se, jos jäämme roikkumaan johonkin, koska emme uskalla muuttaa asioita. Pelkäämme tuntematonta. Se seinä, joka pitää meidät paikoillamme, on loppupeleissä jotakin tuttua ja totuttua, ja meitä pelottaa kohdata jotakin muuta. Ollaanpa rohkeita ja rehellisiä, ja tutkitaanpa oman elämämme seiniä.

Ehkä sinun seinäsi on puolisosi tai ex-puolisosi. Ehkä kyseessä on ystävyyssuhde, perheenjäsen tai työkaveri. Ehkäpä seinäsi on työ, jota et ole onnistunut lopettamaan tai ura, jonka luulit olevan sinulle se oikea, mutta joka ei nyt tunnukaan siltä. Kyseessä voi olla jopa harrastus, jota inhoat, mutta jota harrastat esimerkiksi miellyttääksesi jotakuta toista.

Näihin seiniin törmääminen uudelleen ja uudelleen ei tee meistä vahvoja. Se tekee meistä ahdistuneita, turhautuneita, vihaisia ja surullisia. Ja mikä vielä pahempaa, se täyttää meidät toivottomuuden tunteella. Ajattelemme, että mitään ei ole tehtävissä, tai ettemme ikinä pääse pois umpikujasta.

Käännetään selkämme näille seinille. Meidän ei tulisi tuntea oloamme syylliseksi, mikäli jätämme haitalliset ihmiset, turhat työt ja inhoamamme asiat taaksemme. Menkäämme pelottomasti kohti tuntematonta. Palataan takaisin polullemme ja edetään kohti niitä asioita, jotka haluamme saavuttaa ja sitä ihmistä, joka haluamme olla. Kiehtova matka odottaa meitä, epäilemättä.